- 19 huhtikuun, 2023
”Ukrainan vika” – ukrainalainen Sergei kannattaa sodassa Venäjää, eikä hän ole ainoa
LYMAN Keski-ikäinen nainen saapuu raunioituneelle talolle. Talo – tai se, mitä siitä on jäljellä – on hänen kotinsa.
Olemme Lymanin pikkukaupungissa reilun sadan kilometrin päässä Venäjän rajasta.
Nainen vilkuilee pelokkaana ympärilleen.
– En halua kuolla, Viktorija sanoo.
Viktorija ei ole naisen oikea nimi. Sodassa joutuu pelkäämään, eikä Viktorijankaan pelko ole katteetonta.
Viktorija on ukrainalainen, mutta hän kannattaa sodassa Venäjää.
Kun venäläiset miehittivät Lymania neljän kuukauden ajan, Viktorija työskenteli venäläisten hyväksi eräänlaisena korttelivahtina.
Sen jälkeen hänen henkeään on uhattu. Hän siis pelkää ukrainalaisia, maanmiehiään.
– Ukrainan armeijan auto pysähtyi yhtenä iltana viereeni. Sotilaat avasivat ikkunan ja osoittivat minua sormella. He sanoivat ampuvansa minulle kuulan kalloon, Viktorija kertoo.
Viktorija haluaa esitellä tuhoutuneen kotinsa.
– Ukrainalaiset tekivät tämän, hän sanoo pommituksen romuttamassa huoneistossa, jossa kattokin on romahtanut osittain alas.
Yläkerran sohva roikkuu katon reiästä.
Viktorijalla on sodasta yksitotinen käsitys: Ukraina on siihen hänen mukaansa syyllinen.
Venäjä-mieliset pelkäävät kostoa
Lyman on raunioina. Läheiseltä rintamalinjalta kuuluu tykkien tauoton jylinä. Kaupungissa asui 20 000 henkeä. Heistä vain muutama tuhat on jäänyt koteihinsa.
Suuri osa kerrostaloista on vaurioitunut asumiskelvottomiksi. Venäjä valtasi Lymanin vuoden 2022 kesäkuun alussa. Neljä kuukautta jatkuneiden raskaiden taistelujen jälkeen lokakuussa Ukraina oli saanut kaupungin takaisin haltuunsa.
Me etsimme nyt maaliskuun lopun koleassa säässä ihmisiä, jotka kannattavat Venäjää ja toivovat sen voittoa. Haluamme vastauksia kysymykseen, miten jotkut voivat kannattaa Venäjää, vaikka he tietävät, mitä julmuuksia Venäjä on heidän maanmiehilleen ja -naisilleen tehnyt.
Ukrainassa asuu runsaat 40 miljoonaa ihmistä, ja heistä arviolta 7,5 miljoonaa on etniseltä taustaltaan venäläisiä. Mutta mitä se tarkoittaa, että on etnisesti venäläistaustainen ukrainalainen?
Venäjän ja venäläisen kulttuurin vaikutusta Ukrainassa ei kannata vähätellä. Itä-Ukraina oli samaa maata Venäjän kanssa 1700-luvulta alkaen. Sosialistinen neuvostovalta kattoi paitsi Venäjän, myös koko Ukrainan vuosien 1921 ja 1991 välisen ajan. Monen muunkin kuin vain etnisesti venäläistaustaisen ukrainalaisen äidinkieli on venäjä.
Itä-Ukrainassa ukrainalaisuus ja venäläisyys ovat limittäin ja lomittain niin, ettei aina tiedä, mitä ihmisten päässä liikkuu.
Kuinka moni esimerkiksi kannattaa sodassa Venäjää rauniotalon naisen tavoin? Vastausta ei ole. Se tiedetään, että moni muutti mielensä sen jälkeen, kun Venäjän ensimmäiset ohjukset iskeytyivät Ukrainan maaperälle.
Sergei, 62, on hakemassa viranomaisten kaupunkiin tuomaa avustuspakettia. Hän empii haastattelua aluksi, vie sitten syrjemmälle ihmisten katseilta ja asettelee hupun päähänsä.
– Venäläiset antoivat lääkkeitä ja humanitääristä apua. Elämä oli normaalia, Sergei sanoo.
Sergein nimi on muutettu. Hänkään ei halua esiintyä omalla nimellään.
– Olisin päässyt jalkaleikkaukseen, mutta sitten Venäjä joutui lähtemään pois kaupungista, kainalosauvaa käyttävä Sergei selittää.
Sergei syntyi Harkovassa Pohjois-Ukrainassa lähellä Venäjän rajaa. Hän asuu yksin. Vaimo menehtyi vuosi sitten koronan jälkitauteihin.
Venäjä lähti, rauniot jäivät. Ukrainan vika, sanoo Sergei.
– Ukrainan armeija tulitti tänne. Se on totuus, eikä sitä pysty peittämään, vaikka kukaan ei halua sanoa sitä ääneen. Kun sota syttyi, Ukraina aloitti pommitukset, Sergei väittää.
Sergei aikoo jäädä loppuelämäkseen kotikaupunkiinsa, siitäkin huolimatta että ainakin osa naapureista tietää hänen Venäjä-sympatiansa.
– Jokainen meistä on täällä hiljaa, ja jokainen pelkää.
Natalian mieli muuttui
Natalia kuuluu niihin harvoihin lymanilaisiin, jotka pystyvät asumaan omassa kodissaan. Myös hänen nimensä on muutettu.
72-vuotias eläkeläinen jakaa pienen kerrostalokaksionsa tyttärentyttärensä kanssa.
Se on Lymanissa luksusta. Iso osa kaupunkiin jääneistä muutti asumaan kellareihin, kun ohjukset, raketit ja kranaatit tuhosivat asunnot.
Natalian isä oli venäläinen ja äiti ukrainalainen. Hän ei oikein osaa sanoa, kumpi puoli hänessä elää vahvempana.
– Perheemme oli niin tasapuolinen, että veljestäni tehtiin venäläinen ja minusta ukrainalainen, Natalia muistelee lapsuuttaan aikana, jolloin Ukraina oli osa Neuvostoliittoa.
Natalia on entinen varastopäällikkö. Ennen sodan alkua hän katsoi Venäjän valtiollisen tv:n kanavia ja oli Venäjä-mielinen.
– Kaikki katsoivat. Ja johonkin sitä pitää uskoa. Ihmisillä on tapana uskoa siihen, mitä on iskostettu päähän.
Hänen suhteensa Venäjään on kuitenkin viilentynyt kuluneen vuoden aikana.
Natalia kuorii perunoita sängyllään ja vastailee kysymyksiin rauhallisesti. Hän ei osaa sanoa, mistä Venäjän hyökkäyksessä oikein on kyse.
– Kukaan ei halua puhua rauhasta. Kiinnostaako ketään, että täällä kuolee ihmisiä?
Natalia hymyilee vaisusti.
– Minä en odota tänne enää ketään. Rukoilen vain joka päivä, että läheiseni pysyisivät turvassa.
