Mitä vanhoille veneen raadoille tapahtuu? Tällä hetkellä ei paljon mitään, mutta parempaa on luvassa

Rannoille hylätyt veneet ovat iso ongelma ja kustannus kunnille, joiden vastuulle paatit jäävät. Koska kierrätysketjua esimerkiksi lasikuidulle ei vielä ole, veneiden hävittäminen tulee kalliiksi.

Kemin Mansikkanokalla on kaunista merenrantaa, ehostettu rantapolku, Lumilinnan matkailu- ja ravintola-alue ja venesatama – sekä toistakymmentä ränsistynyttä venettä lahoamassa pusikoiden keskellä.

Eikä keskustan kupeessa sijaitseva Mansikkanokka ole edes ainoa venesatama, jonka rannalle on hylätty paatteja.

Kaupunki on yrittänyt kuulutella venerähjien omistajien perään jo pitkään, mutta koska niitä ei ole pyynnöistä huolimatta siirretty, paatit ovat jäämässä kaupungin riesaksi. Pääosin lasikuituisilla veneillä ei ole kierrätysarvoa, joten niiden hävittäminen tuo kuluja.

Lujitemuovia osataan nykyään jo hyödyntää, mutta toimivaa kierrätysketjua ei vielä ole.

Veneiden lasikuidun jatkokäyttöä on tutkittu aiemminkin, ja todettu sen sopivan esimerkiksi sementin valmistukseen.

Hylätyistä paateista iso kulu kaupungille

Kemissä on päätetty, että ensi kesänä Mansikkanokalla ei enää ole yhtään venettä rannalla ja myös talvisäilytys siirtyy muualle. Se tarkoittaa, että tavalla tai toisella alue on siivottava.

Ensisijaisesti kaupunki yrittää löytää veneiden omistajat, mutta aina se ei onnistu. Tietyn ajan päästä ne päätyvät kaupungin haltuun, jolloin merikelvottomat paatit muuttuvat kuluiksi.

– Ne joudutaan viemään kaatopaikalle ja maksamaan niistä asiaan kuuluva taksa. Puhutaan tuhansista euroista, kun venesatamassa joudutaan tekemään siivous. Äkkiä siihen kymmenen tuhatta menee, tekninen johtaja Mika Grönvall laskee.

Kemin Moottorivenekerhon kommodori Tapio Ojansivu tiedostaa hyvin rannassa lojuvien veneiden ongelman. Ojansivu ei itse ole joutunut laittamaan romuksi yhtään venettä, mutta uskoo tietävänsä mikä saa ihmisen hylkäämään veneen toisten riesaksi.

– Ostetaan halvalla jo valmiiksi huonokuntoinen vene ja veneillään sillä sen aikaa, kun se kestää. Sitten ei jakseta enää panostaa siihen aikaa ja rahaa, ja on vain helppoa jättää se johonkin, Ojansivu sanoo.

Avaa kuvien katselu

Lasikuitua ei kierrätetä – vielä

Se, mihin lasikuitu veneistä tai vaikkapa tuulivoimaloiden lavoista päätyy elinkaarensa päätteeksi, riippuu alueesta.

Esimerkiksi Perämeren jätehuollon alueella, johon Kemikin kuuluu, kaikki lasikuitu päätyy poltettavaksi.

– Ongelma kierrätyksessä on, että määrät ovat pieniä ja levällään. Sitä on vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi, eivätkä veneiden omistajatkaan halua maksaa veneen hävittämisestä. Sen pitää tulla lainsäädännön kautta, toteaa Perämeren jätehuollon toimitusjohtaja Tuija Ahrikkala.

Ahrikkalan mielestä paras ratkaisu olisi, jos veneiden kierrätysmaksu olisi osana sen hankintahintaa samoin, kuin esimerkiksi kierrätettävissä pakkauksissa.

Veneiden ja erityisesti lasikuidun kierrätys on vasta tulevaisuuden haave, mutta ympäristöministeriön alulle laittama hanke vie sitä kohti.

Veneiden kierrätys voi olla tulevaisuutta

Oululainen Macon Oy tekee ministeriön tilauksesta selvitystä veneiden kierrätyksen mahdollisuuksista, ja parhaillaan tutkitaan kyselyn (siirryt toiseen palveluun) avulla kuinka paljon hylättyjä veneitä ylipäätään on.

Sen jälkeen analysoidaan, miten veneiden kierrätys kannattaa organisoida ja kuka sen maksaa.

– Esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa on olemassa tuottajavastuu. Se on yksi selvityksen vaihtoehdoista, sanoo toimitusjohtaja Mikko Ahokas.

Tuottajavastuu tarkoittaisi sitä, että kierrätysmaksu kerättäisiin jo veneen ostamisen yhteydessä eli sisällytettäisiin hintaan.