Tuula Kanerva sai punkin puremasta harvinaisen liha-allergian – Yhdysvalloissa leviävän taudin tartuntamäärät voivat kasvaa Suomessakin

– Alkuun oli käsien turvotusta ja kutinaa, mutta oireet ovat pahentuneet, espoolainen Tuula Kanerva kertoo.

Kanervalla diagnosoitiin kolmisen vuotta sitten harvinainen, punkin puremasta kehittynyt liha-allergia.

Oireet ilmaantuvat Kanervalle muutaman tunnin kuluttua liha-aterian nauttimisesta. Muutaman tunnin kuluttua ne myöskin häipyvät.

– Kämmenet turpoavat kuin ne olisivat täyteenpuhalletut kumihanskat, ja ne ovat ihan punaiset. Käsivarsiin ja reisiin nousee ensin ihan kuin nokkosihottuma ja sitten se laajenee kokonaan tulipunaiseksi.

Ihoa kirvelee, mutta hengitysoireita Kanervalla ei ole tullut.

Punkin pureman aiheuttamaa liha-allergiaa pidetään amerikkalaisena vaivana, joka on yhdistetty Yhdysvalloissa pääasiassa amblyomma americanum -punkkiin.

Kanervan mukaan hänen tautinsa ei kuitenkaan ole tuontitavaraa. Kanervan edellisestä Amerikan-reissusta on jo kymmenisen vuotta, mutta oireet ja diagnoosi ovat noin kolmen vuoden takaa.

Hän kertoo saavansa useita punkin puremia kesäisin Kustavissa sijaitsevan kesämökkinsä pihatöissä.

Tartunnat levinneet Yhdysvalloissa

Avaa kuvien katselu

Punkin sylkeen yhdistetty Alfa-gal-oireyhtymä (AGS), eli liha-allergia, on vakava ja mahdollisesti jopa hengenvaarallinen allerginen tila. Pahimmillaan se voi aiheuttaa anafylaktisen reaktion, joka on hengenvaarallinen, äkillinen yliherkkyysreaktio.

Alfa-gal on hiilihydraatti, jota on nisäkkäiden lihassa (sianliha, naudanliha, kani, lammas, hirvenliha jne.) ja nisäkäsvalmisteissa (esim. liivate, lehmänmaito, maitotuotteet, jotkin lääkkeet).

Punkki saa alfa-galia imemällä ensin verta muista nisäkkäistä kuin ihmisestä. Ihminen puolestaan voi saada AGS:n, jos alfa-galia siirtyy punkin syljen kautta ihmisen elimistöön. Punaisen lihan syöminen voi laukaista allergiareaktion, kun keho alkaa torjumaan sille vierasta ainetta.

Yhdysvaltain sairauksien valvonnasta ja ehkäisystä vastaavan viranomaisen CDC:n mukaan AGS liittyy ensisijaisesti amblyomma americanumin eli lone star tick -punkin puremaan, mutta muunlaisiakaan ​​punkkeja ei ole suljettu pois. Liha-allergiaa on raportoitu 17 maassa kaikilla kuudella mantereella, erityisesti Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Yhdysvalloissa voi olla tartuntoja jo jopa 450 000 ihmisellä, arvioi CDC tuoreessa AGS-tapausten nopeasta kasvusta kertovassa tiedotteessaan.

Ruotsissa ensimmäiset liha-allergiadiagnoosit tehtiin vuonna 2009 ja nyt tapauksia on ollut noin 300 pelkästään Tukholman alueella.

Uskotaankin, että diagnosoimattomia tartuntoja on paljon. Kyse on myös verrattain uudesta asiasta, sillä liha-allergia tunnistettiin punkin puremasta tulleeksi Yhdysvalloissa vasta vuonna 2002. Allergia on lisäksi vaikea tunnistaa, sillä sen oireet ilmantuvat vasta tunteja mahdollisen lihansyönnin jälkeen.

Harvinainen Suomessa

Kyseinen liha-allergia on vielä harvinainen Suomessa.

Suomessa arviot tartunnoista ovat liikkuneet sadan tietämillä, mutta voi olla, että liha-allergia on Ruotsin tavoin alidiagnosoitu. Suomalaisessa ”Alpha Gal – Liha-allergia” -Facebook-ryhmässä on 29 jäsentä.

Turun yliopiston biologian laitoksen yliopistonlehtori Eero Vesterinen kertoo, että tutkijoiden tietoon on tullut jonkin verran tietoja tapauksista Euroopassa ja Pohjoismaissa.

– Mutta jos sitä on täällä, niin se on eri punkki, joka tautia levittää, Vesterinen arvelee.

Hänen mukaansa Suomessa on joitain saman tapaisia punkkeja kuin Yhdysvalloissa levinnyt amblyomma americanum -punkki. Suomessa yleisimmin tavattavia puutiaisia (Ixodes ricinus) ja taiganpunkkeja eli siperianpuutiaisia (Ixodes persulcatus) ei ole tutkittu juuri tästä näkökulmasta.

Vesterinen sanoo, että asia olisi tarvittaessa selvitettävissä, sillä Suomessa on erittäin laaja, parinkymmenentuhannen näytteen ”punkkipankki”.

– Punkkipankissa on näytteitä valtava määrä DNA:t ja RNA:t valmiina, niin periaatteessa voitaisiin tutkia asia Suomen laajuisesti nopeastikin.

Punkin välittämän Alfa-gal-oireyhtymän saaminen Suomessa ei ole aivan mahdoton ajatus.

– Suomalaisella tavallisella puutiaisella ja taigapunkilla näyttää olevan aika laaja isäntäeläinkirjo, mikä tarkoittaa sitä, että ne voivat saada monenmoista taudinaiheuttajaa elimistöönsä. Toisaalta toiset isäntäeläimet poistavat taudinaiheuttajia, eli ”puhdistavat” puutiaisen, kuten esimerkiksi kauris- ja peuraeläimet usein tekevät, Vesterinen sanoo.

Punkkikohtaamiset kasvussa

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön professori Ilari Sääksjärvi kertoo, että tämä vuosi on erityisen hyvä punkkivuosi: punkkihavaintoja on tehty reilusti enemmän kuin kahtena edeltävänä vuonna. Sääksjärven mukaan tästä johtuu myös, että punkkien ja ihmisten kohtaamisia tapahtuu yhä enemmän.

– Tautitapauksiakin tulee enemmän, nimenomaan juuri borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta TBE:tä, Sääksjärvi sanoo.

– Sitten meillä on kolmaskin laji, hyalomma, joka on hyvin harvinainen ja joka tulee muuttolintujen mukana satunnaisesti Suomeen. Sillä on tiettyjä viruksia, jotka ovat sellaisia, joita meillä ei täällä Suomessa ole, ja se on kolmas mahdollinen ihmisen kannalta haastava laji.

Sääksjärvi korostaa, että suurikokoinen hyalomma marginatum on edelleen todella harvinainen ja siitä on vain yksittäisiä havaintoja.

– Amerikassa olevaa amblyomma americanum -punkkia meillä ei ole. Sellainen Suomi-aspekti siinä on, että mehän matkustamme nykyään paljon. Mitään syyytä paniikkiin ei kuitenkaan ole. Borrelioosi ja puutiaisaivokuume ovat ne, joista edelleen kannattaa eniten olla huolissaan, kun puutiaisten ja ihmisten väliset kohtaamiset kasvavat koko ajan.

Sääksjärvi sanoo, että kuten CDC:n tiedotteessakin viitataan, liha-allergian leviämistä muidenkin punkkilajien kautta ei kuitenkaan voida sulkea pois.