- 18 heinäkuun, 2023
”Höyrähtäneitä uskovaisia, suuruudenhulluja paikallispoliitikkoja” – Yle kysyi suomalaisilta, mitä ajatuksia oma kotiseutu herättää
Ihmisen kotiseutu on tarina. Se on omien ja jaettujen muistojen sekä kokemusten kokonaisuus.
Näin ajattelee kulttuuriperinnön tutkija, Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo.
Ylitalolla on tekeillä pohjalaisen alueidentiteetin rakentumista käsittelevä väitöstutkimus, ja hän on syventynyt kotiseudun herättämiin tunteisiin jo pitkään.
– Luulisin, että melkein jokainen meistä tunnistaa ja tuntee sekä kotiseutuylpeyttä että kotiseutuhäpeää, Ylitalo sanoo.
Ylitalon mukaan kotiseututunne sisältää lähes aina monenlaisia muistoja ja tuntemuksia, jotka voivat olla ristiriitaisia.
Kyse onkin siitä, mitkä tunnoista jäävät päällimmäisiksi tai kytkeytyvät päälle tietyissä elämäntilanteissa.
Vaikka Ylitalo asuu nykyään Keski-Suomessa, hän on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Lapualta.
Kun Yle kysyi suomalaisilta ajatuksia synnyinseudustaan, oli suurin osa kotiseutuaan häpeävistä kotoisin jostain neljästä pohjalaismaakunnasta.
Junttila – se kuvastaa täydellisesti ajatuksiani kotiseudustani.
Nainen, pohjalaiset juuret
Seudun arvomaailma näyttäytyy ulospäin patavanhoillisena, ja öyhöttäjät pääsevät eniten ääneen.
Nainen Ilmajoelta, paluumuuttaja
Teppo Ylitalo sanoo, että pohjalaisten vastaukset olivat odotettuja, koska pohjalaisten alueidentiteetti on ollut jo pitkään poikkeuksellisen voimakas.
Pohjalaisuus onkin herättänyt sekä pohjalaisissa itsessään että muissa ihmisissä vahvoja tunteita.
Ylitalon mukaan pohjalaiset brändäsivät itsensä jo 1800-luvulla eräänlaisiksi suomalaisten prototyypeiksi tai suomalaisten parhaimmiston edustajiksi.
– Trossata pohjalaiset osasivat ja osaavat vieläkin. Sopivasti annosteltuna se on hyvä ja positiivinen asia, kotiseutuylpeyden ilmentymä, Ylitalo toteaa.
Trossaaminen on itsekehua tarkoittava eteläpohjalainen murresana. Niin on myös kolloo, joka tarkoittaa muun muassa sopimattomasti käyttäytyvää ihmistä.
– Niin kauan kuin vankkumatonta pohjalaista itsetuntoa on ylpeilevästi esitelty, niin kauan sitä on myös häpeilty ja pidetty kollona, Ylitalo sanoo.
Häpeä voi musertaa
Pudasjärvi on alle 8000 asukkaan kaupunki Pohjois-Pohjanmaan maakunnan pohjoisosissa, ihan Lapin rajoilla.
Sieltä on alun perin kotoisin Maria Ronkainen, jolla on omien sanojensa mukaan viha-rakkaussuhde Pudasjärveen.
– Höyrähtäneitä uskovaisia, suuruudenhulluja paikallispoliitikkoja, jotka tekivät soiden keskellä olevasta kyläpahasesta kaupungin ja sääskiparvia puremassa perseestä, hän listaa tuntojaan.
Hänen häpeäntunteensa vielä voimistuu, kun Pudasjärvi on uutisissa negatiivisessa mielessä. Eikä hän ole yksin. Kun Yle kysyi suomalaisilta tuntoja synnyinseudustaan, noin neljännes vastaajista kertoi, että kielteinen julkisuus lisää kotiseutuhäpeää.
Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo sanoo, että kotiseutuhäpeää ei kannata jättää huomiotta.
Hänen mukaansa on tärkeä havahtua siihen, että kaikille kotiseutu ei ole kovin kotoinen. Häpeä myös muistuttaa siitä, että kotiseudut eivät saa kutistua pelkiksi samanmielisten kupliksi.
– Toinen ottaa sen haasteena, toinen kokee sen musertavana. Toivoisin, että jokainen voisi tuntea ylpeyttä ainakin joistakin asioista kotiseudullaan.
Pudasjärveltä pois lähtemisen jälkeen Maria Ronkainen on asunut yli 20 paikkakunnalla Suomessa ja kokee juurettomuutta. Pudasjärveläistä hänestä ei siitä huolimatta enää tule.
– Minulla lukee hautaustestamentissakin, että en halua tulla haudatuksi Pudasjärvelle, hän sanoo.
Ylpeys voittaa häpeän, varsinkin Itä-Suomessa
Moni pohjalaisistakin tuntee suurta ylpeyttä kotiseudustaan.
Joku siinä pohojalaasuures on komiaa! En osaa eres sanua mikä! Se on itseisarvo!
Nainen, juuret Pohjanmaalla, asuu Itä-Suomessa
Muutenkin suurin osa suomalaisista tuntuu rakastavan kotikontujaan. Kokemuksiaan jakaneista yli 70 prosenttia kertoo olevansa ylpeä synnyinseudustaan.
