- 3 toukokuun, 2023
Lauri Markkanen juoksi Cooperin testin ja kansa kohahti – on selvää, miksi siitä tuli valtava mediajuttu
Mikä on ollut viime viikkojen suurin urheilukysymys suomalaismediassa? No tietenkin se, paljonko NBA-tähti Lauri Markkanen juoksi Cooperin testissä.
Yli 3 000 metriä meni, Markkasen fysiikkavalmennuksesta Suomessa viime vuosina vastannut Jani Parkkinen vahvisti (siirryt toiseen palveluun) Ilta-Sanomille. Aiemmin ainakin Urheilucast-podcastissa kerrottiin (siirryt toiseen palveluun) lukemaksi 3 070 metriä.
Voimme siis sopia, ettei Markkanen juossut 3 100 metrin rajaa. Minä nimittäin juoksin 28-vuotiaana 3 100 metriä. Juoksin vielä yksin, huvikseen testimielessä, kun taas Markkasella oli kirittäjänä Urheilukoulun huippuyksilöitä. Joten nyt voitte jokainen miettiä, olinko Futsal-Liigan pallottelijana kovempi urheilija kuin NBA:n tähdistöpelaaja?
No, tuo oli tietysti typerän omahyväistä hassuttelua. En ollut tai ole. Samalla kuitenkin olen ytimessä siinä, miksi Markkasen Cooperin testistä on kirjoitettu viime aikoina niin monta artikkelia.
Syy on siinä, miten merkittävä osa yhteiskuntaamme Cooperin testi on ollut niistä ajoista lähtien, kun Suomi oli kestävyysjuoksun mahtimaa. Valtaosa suomalaisista on juossut Cooperin testin.
Niinpä se on konkreettisin asia, joka tarjoaa tavalliselle kansalaiselle edes pienen tarttumapinnan verrata itseään jotenkin Suomen suurimpaan urheilutähteen.
Cooperin testi on varma otsikkomagneetti. En minä ainakaan voi vastustaa klikkausta, kun joku kertoo Cooper-tarinaansa.
Lue esimerkiksi: Iivo Niskanen juoksi kovan lukeman Cooperin testissä ja voitti tuloksellaan kuohuttaneen lupauksen täpärästi – ”En ole siinä kunnossa, missä olen yleensä heinäkuussa”
Varusmiehet ja sankaritarinat
Cooperin testi on ollut Suomessa todennäköisesti laajemmin käytössä kuin missään muualla. Armeijan vuoksi testin on 1960-luvun lopusta alkaen juossut valtaosa suomalaisista miehistä.
Kouluissakin se oli erittäin laajalti käytössä, vaikka testin kehittäjä Kenneth H. Cooper ihmettelikin aikoinaan, miksi koululaisia pitäisi testata. Vuonna 2016 tuli voimaan uusi liikunnan opetussuunnitelma, eivätkä testit enää saa vaikuttaa arvosanoihin.
Cooper-uutisointi liittyy yleensä suomalaisten rapistuvan fyysisen kunnon kauhisteluun tai mahtisuorituksiin.
Varusmiesten testituloksia on seurattu (siirryt toiseen palveluun) vuodesta 1975. Vuonna 2022 ja 2021 Cooperin testin keskiarvo oli varusmiehillä 2 376 metriä. Vain vuonna 2019 lukema oli hieman heikompi.
Huipputuloksista riittää legendaarisia tarinoita. On muun muassa väitetty, että Lasse Virén juoksi Cooperissa 4 700 metriä. Hän suoritti intin Santahaminassa 1967–68.
Se tarkoittaisi, että Virénin kilometrivauhti olisi ollut kovempaa kuin hänen 5 000 metrin ME-juoksussaan (13.16,3) vuonna 1972. Onkin selvinnyt, että Virén juoksi armeijassa 15 minuutin Balken testin, sillä Cooperin testi ei ollut vielä ehtinyt Suomeen.
Tarjoaako Cooper sitten infoa Lauri Markkasen kestävyydestä? Tai tarjoaako se luotettavaa vastausta edes kansalaisten jaksamisesta?
Mitä ensinnäkin mitataan?
Yksinkertaisimmin ilmaistuna Cooperilla mitataan maksimikestävyyttä. Tutkimusten mukaan testi korreloi hyvin maksimaalisen hapenottokyvyn kanssa. Maksimaalinen hapenottokyky ilmoitetaan yleensä suhteellisena hapenottona ruumiinpainoon verraten, millilitroina painokiloa kohden minuutissa.
Cooperin testihän juostaan siksi, jotta saataisiin käsitys henkilön maksimaalisesta hapenottokyvystä. Mutta ne ovat jo lukuja, joita harva tavan kansalainen tietää tai ymmärtää – toisin kuin juoksemansa matkan. Tässä hieman esimerkkejä.
On olemassa taulukoita Cooperin testin ja maksimaalisen hapenottokyvyn korrelaatiosta. Esimerkiksi tämän laskurin (siirryt toiseen palveluun) mukaan 25-vuotiaalla (Markkasen ikä) 3 070 metriä tarkoittaisi hapenotossa lukemaa 57,3 ml/kg/min. Se on mainio lukema, mutta ei yllättävä huippu-urheilijalta. 25–29-vuotiaalle yli 49:n tulos on erinomainen (siirryt toiseen palveluun) ja alle 26 on heikko.
