- 23 huhtikuun, 2023
Nina Nurminen tietää, miksi ihminen tekee seksuaalirikoksen – vain puolet lasten hyväksikäyttäjistä tuntee seksuaalista vetoa lapsiin
Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tekijöistä vain puolet on seksuaalisesti kiinnostunut lapsista.
Rikosseuraamuslaitoksen yliopettaja, psykologi Nina Nurminen tutkii väitöskirjassaan, mitä muita syitä näiden rikosten taustalla on. Väitöskirja tulee sisältämään noin 600 suomalaisen seksuaalirikoksesta tuomitun elämäntarinan sekä paljon muuta aineistoa.
Aineistoja tutkimalla Nurminen etsii vastausta kysymykseen, miksi ihminen tekee seksuaalirikoksen.
– Kun se tiedetään, voimme ennalta estää rikoksia paremmin, Nurminen tiivistää.
Seksuaalirikollisten taustat ja motiivit vaihtelevat paljon, mutta Nurminen on löytänyt myös samankaltaisuuksia. Niistä tutkijat voivat mallintaa erilaisia elämänpolkuja, joissa riski syyllistyä rikokseen korostuu.
Tämä juttu keskittyy lapsikohteisten seksuaalirikollisten motiiveihin.
Rikosepäilyt lisääntyvät
Epäiltyjä lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tulee poliisin tietoon vuosi vuodelta enemmän. Viime vuonna tapauksia oli noin 2 300.
Törkeä lapsenraiskaus tuli uutena rikosnimikkeenä lakiin 2019. Se yhdistää törkeän raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.
Tilastopylvään nousua voidaan selittää sillä, että ilmoituksia tehdään aiempaa enemmän. Toisaalta myös syyttäjälle edenneet tapaukset ja tuomiot vaikuttavat Nurmisen mukaan lisääntyneen. Se saattaa viitata siihen, että rikoksiakin tehdään enemmän, mutta nousua voivat selittää useat tekijät.
Yksi syy rikosten mahdolliseen lisääntymiseen voi olla sosiaalinen media.
– Some mahdollistaa oikeaa maailmaa helpomman tavan lähestyä potentiaalisia uhreja, Nurminen sanoo.
Tilastojen tulkinta monimutkaistuu lisää, kun katsotaan tutkimuksia uhrikokemuksista. Niiden perusteella lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet selvästi (siirryt toiseen palveluun). Viimeisin tutkimus on tosin vuodelta 2013.
Lapseen voi syntyä kuviteltu tunneyhteys
Seksuaalinen halu, eli pedofilia tai murrosikäisiin suuntautunut hebefilia, selittää siis noin puolet lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista – entä toinen puoli?
Yksi motiivi on emotionaalinen samaistuminen. Silloin ihminen tuntee, että lapsi ymmärtää häntä paremmin kuin muut aikuiset.
– Tunneyhteys voi johtaa fyysiseen läheisyyteen, mikä voi johtaa seksuaaliseen läheisyyteen, Nina Nurminen selittää.
Nurmisen mukaan seksuaalirikos saattaa olla tekijän keino säädellä hankalia tunnetiloja. Näin voi käydä, jos intiimi vuorovaikutus ei onnistu muiden aikuisten kanssa.
– Koska ihmisellä on psykologinen tarve yhteenkuuluvuuteen muiden kanssa, se kanavoidaan lapseen. Ihminen pyrkii kaikella toiminnallaan täyttämään tiettyjä psykologisia ja seksuaalisia tarpeita. Rikos on yksi keino saavuttaa näitä tarpeita.
Opettaja hyväksikäytti kahta lasta
Seksuaalinen halu on teon motiivina vain harvoin, jos rikoksentekijä tuntee uhrinsa. Tällöin tekijä on usein lapsen vanhempi tai vanhempi sisarus.
Uhrinsa tunteva rikoksentekijä voi olla myös auktoriteettiasemassa uhriin, esimerkiksi opettaja.
Helmikuussa Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi opettajana toimineen miehen lähes kuuden vuoden vankeuteen kahdesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uhrit olivat 12–13-vuotiaita.
Oikeudenkäynti oli salattu, joten ei tiedetä, olivatko uhrit miehen oppilaita. Opettaja oli aiemmin irtisanoutunut työstään, koska oli lähetellyt sopimattomia viestejä oppilaille.
