• 21 toukokuun, 2023

Nasa aloittaa kokeen, jossa nelihenkinen miehistö elää ”Marsissa” vuoden ajan


Matt Damon näytteli vuonna 2015 valmistuneessa Yksin Marsissa -elokuvassa astronauttia, joka onnettomuuden vuoksi jää erakoksi punaiselle planeetalle. Turman jälkeen astronautin tehtävänä on pysyä hengissä siihen asti, kunnes apu saapuu paikalle, mutta vastuksia tulee vastuksien perään.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa aloittaa ensi kuussa vuoden kestävän kokeen, jossa simuloidaan Marsissa asumista. Myös kokeeseen osallistuvan miehistön elämänkulku häiriintyy: laitteet lakkaavat toimimasta, yhteydet katkeavat, resurssit käyvät vähiin, henkinen ja fyysinen kestävyys pannaan koetukselle.

– Kokeessa kerätyn tiedon perusteella saamme näkemyksen siitä, miten pitkään kestävä matka Marsiin vaikuttaisi miehistön terveyteen ja toimintakykyyn. Tämä auttaa Nasaa valmistelemaan menestyksekästä matkaa Marsiin, päätutkija Douglas Grace sanoi hankkeen esittelytilaisuudessa kuukausi sitten.

Kokeen miehistön komentaja on biologi Kelly Haston. Hänen lisäkseen tukikohtaan muuttavat insinööri Ross Brockwell, lääkäri Nathan Jones sekä opettaja ja sairaanhoitaja Alyssa Shannon. Varalla on kaksi henkilöä.

Nasan simuloitu elinympäristö Marsissa.

Jokaiselle miehistön jäsenelle on oma työtila. Kuva: Go Nakamura / Reuters
Keittiöalue Nasan simuloidussa elinympäristössä Marsissa.

Keittiö. Kuva: Go Nakamura / Reuters

Mars-tukikohdan erikoisuus on se, että se on tulevia matkoja silmällä pitäen 3D-rakennettu. Tilaa rakennuksessa on vajaat 160 neliötä. Jokainen saa oman makuuhuoneen ja työpisteen, kylpyhuoneita on kaksi, tapaturmia varten on ensiapupiste. Yhteisessä oleskelutilassa on muun muassa Monopoli-peli sekä pelikonsolit Playstation 3 ja Super Nintendo.

Virtuaalitodellisuutta mukana

Matt Damon sai elokuvassa viriteltyä itselleen perunamaan. Sekin hanke päättyi katastrofiin.

Myös Nasan kokeessa miehistön on tarkoitus viljellä syötävää. Tukikohdan ulkopuolella on lisäksi pieni tila, jonne mennään avaruuspuvuissa ”ilmalukon” kautta. Mars-kävelyille saadaan uskottavuutta virtuaalitodellisuuden avulla. Miehistö aiotaan pitää työn touhussa.

Muuten eläytyminen on mielikuvituksen varassa. Tukikohta on Houstonissa aivan Johnsonin avaruuskeskuksen kupeessa. Vieressä on frisbeegolf-rata ja raitiotievaunupysäkki.

Nasan simuloitu elinympäristö Marsissa.

Tukikohdan tiloja esiteltiin Houstonissa huhtikuussa. Kuva: Go Nakamura / Reuters

Avaruustieteilijä ja eläinlääkäri Sini Merikallio on kahdesti hakenut astronauttikoulutukseen ja päässyt hauissa pitkälle. Hän oli itse mukana pari viikkoa kestäneessä Mars-simulaatiossa 20 vuotta sitten.

Merikallio pitää simulaatioita tärkeinä. Vaikeudet on hyvä huomata Maassa eikä kymmenien miljoonien kilometrien päässä. Simulaatio on silti hailakka versio todellisuudesta.

– Avaruusaluksessa seinän takana on tyhjiö, tyhjyys, kuolema. Tällaisessa kokeessa sellaiseen tuntemukseen ei päästä. Alitajuisesti tietää koko ajan, että jos tulee sydänkohtaus, ovet avataan ja henkilö pelastetaan.

Sini Merikallio huristeli Utahin autiomaassa Baywatch-televisiosarjan tekijöiden lahjoittamilla mönkijöillä.