Hurjimmat kestävyysurheilijamiehet ovat päässeet yli 90:n. Esimerkiksi Harri Kirvesniemi on myöntänyt (siirryt toiseen palveluun) lukemakseen hieman vajaa 94.
Krista Pärmäkoski on poikkeuksellinen urheilija, kun hän on jakanut avoimesti testituloksiaan. Jo 15-vuotiaana Pärmäkosken maksimihapenottolukema oli kansainvälisen tason naishiihtäjän lukemissa, 69 ml/kg/min. Naisten lukemat ovat keskimäärin miehiä pienemmät isomman rasvaprosentin mutta pienemmän lihasmassan vuoksi.
Maksimaalinen hapenottokyky tarkoittaa (siirryt toiseen palveluun) hengitys- ja verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa happea ja toimivien lihasten kykyä käyttää sitä energiantuotantoon äärimmäisessä rasituksessa. Se on merkittävin aerobisen kestävyyskunnon mittari.
Maksimaalisella hapenottokyvyllä on eniten merkitystä lajeissa, joissa edetään pitkiä aikoja maksimaalisesti tai lähellä maksimia. Yleisesti ottaen kovimpia lukemia mitataankin hiihtäjiltä ja pyöräilijöiltä.
Tarkka mittaaminen vaatisi laboratorio-olosuhteet ja hengityskaasuanalysaattorin. Kuvamateriaali Suomen maajoukkuehiihtäjistä tekemässä testiä, yleensä hiihtomatolla, on urheilun seuraajille tuttua.
Mitä se kertoo koripalloilijasta?
Cooperin testi on epäsuora testi. Se on pitänyt pintansa hyvistä syistä. Vertailudataa löytyy hyvin pitkältä ajalta, se on helppo ja edullinen toteuttaa ja laajaa kansanjoukkoa ajatellen se kertoo ehdottomasti riittävän paljon.
Sillä on kuitenkin merkittävät heikkoutensa, eikä se kerro esimerkiksi Lauri Markkasen ”koripallokunnosta”.
Suurin heikkous on, että testin luotettavuus vaatisi kykyä tasaiseen vauhdinjakoon, mutta niin, että testattava antaisi kaikkensa. Vauhdinjako on todella hankalaa, ellei ole harjoitellut sitä varten. Lisäksi kaikkensa antaminen vaatii erittäin lujaa motivaatiota.
Myös kehonkoostumus vaikuttaa merkittävästi. Markkasen fysiikkavalmentaja Parkkinen kertoi olettaneensakin Markkasen juoksevan yli 3 000 metriä, koska tämä on ”atleettinen”. Eri asia, jos pohkeet olisivat ”kuin männyn rungot”, hän pohti.
Jani Parkkinen jakoi yhteiskuvan Lauri Markkasen kanssa kesällä 2021 aloitettuaan tämän fysiikkavalmentajana.
Koripallossa lyhyempien mutta intensiivisten pelisuoritusten takia anaerobinen energia-aineenvaihdunta on suuremmassa roolissa kuin aerobinen, jos verrataan pidempään kestäviin suorituksiin.
Koripallon pelaaminen on jaksoittaista. Suoritus sisältää paljon muuta kuin eteenpäin juoksemisen. Kunkin urheilulajin urheilijoiden kestävyyttä mitattaessa nämä asiat tulisi huomioida.
Esimerkiksi koripallossa toimivampi on piip-testi, jossa juostaan 20 metrin matkaa edestakaisin kiihtyvällä vauhdilla ääninauhan ohjeiden mukaan. Piip-testistä on olemassa erilaisia versioita. Etuna on, ettei tarvitse osata vauhdinjakoa – kunhan seuraa ääninauhaa, kunnes ei enää kykene.
– Koripallossa on niin paljon erilaista liikkumista, suunnanmuutoksia ja nopeampitempoisia juttuja, joten ei Cooperin testi ennusta tietyn pisteen yli millään tapaa koripallokuntoa. En tiedä yhtään paikkaa, että ammattilaisjoukkueessa käytettäisiin Cooperia koripalloilijan kunnon mittaamiseen, Parkkinen totesi.
Konsultoin lopuksi hieman fyysisen valmennuksen asiantuntijaa Ville Vanttajaa, joka on toiminut muun muassa paralympiavoittaja Santeri Kiiverin fysiikkavalmentajana sekä salibandyn ja futsalin liigajoukkueissa.
Hän muistutti, että koripalloilijakin tarvitsee hyvää aerobista kuntoa ja liikkumisen taloudellisuutta. Se auttaa jaksamaan kentällä ja mahdollistaa harjoittelukuorman.
– Vaikka aerobinen kunto on tärkeää koripalloilijalle, ottaisin mieluummin nopean, kimmoisan ja vahvan kuin noissa ominaisuuksissa keskiverron, mutta kestävän. Koripallon aerobiset vaatimukset ovat kovalla harjoittelulla lähes kaikkien saavutettavissa, Vanttaja niputti.
Fyysisen kunnon mittaaminen on kompleksinen juttu. Ja mitä fyysisellä kunnolla edes milloinkin tarkoitetaan? No, sen Cooperin testi paljasti, että Markkanen on keskivertokansalaiseen verrattuna erittäin kovassa tikissä. Hiihtäjää hänestä ei enää tulisi.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 4.5. klo 23 asti.