Auktoriteettiasemassa oleva seksuaalirikollinen muodostaa usein tunnesuhteen lapseen, Nurminen kertoo. Tekijä voi kuvitella, että lapseen syntyy parisuhteen kaltainen yhteys, jossa uhri nähdään ”tasavertaisena”.
– Tekijä kanavoi lapseen sellaisia asioita, joita tavalliset aikuiset kanavoivat toisiinsa. Hän voi kokea auttavansa lasta tai opettavansa seksuaaliasioita lapselle, Nurminen selittää.
Tekijä ei koe tehneensä väärin
Jos taas uhri on rikoksentekijälle tuntematon, on taustalla usein seksuaalinen mieltymys lapsiin.
Netistä uhreja etsivistä rikollisista Nurminen käyttää termiä ”seksuaalinen saalistaja”. Heille lapsi on vain objekti.
Pirkanmaan käräjäoikeus käsittelee parhaillaan tapausta, jossa vuonna 1996 syntynyttä miestä syytetään rikoksista, joiden uhreina on peräti 118 alaikäistä. Rikosten epäillään tapahtuneen pääosin sosiaalisessa mediassa.
Osa tuntemattomiin lapsiin kajoavista seksuaalirikollisista liikkuu verkon sijaan oikeassa maailmassa. Tekijä saattaa pyöriä nuorten porukoissa ja etsiä haavoittuvan uhrin, jolle tarjoaa rahaa tai päihteitä seksiä vastaan.
– Usein tekijä ei miellä tekoaan rikokseksi. Hän oikeuttaa sitä ajatuksella, että itsehän lapsi siihen tuli, Nurminen sanoo.
Vääristynyt, tekoa oikeuttava ajattelu yhdistää Nurmisen mukaan kaikkia seksuaalirikollisia. Usein he tietävät toimivansa laittomasti, mutta eivät miellä tekoaan vääräksi, koska uhri ei esimerkiksi kieltäytynyt keskustelusta tai koskettelusta.
Mikseivät kaikki pedofiilit tee rikosta?
Lapsiin kajonnut seksuaalirikollinen ei läheskään aina ole pedofiili tai hebefiili, joista valtaosa ei koskaan syyllisty rikokseen.
Nina Nurmisen mielestä olisikin hyvin oleellista selvittää, mikseivät kaikki lapsista kiinnostuneet syyllisty rikokseen.
Asiaa on tutkittu vähän, koska se on vaikeaa. Miten tavoittaa ne lapsista kiinnostuneet, jotka eivät päädy vankilaan?
– Siinä päästäisiin kiinni niihin mielen mekanismeihin, jotka saavat ihmisen perääntymään rikoksen tekemisestä. Asia on äärettömän kiinnostava.
Yle haastatteli helmikuussa Juhania, joka ymmärsi yläasteella olevansa pedofiili. Hän ei esiinny videolla omalla nimellään tai äänellään aiheen arkaluonteisuuden takia.
Sen Nurminen uskaltaa todeta, että rikoksen estävä pidäke syntyy arvomaailmassa. Ihminen tiedostaa, että teko olisi lapselle haitallinen.
– He eivät halua aiheuttaa vahinkoa. Se vaatii hyvää itsesäätelyä. Rikokseen syyllistyneen sisäinen puhe oikeuttaa teon, toisilla sisäinen puhe estää teon.
Kyky toimia toisin
Nina Nurminen haluaa ehkäistä seksuaalirikoksia. Rikolliseen käytökseen voi vaikuttaa vain ymmärtämällä rikollisen mieltä.
Tutkimustietoa on jo paljon, mutta palasten asettaminen kokonaisuudeksi on vaikeaa, koska yksilö on aina yksilö.
600 ihmisen aineisto on silti laaja. Aineistoa analysoimalla voidaan hahmottaa tekijäprofiileja ja vaikuttaa rikosten uusimisriskiin.
– Kuinka todennäköisesti insestirikoksesta tuomittu uusii rikoksen? Entä henkilö, jonka uhri on tuntematon? Mitkä riskitekijät nostavat uusimisen todennäköisyyttä?
Suomessa uusintaprosentit ovat matalia, mutta niissä on vaihtelua. Osalla riski on selvästi suurempi.
Vastenmieliseen rikokseen syyllistynyttä ihmistä kannattaa Nurmisen mielestä auttaa, ja siihen on selvä syy: että hän toimisi jatkossa toisin.
