- 23 heinäkuun, 2023
Meidän pitäisi jo puhua siitä, saako tietoista robotti-imuria potkaista, sanoo tutkija
Useampaan suomalaiseen kaupunkiin on tänä kesänä ilmestynyt S-ryhmän kuljetusrobotteja.
Oudon söpöt, renkailla kulkevaa pakastinta muistuttavat laitteet ovat herättäneet uteliaisuutta ja ihastusta. Esimerkiksi Jyväskylässä Tourulan S-marketin kuusi robottia keräävät peräänsä usein kuvia ottavia ihastelijoita.
Robottien ja ihmisten suhteita tutkivan Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Mika Koverolan mukaan kyse ei ole suuresta käännekohdasta ihmisen ja teknologian väleissä.
– Teknologinen murros tässä on nyt se, että robotit kulkevat itsenäisesti ihmisten seassa rajoittamatta, Koverola sanoo.
Robottien tulo on edellyttänyt ihmisiltäkin uusien asioiden sisäistämistä. Vanhemmat ovat päässeet esimerkiksi selittämään lapsille, miten uusiin tulokkaisiin pitää reagoida.
– Olisi mielenkiintoista seurata, kuinka suuri osa vanhemmista sanoo, että ole varovainen, ettet jää alle. Ja kuinka moni sanoo, että se on kaveri, jota ei saa kiusata, Koverola pohtii.
Kiusaa vai uteliaisuutta?
Jonkin verran kiusaa roboteille on tehty. Jyväskylän Tourulan S-marketin apulaispäällikö Johanna Tuunanen ja saatavuusvastaava Mari Linna kertovat ihmisten kokeilleen robottien tielle hyppimistä katsoakseen, osaako laite jarruttaa tai kiertää ihmisen.
Koverolan mukaan kyse on terveestä uteliaisuudesta uuden teknologian äärellä, kun ihmiset haluavat tietää, mitä uusi jännittävä teknologia osaa.
Osa ihmisistä ei kuitenkaan suhtaudu kuljetusrobotteihin vain uutena teknologiana, vaan sympaattisena kohteena, joka saattaa hyvin laukaista hoivavietin.
Koverola näkee roboteissa söpön eläimen tai pienen lapsen piirteitä, jotka eivät vahingossakaan laukaise pelkoreaktiota. Hän pitää mielenkiintoisena, että kuljetusroboteille ei ole annettu jonkinlaisia kasvoja tai valmiita nimiä.
Joka tapauksessa ihmiset suhtautuvat niihin avuliaasti. Kun laitteita alun perin pilotoitiin Tallinnassa, ihmiset auttoivat robotteja esimerkiksi työntämällä niitä talviliukkaita mäkiä ylös. Jyväskylässä robotteja on seurattu kauppaan asti varmistaen, että ne pääsevät ”kotiin”. Tampereella S-kaupan henkilökunta on antanut roboteille nimet.
Ääni on tärkeä
Yhtenä syynä viehätykseen Koverola näkee sen, että laitteet osaavat pitää ihmisääntä. Tutkijan mukaan iso murroskohta teknologiassa oli, kun ensimmäiset ääniohjattavat laitteet saapuivat koteihin. Vaikkei kuljetusrobottien kanssa voi varsinaisesti keskustella, ne osaavat esimerkiksi pyytää väistämään, pahoitella tiellä oloa ja toivottaa hyvää päivänjatkoa.
Ihmisten suhde uuteen teknologiaan ei kuitenkaan pyöri vain sen ympärillä, pidämmekö robotteja söpöinä. Kyse on myös yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta. Kuljetusrobotit saattavat vielä korvata esimerkiksi ihmisruokalähetit, mikä voi työnsä menettävissä ihmisissä herättää katkeruutta.
Koverola ei kuitenkaan näe kehityskulkua isona uhkana, vaan suhtautuu siihen hiukan samoin kuin kauppojen automatisoituihin itsepalvelukassoihin.
– Se ei ole yhteiskunnallisella tasolla paha asia. Lähettityö ei ole nähdäkseni sellaista, mikä meidän pitäisi ihmisten arvokkaan elämisen takia säästää.
Esimerkiksi, jos ihmiskassan korvaaminen robotilla vie kaupassa asioivalta vanhukselta päivän ainoan juttukaverin, on yhteiskunnallinen ongelma muualla kuin edistyvässä robotiikassa.
Tietoinen leivänpaahdin?
Kehittyvät robotit nostavat kuitenkin esiin perimmäisen tason kysymyksiä, joista pitäisi Koverolan mielestä alkaa keskustella paljon enemmän.
Hän arvioi parhaillaan tieteellistä artikkelia, jonka mukaan meillä on elävään olentoon verrattavalla tavalla tietoisia robotteja vielä ennen vuotta 2030. Koverola itse on varsin skeptinen asian suhteen, mutta uskoo, että vuosi 2050 voisi olla jo realistisempi ajankohta.
– Sehän ei ole moraalinen ongelma, jos joku potkaisee robottipölynimuria, mutta entä, jos se on tietoinen? Koverola kysyy.
Tutkijan mielessä kysymyksiä herää ainakin siitä, millaisiin robotteihin tulevaisuudessa on syytä asentaa tietoisuus. Toinen kysymys on, onko meillä oikeutta olla rakentamatta meitä älykkäämpää laitetta, joka on tietoinen itsestään, jos se tulee mahdolliseksi? Entä millaisiin laitteisiin on tarvetta tai moraalista asentaa tietoisuus?
Koverola käyttää esimerkkinä Red Dwarf -scifisarjan tietoista leivänpaahdinta, joka on itsetuhoisen turhautunut, koska kukaan ei halua paahtoleipää.
Keskustelu voi kuulostaa haihattelulta aikana, jolloin joukossamme on vasta pieniä ruokarobotteja ja pölynimureita, joilla ei ole tietoisuutta. Kansalaiskeskustelu pitäisi tutkijasta kuitenkin aloittaa etukäteen.
Teknologiaa on hänestä niin vaikea ennustaa.
Juttua voi kommentoida maanantaihin kello 18:aan asti.
