Viime kesän EM-Münchenin suomalaisista sankareista kolme neljästä on enemmän tai vähemmän pihalla. Lähihistoriasta löytyy heille erittäin hyvää vertaisseuraa, kirjoittaa toimittaja Pekka Holopainen.

Avaa kuvien katselu

Pekka HolopainenUrheilutoimittaja

Yle Urheilu seurasi Kalevan kisojen tapahtumia hetki hetkeltä tässä artikkelissa.

Keihäänheittäjä Ari Mannion nyttemmin edesmennyt valmentajaisä Tapio Mannio paloi kuin puukirkko antaessaan allekirjoittaneelle kommentteja poikansa kohtelusta Vaasan Kalevan kisojen jälkeen 2013.

Mannio syrjäytettiin Moskovan MM-joukkueesta Teemu Wirkkalan tieltä tiukassa valintatilanteessa. Tapio Mannio ei antanut Urheiluliitolle niin kutsuttua valtiomieskohtelua.

Kymmenen vuotta tästä tulikivenkatkuisesta avautumisesta ollaan miesten keihäänheiton historiassa sellaisessa erikoisessa tilanteessa, ettei valintakelpoisia heittäjiä ole kuin kolme: Budapestin MM-kisoissa varmasti urheilevat Oliver Helander ja Toni Kuusela sekä viime vuonna uransa EM-pronssilla kruunannut Lassi Etelätalo.

Huikea arvokisaurheilija

Huikean arvokisaurheilijan täytyi vielä kaivaa taikurinhatustaan yksi kaniini, sillä näyttöajan umpeutuessa Etelätalolta uupui valintajärjestelmän vaatima näyttö terveydestä ja suorituskyvystä. Lahden loppukilpailussa hän sunnuntaina sellaisen, rima vähän väpättäen, antoi.

Avaa kuvien katselu

Nimeämällä Etelätalon keskiviikkona miehen kuudensiin aikuisten arvokisoihin Urheiluliitolla ei toki mitään hävittävää ole. Ketään Etelätalo ei joukkueesta syrjäytä, ja kunto on varmasti nousukäyrällä ennen 26. elokuuta heitettävää MM-karsintaa. Tämä arpa kannattaa juuri hänen tapauksessaan lunastaa.

Ylempänä mainittu Ari Mannio oli Suomen ainoa mitalisti EM-kotikisoissa 2012. Vuotta myöhemmin hänelle ei ollut sijaa MM-joukkueessa. Joku outo EM-kirous suomalaisia vanhan mantereen menestyjiä riivaa.

Viime kesän Münchenin sankareista Topi Raitanen, Kristiina Mäkelä ja Etelätalo ovat, kukin omista syistään, olleet tällä kaudella enemmän tai vähemmän pihalla. Viime kauden huipputasollaan kaksi viimeksi mainittua olisivat jopa MM-mitalitason kyljessä.

Naisten kolmiloikan kausitilaston 12:n kärjestä löytyy muuten vain yksi urheilija, joka voisi EM-kisoissa ylipäätään kilpailla.

Lue myös: Kun Topi Raitanen väsähti, valmentaja ryhtyi toimiin – pakollinen maajoukkuekilpailu oli viimeinen niitti ylirasitustilalle

Avaa kuvien katselu

Ei yhtään estekisaa

Kolmikko on hyvässä seurassa. Jukka Keskisalo ei sensaatiomaisen EM-kultansa jälkeen pystynyt kilpailemaan päämatkallaan vuonna 2007 kertaakaan. Toinen mestari Olli-Pekka Karjalainen puki verkkarit Osakan MM-finaalissa kolmen heiton jälkeen.

Barcelonassa 2010 ainoan suomalaismitalin saavuttanut Tero Pitkämäki syöksyi 2011 sellaiseen alhoon, että koko ura oli liipaisimella. Amsterdamissa 2016 ainoa suomalaismitalisti oli Antti Ruuskanen – joka ei kaudella 2017 kilpaillut sitten kertaakaan.

Yleisurheilussa riittää lajeja, joissa suomalaisen ainoa realistinen arvokisaglooria on noudettavissa maanosamittelöistä. Ulospuhallus menestyksen jälkeen on inhimillistä, mutta vaikeapa tälle ilmiölle on mitään yhteistä nimittäjää keksiä.

Miinus 120 000 euroa

Lahti on Suomen urheilupääkaupunki. Lahden Ahkeran kokeneet arvokisajyrät järjestivät kisansa tehtaan takuulla, ja silmämääräisesti viivan alle on jäämässä mittava taloudellinen tulos.

Kulloinenkin järjestäjä lähtee liikkeelle tilanteesta miinus 120 000 euroa. Se on Urheiluliiton kynnysraha järjestämisoikeudesta.

Yleisurheilussa perinteinen porttilippujen myynti on yhä erittäin merkittävää. Lahtelaisten onneksi pääkatsomo oli kuitenkin lauantaiksi myyty täyteen etukäteen. Sääarpajaisissa järjestäjät nimittäin saivat ei voittoa -kupongin.

Juoksu- ja hyppysuunnista sekä ilmavirtauksista riitti Lahdessa puhetta – aiheesta ja aiheetta. Juoksusuuntien vaihtamisesta paikkakunnalla riittää perspektiiviä.

Vuoden 1983 Lahti Gamesiin vuokrattiin Kouvolasta 6 000 markalla lähetys- ja ajanottolaitteisto, ja stadionin pääsuoraa pingottiin poikkeuksellisesti hyppyrimäkien suunnasta kohti kaupungin keskustaa, myötätuuleen.

Suomalainen lajiestablishment ei tempausta mukisematta niellyt, mutta niin vain Helinä Marjamaan 11,13 on Suomen ennätys vielä 40 vuotta ja puolitoista viikkoa myöhemminkin.

Yleisurheilun MM-kisat Budapestissä 19.–27. elokuuta. Yle näyttää kisat kanavillaan.