Tieto siitä tekee Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Teppo Ylitalon iloiseksi.
– Se kertoo, että kotiseudut ja kotiseututunteet ovat meille positiivinen voimavara, Ylitalo sanoo.
Varsinkin karjalaiset ja yleensä itäsuomalaiset tuntevat voimakasta kotiseutuylpeyttä.
Ylen saamat vastaukset Itä-Suomesta suorastaan pursuavat onnellisuutta siitä huolimatta, että aluetta käsitellään julkisuudessa usein syrjäseutuna tai taantuvana alueena.
Iloisuus ja puheliaisuus! Olen syntyisin Ilomantsista ja siellä kaikkiin suhtaudutaan yhdenvertaisesti. Kaikkien kanssa voi pysähtyä juttelemaan ja lähes kaikki tervehtivät. Välittömyys näkyy kaikkialla. Olen synnyinseudustani valtavan ylpeä!
Nainen, muuttanut pois synnyinseudultaan
Avoin, puhelias kulttuuri sekä rauhallinen elämäntapa ja maalaisjärjen käytön korostuminen. Luonto. Vähemmän ulkonäkökeskeisyyttä.
Mies, karjalaiset juuret
Ylitalon mukaan juuri Karjala on Pohjanmaan ohella toinen poikkeuksellisen vahvan alueidentiteetin seutu Suomessa.
– Monet alueen yli hävittäen kulkeneet sodat ja varsinkin rakkaan kotiseudun jääminen rajan taakse ovat vahvistaneet kotiseutusuhdetta, hän sanoo.
Voiko kotiin palata?
Ivalosta kotoisin oleva 24-vuotias Mimmi Mertaniemi pohtii muuttoa takaisin kotiin, ainakin vähäksi aikaa.
Pohjoisesta Lapista hän muutti jo 16-vuotiaana etelään, ensin Tampereelle ilmaisutaidon lukioon ja sen jälkeen Helsinkiin ja Pariisiin asti.
Varsinkin kolmisen vuotta kestäneet näyttelijän opinnot Pariisissa opettivat Mertaniemeä arvostamaan kotiseutuaan ja sen ihmisiä.
– Yhteisöllisyys sekä Ivalossa asuva perhe ja sukujuuret ovat minulle tärkeitä. Se on elämänpiiri, mihin tunnen kuuluvani. Siellä on aina turvallinen olo, Mimmi Mertaniemi kertoo.
Korona-aikana, kun Ranska sulkeutui Suomeakin pahemmin, Mertaniemi muutti noin kolmeksi kuukaudeksi vanhalle kotiseudulleen. Kokemus sai hänet ajattelemaan, että synnyinseudulle voisi palata uudestaankin.
– Monta kertaa mietin, että täällähän on ihmisen oikeastaan aika hyvä olla, Mimmi Mertaniemi muistelee.
Kulttuuriperintöä tutkinut Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo kertoo, että pois synnyinseudultaan muuttaneet joutuvat usein pohtimaan kotiseutusuhdettaan enemmän kuin he, jotka asuvat siellä edelleen.
– Siksi muuttajissa tapaa monesti ihmisiä, jotka puhuvat vanhasta kotiseudustaan erityisen lämpimästi tai erityisen kielteisesti, Ylitalo sanoo.
Mimmi Mertaniemelle Ivalo on jatkossakin aina osa identiteettiä.
– Viihdyn kyllä hyvin kaupungissa, ja näyttelijänurankin vuoksi näkisin itseni asuvan niissä suurimman osan elämästäni, mutta pakoreittinä pitää aina olla pikkumökki Inarinjärven rannalla, Mimmi Mertaniemi sanoo.
Erilaisuuden arvostus on tärkeää
Kaupunkikin on kotiseutu. Moni kaupunkilainen havahtuu siihen kuitenkin vasta myöhemmällä iällä.
Toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo toteaa, että kotiseutu sanana ei helposti kytkeydy kaupunkiympäristöön, ja vaikka kaupunkilaiset voivat puhua kotikulmista tai huudeista, hyvää korvaavaa sanaa, joka sisältäisi samanlaisen latauksen kuin kotiseutu, ei ole löytynyt.
– Silti kaupungit, ja vielä enemmän kaupunginosat, ovat mitä hienoimpia kotiseutuja. Ne ovat täynnä tarinoita, kun vain heräämme huomaamaan ne, Teppo Ylitalo sanoo.
Olen kotoisin Helsingin reuna-alueiden lähiöistä. Niihin kuulun, niissä on kotini ja identiteettini. Ilman ylpeyttä ja ilman häpeää.
Nainen pääkaupunkiseudulta
Kaikki kotiseudut yhdessä muodostavat kansakunnan. Yhteiskunta koostuu erilaisista osista, erilaisista ihmisryhmistä. Teppo Ylitalon mukaan oleellista ei olekaan se, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, vaan se, että yhteiskunnan erilaiset osat ja erilaiset ihmisryhmät toimivat yhdessä.
– Yhdessä yhteisen tavoitteen puolesta, Ylitalo sanoo.
Jutussa käytetyt lainaukset ovat poimintoja Ylen kotiseutuartikkeliin 5.-12. heinäkuuta välisenä aikana tulleista vastauksista.
Juttua voi kommentoida Yle-tunnuksella 19.7.2023 kello 23 asti.
