- 15 toukokuun, 2023
Sota sai Venäjän saamelaiset pelkäämään ilmiantoja – Norjaan lähtenyt aktiivi vertaa ilmapiiriä 1930-luvun Neuvostoliittoon
Venäjän saamelaisyhteisö jakautui kahtia Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Roman Jakovlev vertaa tilannetta Venäjällä 1930-luvun Neuvostoliittoon, jossa ihmiset antoivat toisiaan ilmi.
Jakovlev lähti hiljattain Venäjältä Norjaan opiskeluviisumin turvin.
– Ihmiset eivät luota toisiinsa vaan epäilevät ja syyttelevät toisiaan: tuo tekee töitä Kremlille, tuo ei tee töitä Kremlille. Ilmapiiri on todella negatiivinen, sanoo Jakovlev.
Hänen mukaansa saamelaisten jakautuneisuus heijastelee samaa jakolinjaa, jonka sota on aiheuttanut koko Venäjän yhteiskuntaan.
Roman Jakovlev on kildininsaamen kieliaktiivi, ja hän on tehnyt viime vuosina paljon töitä kildininsaamen eteen. Sitä puhuu vain noin kaksisataa ihmistä Kuolan niemimaalla. Nyt Jakovlev opiskelee pohjoissaamea Saamelaisessa korkeakoulussa Kautokeinossa.
Jännitteitä aiheuttaa myös se, että saamelaisia on lähtenyt sotimaan Ukrainaan. Andrei Danilov kertoo kuulleensa, että viisi Venäjän saamelaista on kuollut taisteluissa.
Danilov on saamelaisaktivisti ja poliitikko, joka pakeni Norjaan heti sodan alettua.
Viisi kaatunutta kuulostaa pieneltä luvulta, mutta tarkemmin katsottuna se ei sitä ole.
– Murmanskin alueella on alle 1400 saamelaista. Viisi nuorta miestä tarkoittaa viittä prosenttia 18–35-vuotiaista miehistä. Kyseessä on iso luku saamelaisille, Danilov sanoo.
Danilov haluaa tuoda Venäjän hallintoa vastustavien saamelaisten äänen kuuluviin. Hän oli mukana Venäjän oppositiotoiminnassa jo ennen sotaa ja julkaisi heti sodan alussa sodanvastaisen Facebook-kirjoituksen. Sen seurauksena hän saa edelleen tappouhkauksia.
Myös Roman Jakovlev sanoo tuntevansa ihmisiä, jotka ovat lähteneet ja jopa kuolleet Ukrainassa. Hän ei halua kuitenkaan puhua luvuista, koska se tietäisi hänelle ongelmia Venäjällä. Hän nostaa kuitenkin esiin hämmentävän tilanteen:
– Se mikä minusta on oudointa, on se, että saamelaisia on Ukrainassa eri puolilla rintamaa. Miten näin pääsi edes käymään? Saamelaisia ei ole ylipäätänsä paljoa, ja tässä konfliktissa he mahdollisesti ampuvat toisiaan.
Jakovlev viittaa entiseen norjalaiseen saamelaispoliitikko Sandra Andersen Eiraan, joka on liittynyt Ukrainan vapaaehtoisjoukkoihin.
Vähän samanlainen tilanne nähtiin Suomen jatkosodassa, jolloin Suomen saamelaiset taistelivat Venäjän saamelaisia vastaan Kuolan niemimaalla.
Danilovin lisäksi muitakin Venäjällä asuvia saamelaisia on hakenut ulkomailta poliittista turvapaikkaa. Moni miettii keinoja lähteä maasta. Danilov ei halua kuitenkaan paljastaa määriä, koska se voisi ajaa ihmiset ongelmiin Venäjällä.
– En voi paljastaa tätä, koska jos kertoisin tämän medialle, niin näitä ihmisiä ruvettaisiin etsimään Venäjällä. Se on vaarallista heille.
Danilov uskoo, että jos saamelaisille olisi vapaa pääsy tai jokin järjestely pois Venäjältä, heitä lähtisi Venäjältä paljon. Hän harmittelee, että Schengen-viisumin saaminen on vaikeaa tällä hetkellä.
Jakovlevin mielestä on surullista, että suurin osa Venäjällä olevista saamelaisista tuntuu todellakin uskovan Venäjän propagandaan ja tukevan hallintoa. Hän kertoo äidistään, jolla on tv auki aamusta iltaan.