Merikallio muistelee omaa Mars-kokemustaan hauskana. Tukikohdassa elettiin tiukan järjestyksen mukaista avaruuselämää, nukuttiin ahtaasti ja tehtiin erilaisia tehtäviä. Baywatch-televisiosarjan tekijät lahjoittivat tiimille mönkijät, ja niillä Merikallio kumppaneineen tutustui Marsin maisemiin – eli oikeasti Utahin erämaahan.

Testi Venäjällä kesti 520 päivää

Marsissa selviämistä on kokeiltu joitakin kertoja ennenkin, jopa arktisissa oloissa.

Tunnetuin ja pitkäkestoisin testi tehtiin Venäjällä 2010–11. Kokeessa simuloitiin lentoa Marsiin, planeetalle laskeutumista ja paluuta Maahan. Kuusi miestä – kolme venäläistä, ranskalainen, italialainen ja kiinalainen – viettivät simulaattorissa peräti 520 päivää.

Jokainen sai ottaa mukaan kirjoja, elokuvia sekä tietokoneen ja muita henkilökohtaisia tavaroita. Yhteyksissä ”Maahan” oli parinkymmenen minuutin viive, kuten tulee olemaan Nasankin testissä.

Koe sujui hyvin, mutta alun jälkeen moni vietti aikaa lähinnä sängyssä maaten.

Saksalaisen Saarlandin yliopiston avaruuslääkäri Bergita Ganse kutsuu tätä kolmeneljäsosaa-ilmiöksi. Simulaatioissa mieliala laskee, mutta se alkaa taas nousta, kun loppu häämöttää.

– Tällaisiin testeihin ei valita ihmisiä läheskään yhtä tiukalla seulalla kuin oikeiksi astronauteiksi, Ganse sanoo.

Avaruusmatkoja on testattu myös siten, että koehenkilöt on pantu makaamaan pitkäksi aikaa 60 asteen kulmaan. Niissä keskeyttämisprosentti on ollut korkea.

Avaruus murjoo ihmisen fyysistä terveyttä

Ihmisen fyysiselle terveydelle avaruus on karu ympäristö.

Lista vaikutuksista on pitkä: lihas- ja luumassa pienenevät, verenkierto muuttuu, sydän pienenee ja jopa näkö huononee. Myös selän välilevyjen välit kasvavat, mikä johtaa selkäkipuihin.

Onko mahdollista, että ihmistä ei ole kerta kaikkiaan tarkoitettu avaruuteen?

Ganse sanoo, että Maa on ehdottomasti ihmisen oikea elinympäristö, mutta 60 vuoden aikana avaruudessa olemisesta on opittu paljon. Silti avaruussäteily saattaa johtaa rankkoihin päätöksiin, kun ensimmäisiä Mars-miehistöjä valitaan.

– Marsiin matkaavien pitää hyväksyä terveysriskit. Uskon, että sinne lähetetään vanhempaa väkeä. Siinä olisi järkeä, koska syövän ja elämän lyhenemisen riski ei olisi niin kauhea, Ganse sanoo.

Kosmonautti Valeri Poljakov on pisimpään avaruudessa yhtäjaksoisesti ollut ihminen. Hän vietti Mir-avaruusasemalla 90-luvulla 437 päivää. Pitkän oleskelun jälkeen Poljakovin kognitiiviset kyvyt olivat kunnossa, mutta terveys oli heikentynyt.

Poljakov kuoli viime syksynä 80-vuotiaana.

Matkan kesto Marsiin infografiikkana.

Kuva: Lasse Isokangas / Yle

Nykytietämyksen mukaan edestakainen matka Marsiin kestää parisen vuotta. Maan ja Marsin kiertoratojen vuoksi ihanteellisin ikkuna laukaisuun aukeaa 26 kuukauden välein pariksi viikoksi.

Matka ei ole vielä huomisen asia. Nasa lupailee, että reissu saattaisi toteutua ensi vuosikymmenellä.

Sini Merikallio sanoo, että palaset ovat nyt jo periaatteessa kohdallaan, mutta matkaan päästäneen vasta 2040-luvulla. Kyse on resursseista, politiikasta ja riskeistä.

– Ero on valtava, jos onnistumisen todennäköisyys on 98 tai 99,5 prosenttia, Merikallio sanoo.

Bergita Ganse on samoilla linjoilla.

– Luulen, että Nasa ei mene sinne 30-luvulla. Riskien takia emme tule näkemään silloin myöskään kansainvälistä avaruusasemaa Marsissa. Mutta joku kahjo kuten Elon Musk sen voi tehdä.



Source link

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *