- 11 maaliskuun, 2023
Jos hiihtolegenda Vegard Ulvangin toive toteutuu, 8 hiihtomatkaa muuttuu seuraaviin MM-kisoihin – ”Tätä asiaa ei pidä kysyä urheilijoilta”
Kansainvälinen maastohiihto on laji, jossa arvokisamatkojen muutokset eivät ole arkipäivää.
Miesten 50 kilometriä on ollut arvokisojen ohjelmassa alusta alkaen eli vuodesta 1924. 4×10 kilometrin viesti sivakoitiin ensi kertaa vuonna 1933. Perustavanlaatuinen muutos tapahtui vuonna 1952, kun naiset debytoivat olympiatasolla.
Miesten 15 kilometriä on ollut yhtäjaksoisesti mukana vuodesta 1954. Naiset saivat yhtäläisen määrän kisamatkoja kuin miehet Lahden MM-kisoissa vuonna 1978, mutta olympialaisissa vasta kuusi vuotta myöhemmin.
Sprinttihiihto debytoi vuonna 2001. Tuorein muutos on vuodelta 2005, kun yhdistelmäkilpailu, naisilla 15 ja miehillä 30 kilometriä, ja parisprintti tulivat mukaan MM-ohjelmaan.
Sen jälkeen muutosrintamalla on ollut hiljaista 18 vuotta, mutta nyt maastohiihdossa puhaltavat uudet tuulet.
Kansainvälinen hiihtoliitto FIS loi täksi kaudeksi miehille ja naisille identtisen kisaohjelman maailmancupiin. Yhtäläisillä matkoilla kisataan myös Trondheimin MM-kisoissa 2025.
– Naisten ja miesten yhtäläinen kilpailuohjelma olisi pitänyt toteuttaa jo aikapäiviä sitten, kolminkertainen olympiavoittaja Vegard Ulvang toteaa.
Yle Urheilu on pyytänyt norjalaisen hiihtolegendan haastatteluun, koska FIS:n hallitus päättää kesällä uusista kisamatkoista maastohiihtokomitean esityksen pohjalta.
Ulvang on komitean entinen puheenjohtaja. Hän jätti pestin vuosi sitten ja esitteli viimeisenä työnään yhtäläisten kisamatkojen käyttöönottoa maailmancupissa.
Urheilijoilla oma lehmä ojassa
Ulvangin ajama ehdotus meni läpi maastohiihtokomiteassa 57 prosentin ääniosuudella, vaikka urheilijat olivat ajatusta vastaan.
Norjan yleisradioyhtiö NRK uutisoi vuosi sitten kyselystä (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan 73 prosenttia maailmancupia pitkään kiertäneistä urheilijoista vastusti yhtäläisiä matkoja.
– Kun puhutaan kilpailuformaatista, urheilijat suhtautuvat muutoksiin aina negatiivisesti. Muutokset haastavat sen, minkä mukaan he ovat harjoitelleet. Tätä asiaa ei pidä kysyä urheilijoilta, koska he eivät tarkastele asiaa objektiivisesti, Ulvang sanoo.
Ulvangin mukaan Kansainvälinen olympiakomitea KOK on lyönyt viime vuosina painetta FIS:lle ja kysynyt, miksi naiset ja miehet hiihtävät eripituisia matkoja.
Hiihdon suurimmassa massatapahtumassa Vasaloppetissa naiset ovat hiihtäneet omassa sarjassaan miesten tavoin täydet 90 kilometriä vuodesta 1997. Sunnuntaina, siis 26 vuotta Vasaloppetia myöhemmin naiset pääsevät korkkaamaan Oslon Holmenkollenilla legendaarisen 50 kilometrin kilpailun.
– On suorastaan traagista, ettemme ole antaneet aiemmin naisille mahdollisuutta kilpailla tätä klassikkoa, Ulvang sanoo.
Millaisiksi tasoerot muodostuvat?
Muutosvauhtia ovat jarruttaneet tasoerot, jotka ovat naisissa miehiä suuremmat.
Kuten alla oleva tilasto kertoo, norjalaisten Therese Johaugin ja Marit Björgenin valtakausilla naisten pitkien matkojen markkinoinnissa on riittänyt haastetta.
Vuonna 2016 Johaug pystyi repimään Holmenkollenin 30 kilometrillä lähes neljä minuutin eron toiseksi sijoittuneeseen urheilijaan.
Voi vain kuvitella, paljonko eroa olisi tullut, jos matka olisi ollut 20 kilometriä pidempi.
– Johaugin ylivoimasta käytiin keskustelua viime kaudella, kun pohdimme 50 kilometrin käyttöönottoa naisille, Ulvang myöntää.
Johaug päästi hiihtopomot pälkähästä ilmoittamalla viime kauden kalkkiviivoilla, että hän lopettaa kilpauransa.
– Emme voi päättää kisamatkoja yhden urheilijan perusteella, joten olisin pysynyt joka tapauksessa ehdotuksessani. Maastohiihto on pitkillä matkoilla extreme-urheilua, jossa erot voivat kasvaa suuriksi, Ulvang sanoo.
– Yleisö haluaa nähdä urheilijoita äärirajoilla, kuten Tour de Skin loppunousussa. Holmenkollen on maastona raaimmasta päästä, joten uskon, että naiset lähtevät 50 kilometrille varoen. Jos esimerkiksi Ebba Andersson sattuisi kuitenkin voittamaan muut viidellä minuutilla, se ei ole syy viedä naisilta mahdollisuutta kilpailla 50 kilometrillä.
Ulvang uskoo, että naisten voittoaika painuu noin 11–13 prosenttia heikommaksi kuin miesten. Tämä olisi samassa linjassa naisten ja miesten välisen suorituskyvyn eroon, jos verrokiksi otetaan yleisurheilun ME-ajat 5 000:llä ja 10 000 metrillä.
Yhtäläisien matkojen puolesta puhuu fakta, että naisten ja miesten fysiologiset erot tasoittuvat mitä pidemmästä matkasta on kyse.
Arvokisamatkoihin raju muutos
Ulvang uskoo, että vuoden 2025 MM-kisojen ohjelma on viimeistä silausta vaille valmis naisten 50 kilometrin debyytin jälkeen.
Yllä olevasta taulukosta uupuu lajina parisprintti, jonka muuttamiseen Ulvang ei ehtinyt saada toivomaansa kannatusta ennen eläköitymistään.
– Ajatukseni oli tehdä parisprintistä sekaviesti, jossa kussakin joukkueessa on kaksi naista ja kaksi miestä. Näin toimimalla kilpailusta tulisi enemmän sprintin kaltainen, koska lepoaikaa tulisi enemmän.
– Tämän toteutumista vastaan sotii, että parisprintti on nykymuodossaan suosittu, koska pienempien maiden on vaikeaa saada jalkeille neljää kilpailukykyistä urheilijaa. Siksi tämän kilpailumuodon käyttöönottoa on viivästetty vuosi toisensa jälkeen.
Jos Ulvangin ehdotus parisprintin muuttamisesta sekakilpailuksi menee läpi, 12:sta Planican MM-kisojen kilpailusta kahdeksan menisi vaihtoon. Koskemattomia olisivat jatkossa enää naisten ja miesten sprintit sekä naisten 10 ja miesten 50 kilometriä.
– Tiedän, että muutosvastarintaa on eniten mieshiihtäjien keskuudessa. Ymmärrän, että tämä on kipeä aihe. Tässä on kyse historiasta, jota muutettaessa ei ole paluuta vanhaan. Lajin on silti uudistuttava.
Mutta Ulvangillakin on rajansa. Hän ei jaa FIS:n uuden puheenjohtajan Johan Eliaschin innostusta sadan metrin hiihdosta, jota Ilta-Sanomat väläytti Planicassa vaihtoehdoksi uutena kisamatkana (siirryt toiseen palveluun).
– Se olisi liikaa ja loisi kokonaan uuden hiihtäjätyypin. Eräs suomalainen valmentaja sanoi minulle taannoin, että maastohiihto on urheilussa kärpäsenpaskan kokoinen. Jos se halkaistaan vielä kahtia, jäljelle ei jää mitään, Ulvang sanoo.
