Jenna Lehtosesta, 36, tuli ”Suomen vihatuin koiraihminen”

Pieni kyltti itähelsinkiläisen omakotitalon ovessa ilmoittaa, että tässä kodissa on myös nelijalkainen asukas.

Kun ovikelloa soittaa, ovelle rientää ensin Sukka. Perässä tulee Jenna Lehtonen, joka nappaa koiran kainaloonsa, avaa oven ja toivottaa vieraat tervetulleiksi.

Oven kyltistä huolimatta Sukassa ei ole mitään todellista varomista, siihen voi korkeintaan kompastua.

Hetkeä ennen vieraiden saapumista Lehtosen puhelin soi, taas kerran.

Soittaja, tuntematon mäyräkoiraharrastaja, kiitteli puhelussa vuolaasti Lehtosta tämän esiintuomista koiramaailman ongelmista.

Tällaisen uuden sävyn kuvajournalistina ja yrittäjänä työskentelevän 36-vuotiaan naisen elämä sai joulun alla.

Tuolloin Lehtonen latasi Instagram-tililleen koiranäyttelykulttuuria kyseenalaistavia kuvia Koiramessuilta ja joutui myrskyn silmään. Hänen kuvaustyylinsä ärsytti osaa koirankasvattajista ja näytteilleasettajista.

Yhteydenottoja on tullut tähän mennessä satoja.

– Suurin osa palautteesta on ollut positiivista, mutta negatiivinen palaute tuntuu tietenkin enemmän. Kuten se, etten muka tiedä mistään mitään. Minua on haukuttu karmeaksi ämmäksi, valokuvaajatytteliksi ja niin edelleen. Koen sen ihan jäätävänä naisvihana.

Jenna Lehtonen tekee parhaillaan Koira haudattuna -nimistä podcastia, joka liittyy hänen samaa nimeä kantavaan apurahaprojektiinsa.

Tähän mennessä julkaistuissa jaksoissa on käsitelty muun muassa brakykefaliaa.

Se on yleinen ongelma lyhytkuonoisilla koiraroduilla, kuten englannin- ja ranskanbulldogeilla sekä mopseilla.

Brakykefaliassa liian lyhyeksi jalostettu kuono aiheuttaa koirille hengitysvaikeuksia ja hankaloittaa esimerkiksi niiden lämmönsäätelyä, useista muista ongelmista puhumattakaan.

Lyhyttä kuonoa on suosittu myös cavalier kingcharlesinspanieleiden jalostuksessa – huonoin seurauksin.

Lehtonen sai ensimmäisen oman koiransa, cavalier kingcharlesinspanieli Dollyn, pitkään jatkuneen kinuamisen jälkeen.

– Osasin varmaan kaikki Vuosaaren kirjaston koirakirjat ulkoa, kävin 4H-kerhon dogsitter-kurssin, hoidin muiden koiria ja sitten sain vihdoin oman koiran 14-vuotiaana, hän muistelee.

Juuri tämä spanieli valikoitui omaksi roduksi osin sattuman kautta, mutta valinta meni ainakin koiran luonteen osalta nappiin.

Rodun terveysongelmat valkenivat Lehtoselle vasta myöhemmin.

Lehtosen molemmilla koirilla, yhdeksän vuotta sitten kuolleella Dollylla ja nyt 8-vuotiaalla Sukalla, on todettu cavalier kingcharlesinspanieleiden yleinen vitsaus syringomyelia.

Se syntyy, kun pikkuaivot eivät mahdu liian pieneksi jalostetun kallon sisälle, vaan työntyvät selkäytimen puolelle aiheuttaen aivonestekierron häiriöitä.

Syringomyelia todetaan magneettikuvista, joita suositellaan rodulle ja joiden ottamista rotuyhdistys myös tukee taloudellisesti.

Pakollista kuvien ottaminen ei ole edes jalostuskoirille. Oireiden kirjo vaihtelee täysin oireettomasta kivusta huutavaan koiraan saakka.

Lehtosen ensimmäinen koira Dolly eli 13-vuotiaaksi. Se harrasti omistajansa kanssa agilityä vielä 11-vuotiaana, jo kuulonsa menettäneenä seniorina.

Dollyn jälkeen kului vuosi ilman koiraa, mutta sitten oli aika ottaa uusi lemmikki. Cavalierin pentu tuli tutulta kasvattajalta, polveutui Dollyn kanssa samoista sukulinjoista ja terveystutkituista vanhemmista.

– Ajattelin, että enhän minä voi yhden koiran perusteella tietää rodusta vielä mitään. Se oli tietoinen riski. Ajattelin, että jos tälläkin on syringomyelia, teen kaikkeni, että mahdollisimman moni kuulee siitä.

Sukka-nimen koira sai melkein kokonaan valkoisen oikean etujalkansa mukaan.

– Sukka on reipas, avoin, ystävällinen, sen kanssa voi mennä minne tahansa ja kenen kanssa tahansa. Se on maailman ihanin tyyppi, Lehtonen huokaa.

Ensi vuoden alussa voimaan tuleva eläinten hyvinvointilaki tuo uusia velvollisuuksia eläinlääkäreille. Heidän on jatkossa tehtävä ilmoitus koirien perinnöllisistä, jalostuskäyttöä haittaavista terveysongelmista ja niihin annetuista hoidoista.

Jalostusasetus on täysin uusi Suomen lainsäädännössä, ja sen voimaan saattaminen on ollut yksi uuden eläinten hyvinvointilain säätämisen keskeisistä tavoitteista.

– Se on edistysaskel ja toivon, että se osaltaan helpottaa rotukoirien tilannetta, Jenna Lehtonen toteaa.

Syringomyelia, hengitysvaikeudet, allergiat, iho- ja sydänongelmat, syöpäsairaudet, kiertyneet ja paikoiltaan siirtyneet hampaat.

Esimerkiksi näiden terveysongelmien kasautuminen tiettyihin koirarotuihin johtuu suurelta osin joidenkin ulkoisten piirteiden, kuten lyttynaamojen, liioittelusta ja rotujen sisäsiittoisuudesta.

Monen koirarodun geenipohja on liian suppea, kun jalostuksessa käytettävät yksilöt ovat sukupolvi sukupolvelta yhä moninaisemmilla tavoilla sukua keskenään.

Cavalierien ja useiden muiden koirarotujen terveystilanne voisi kohentua roturisteytyksin, mutta niitä on toistaiseksi tehty vain vähän.

Kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI on hyväksynyt kaikkiaan 360 eri koirarotua.

Onko näille kaikille muunnoksille olemassa todellinen tarve, ja miksi rotupuhtaus on niin tärkeää, että sitä vaalitaan jopa terveyden kustannuksella?

Näitä kysymyksiä Jenna Lehtonen on miettinyt paljon.

Hän on miettinyt paljon myös sitä, tuleeko perheeseen rotukoiraa tai koiraa ylipäätään enää Sukan jälkeen.

Juttua varten on haastateltu myös Luonnonvarakeskuksen vierailevaa tutkijaa, jalostusasiantuntija Katariina Mäkeä sekä maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tiina Pullolaa.