– Äidin pääviholliset ovat Ukraina ja Yhdysvallat. Aluksi hän ei uskonut, mitä sanoin Venäjän hyökkäyksestä. Enää hän ei usko mitään, mitä sanon.
Moni Venäjän saamelainen kieltäytyi Ylen haastattelusta. Erään haastattelusta kieltäytyneen mukaan kaikkia Venäjän ulkopuolella olevia saamelaisia seurataan.
– Venäjän hallinnolla on jäljellä enää kaksi vahvaa instrumenttia: propaganda ja korruptio. Ja niillä ihmisiä pelotellaan, sanoo Danilov.
Myös Jakovlev punnitsee sanojaan haastattelussa tarkoin. Hän kertoo, kuinka Venäjän turvallisuuselinten edustaja soitti hänelle.
– Mies alkoi luetella koko henkilöhistoriaani. Hän kehui minua kovasti, eikä esittänyt uhkauksia vaan päinvastoin kehui saamelaisaktiivisuudesta. Se tuntui todella epämiellyttävältä.
Eristetty kansa
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Venäjän suurin alkuperäiskansojen järjestö RAIPON ilmoitti tukevansa Venäjän ”erikoisoperaatiota”. Järjestö edustaa noin 250 000 Venäjän pohjoisilla alueilla elävää ihmistä. Siihen kuuluvat myös Venäjällä asuvat saamelaiset, joita on alle kaksituhatta.
Pohjoismaiden saamelaisjärjestöt päättivät katkaista yhteydet RAIPON:iin ja siihen kuuluviin saamelaisjärjestöihin julistuksen jälkeen. Yhteydet sukulaiskansaan katkesivat.
Jakovlev on pahoillaan siitä, että Pohjoismaiden saamelaisjärjestöt ovat katkaisseet yhteyden saamelaisjärjestöihin Venäjällä.
– Se että saamenkieliset järjestöt katkaisivat kulttuurilliset siteet, ei ainakaan auttanut ketään. Vielä viime vuonna meillä oli hyvät siteet Pohjoismaiden kanssa. Oli yhteyksiä kouluihin ja oli kulttuurimatkoja. Sen eteen tehtiin töitä kymmeniä vuosia.
Saamelaisneuvoston puheenjohtaja Áslat Holmbergin mukaan tilanne on harmillinen. Hän sanoo, että yhteistyö jouduttiin lopettamaan pakon sanelemana.
– Emme toimi tällä hetkellä yhtenä saamen kansana, vaan raja Venäjän puolelle on vahvistunut. Jouduimme katkaisemaan yhteistyön, koska Pohjoismainen ministerineuvosto ilmoitti, että rahoitus loppuu, jos yhteistyötä jatketaan venäläisten kanssa.
Holmberg kertoo kuitenkin, että joitain yhteyksiä Venäjän saamelaisiin ylläpidetään edelleen. Se ei ole kuitenkaan enää yhtä avointa.
– Siinäkin täytyy olla aika varovainen, koska Venäjällä saattaa tulla äkkiä vakavia seurauksia, jos sotaa vastustavia näkemyksiä tulee ilmi.
Venäjä ei välitä pienistä kielistä
Jakovlevin mielestä Venäjä ei ole tehnyt mitään kildininsaamen eteen vuosikymmeniin, vaikka Venäjällä alkoi kielen elvytys virallisesti 1990-luvulla. Hän opetteli itse kildininsaamen kolmen vuoden aikana tyhjästä ja kirjoitti sitten puolen miljoonan sanan sanakirjan.
– Aktiivisuuteni saamen kielen eteen herätti viranomaisissa kysymyksiä. En aluksi ymmärtänyt, että kiinnostukseni kieltä kohtaan herättäisi viranomaisten kiinnostuksen. Tiedän nyt, että juuri minun kaltaiseni henkilöt kiinnostavat heitä.
Jakovlevin mielestä asenne kildininsaamea kohtaan on muuttunut kuluneen vuoden aikana. Myös hänen oma asenteensa on muuttunut.
– Vielä vuosi sitten olin aikeissa pitää kildininsaamen kursseja Lovozerossa. Minulla oli sopimus kirjaston kanssa, ja kaikki oli ryhmää myöten valmiina. Sitten alkoi erikoisoperaatio, eikä kildininsaamea tarvinnut enää kukaan. Ja jossain vaiheessa huomasin, että en itsekään enää tarvinnut sitä, koska elämä ympärilläni muuttui niin voimakkaasti.
