Kuumavesipora sulatti 600 metriä syvän reiän jäätikköön robottikameraa varten – paljastui ilmiö, joka on käynnissä koko Etelämantereella

Merenpohjan muoto saa Thwaitesin jäätikön hajoamaan nopeammin kuin tutkijat olivat aiemmin osanneet arvata.

Etelämantereella sijaitsevaa Thwaitesin jäätikköä on tutkijapiireissä nimitetty ”Tuomiopäivän jäätiköksi”, koska sen on tiedetty olevan yksi epävakaimmista jäätiköistä ja siksi altis sulamiselle. Uusien tutkimustulosten mukaan se on vielä epävakaampi kuin mitä on uskottu.

Brittiläis-amerikkalainen tutkijaryhmä on julkaissut tuoreet havaintonsa Thwaitesin jäätikön tilasta Nature-lehden (siirryt toiseen palveluun) artikkelissa.

Thwaitesin jäätikkö on laajuudeltaan 192 000 neliökilometriä, eli suunnilleen samankokoinen kuin Suomi ilman Lappia.

Jäätiköiden laajuuden muutoksia on seurattu 1990-luvun alusta lähtien. Thwaitesin jäätikön merenpohjalinjan on tiedetty vetäytyneen tänä aikana noin 14 kilometriä. Merenpohjalinjalla tarkoitetaan sitä reunaa, jossa jäätikkö on vielä kiinni merenpohjassa. Ulompana jäätikkö on veden pinnalla muodostaen valtavan jäähyllyn.

Sulaminen pinnalla ja pinnan alla

Tällä hetkellä Thwaitesin jäätikkö aiheuttaa nelisen prosenttia (siirryt toiseen palveluun) havaitusta merenpinnan noususta. Jäätikkö menettää vuosittain noin 50 miljardia tonnia enemmän jäätä kuin se saa uutta lumipeitettä. Tutkijat halusivatkin saada lisätietoa, onko sulamisnopeudessa havaittavissa muutoksia.

Ensimmäinen havainto jäätikön näkyvän osan muutoksista osoitti, että sulaminen on hieman hitaampaa kuin tutkijat olivat odottaneet. Ikävämpiä tuloksia saatiin kuitenkin jään alapinnalta.

Tutkijoilla oli käytettävissään Icefin-niminen robottikamera (siirryt toiseen palveluun). Torpedon muotoinen kamera saatiin 600 metriä paksun jääkerroksen läpi sulattamalla siihen reikä kuumavesiporalla.

Icefinin kamerat paljastivat, että Thwaitesin jäätikkö on hauraampi kuin on luultu. Lämmin merivesi pääsee tunkeutumaan jäässä oleviin halkeamiin ja repeämiin. Jään alapintaan on syntynyt porrasmaisia muodostelmia sulamisen seurauksena.

– Lämmin vesi pääsee jään heikkoihin kohtiin ja tekee niistä vieläkin heikompia, sanoo Britannian yleisradion BBC:n haastattelema (siirryt toiseen palveluun) Cornellin yliopiston tutkija Britney Schmidt, joka toimi Icefinin ohjaajana.

Tutkijat uskovat, että sama ilmiö on käynnissä myös muissakin Etelämantereen jäätiköissä, eli jäätiköt ovat luultua hauraampia.

Thwaitesin jäätikön ominaispiirre

Kaikki jäätiköt liikkuvat siten, että niiden uloin reuna työntyy kohti merta, missä se murenee jäälautoiksi.

Jäätikön reunan kiinnittyminen merenpohjaan pitää jäätikköä paikallaan, jolloin mureneminen pysyy hitaana. Jos jäätikkö menettää mereen saman verran jäätä kuin se saa sateiden myötä uutta massaa, on jäätikkö tutkijoiden mukaan tasapainossa.

Thwaitesin jäätikkö ei kuitenkaan ole enää tasapainossa, sillä se kutistuu jatkuvasti. Thwaitesin ominaispiirre on, että paikoin merenpohja syvenee jäätikön keskustaa kohti mentäessä. Tämä tarkoittaa, että kun jäätikön merenpohjalinja vetäytyy, jään alle pääsee erityisen paljon lämmintä vettä. Tämä heikentää jäätikköä poikkeuksellisen nopeasti.

– Thwaites pysyy paikallaan enää sormenkynsillä, luonnehti australialaiselle News-uutissivustolle (siirryt toiseen palveluun) brittiläisen tutkimusretkikunnan geofyysikko Robert Larter.

– Voimme odottaa suuria muutoksia hyvin nopeassa aikataulussa, hän jatkoi.

Larter ei täsmentänyt, mitä suuret muutokset käytännössä olisivat. Jäätikön sulaminen on kuitenkin kiihtymässä. Jos koko Thwaitesin jäätikkö sulaisi, nostaisi se merenpintaa maailmanlaajuisesti noin puoli metriä.

Tämä veisi aikaa joka tapauksessa kymmeniä vuosia.

Huolestuttavaa on myös se, että vaikka Thwaites on ilmeisesti yksi nopeimmin sulavista jäätiköistä, vastaavaa on käynnissä muillakin Etelämantereen jäätiköistä, joista monet ovat Thwaitesia huomattavasti suurempia.

Etelämantereen jäätiköiden sulamisella on suuret vaikutukset merenpinnan tason ohella myös esimerkiksi merivirtauksiin, tuuliin ja meriekologiaan, kertoo BBC analyysissään (siirryt toiseen palveluun).

1990-luvulla alkaneesta satelliittiseurannasta ilmenee, että jään määrä Etelämantereella on vaihdellut huomattavasti. Trendi on kuitenkin ollut vähenevä. Viime vuonna jään määrä oli tutkimusajan pienin ja tänä vuonna tehdään uusi ennätys Etelämantereen jään vähyydessä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 2.3. kello 23:een saakka.