Rahahuolet tulivat Veera Kivirinnan uniin ja syöksivät burnoutiin – uralle löytyi uusi suunta ”normaalin nuoren elämän” kautta

Kesä 2022 lähenee loppuaan ja Veera Kivirinnan hieno kausi huipentuu 50 metrin rintauinnin EM-loppukilpailuun Roomassa.

Finaaliveto on onnistunut, muttei täydellinen – ei yhtä mahtava kuin hänen suorituksensa alkuerissä, jossa syntyi uusi henkilökohtainen ennätys. Loppukilpailussa hän ui puoli sekuntia hitaammin ja sivuaa uransa parasta arvokisasijoitusta iskemällä kätensä kaakeliin viidentenä.

Kisan jälkeen Kivirinnan tunnelmat ovat kaksijakoiset. Kun hän saapuu Ylen haastattelupisteelle ja alkaa miettiä elämäänsä suuremmassa mittakaavassa, tunteet ryöpsähtävät pintaan.

– On tämä vähän surullinen hetki, kun en haluaisi lähteä pois Tampereelta. Pelottaa ja jännittää kauheasti, hän saa sanotuksi kyynelten virratessa.

Tampereella oululaislähtöinen Kivirinta sai lopulta elämänsä järjestykseen. Taloushuolet, haasteet jaksamisen kanssa ja ajatukset urheilu-uran lopettamisesta jäivät taakse. Hän nautti taas uinnista.

Nyt se vaihe elämästä on ohi.

Katso Sportlivin minidokkari Veera Kivirinnasta:

Kun Sportliv tapaa Veera Kivirinnan, hän on asunut Helsingissä reilun puolen vuoden ajan. Hän muutti Tampereelta pääkaupunkiin suorittaakseen poliisin työharjoittelunsa.

Hänen valoisassa yksiössään äskettäin valmistuneessa kerrostalossa Pohjois-Pasilassa, hänen edelliskesäinen haastattelunsa Rooman EM-kisoissa tulee puheeksi.

– Romahdin ihan kokonaan, ja romahtaminenhan ei jäänyt siihen. Kun pääsin haastattelusta pois, niin koko ilta oli ihan kauhea, Kivirinta paljastaa.

Ajatus Tampereelta lähtemisestä tekee hänet edelleen alakuloiseksi. Koko Helsingissä olon ajan oululaislähtöinen Kivirinta on potenut koti-ikävää – Tampereelle.

– Totta, Oulu on myös kotini. Olen asunut siellä koko ikäni, mutta Tampere jotenkin teki hirveän vaikutuksen urheilullisesti.

Jotta ymmärtäisi kahden Tampereella vietetyn vuoden merkityksen, on käännettävä kelloja vuoteen 2019. Silloin Veera Kivirinta oli 24-vuotias ja lähellä päättää uinti-uransa.

Burnout ja tauko urheilusta

Normaalisti ulospäinsuuntautunut ja hilpeä Kivirinta oli muuttunut harmaaksi hahmoksi. Mikään ei tuntunut enää kivalta. Hän oli kadottanut kipinän.

– Treenasin kovaa, mutta se oli ehkä se henkinen ylikuorma. Henkinen puoli oli niin äärirajoilla, Kivirinta kertoo nyt, neljä vuotta burnoutin jälkeen.

Hän ui ja teki töitä rahoittaakseen uintinsa. Talous oli kovilla, mikä ahdisti siinä määrin, ettei hän saanut nukuttua kunnolla.

Samalla hänen oli harjoiteltava määrällisesti paljon, jotta harjoitus tuottaisi toivotun tuloksen. Kilpailuissa tulokset kuitenkin kääntyivät huonompaan suuntaan.

Kun hän vertasi tilannettaan kavereihinsa, hän koki alemmuuden tunnetta. Ystävät opiskelivat ja monilla oli selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Kivirinta ei opiskellut mitään.

– Halusin, että olisi tulevaisuudessa joku tavoite tai jotain uutta. Kun uinti ei kulkenut, en enää olisi halunnut olla treeneissä. Kun kisoissa meni huonosti, en halunnut enää kisatakaan. Sitä vain tuli aina paha mieli.

Useat hänen uintikavereistaan eivät käyneet töissä. He saivat tarpeeksi tukea olympiakomitealta voidakseen panostaa täysillä urheiluun.

– Se tuntui epäreilulle. Tunsin olevani aikuisten harrasteuimari, kun en saa rahaa, kertoo Kivirinta, joka on yrittänyt hyväksyä tilanteen vuosien mittaan, onnistumatta siinä kuitenkaan täysin.

Kivirinta ei ole koskaan saanut taloudellista tukea Suomen olympiakomitealta, koska hänen päämatkansa 50 metrin rintauinti ei kuulu olympialaisten ohjelmaan.

Kun loppuunpalaminen ja ahdistus kävivät sietämättömäksi, Kivirinta piti tauon uinnista. Hän tarvitsi etäisyyttä urheiluun. Hän matkusteli, juhli, otti rennosti mökillä – vietti normaalia nuoren ihmisen elämää. Hajurako uintiin tuntui vapauttavalta.

Hänen elämänsä oli kääntymässä positiivisempaan suuntaan, ja seuraava askel oli muutto Tampereelle.

Kivirinta oli päättänyt aloittaa opiskelun ja hänet hyväksyttiin poliisikouluun Tampereelle. Hän halusi myös antaa uinnille uuden mahdollisuuden. Sitä paitsi urheilu tuntui helpommalta yhdistää opiskelun kuin töiden kanssa.

– Aloin saada opintotukea ja opintolainaa. Kun on säännöllinen raha, vaikka se ei ole edes paljon, niin se vei sen taloudellisen ahdingon pois.

Tampereella Kivirinta alkoi harjoitella uuden ryhmän kanssa, jossa hän viihtyi heti todella hyvin. Uinti tuntui jälleen hyvälle, mikä näkyi myös hienoissa tuloksissa kilpailuissa.

– Meillä oli tosi hyvä ryhmä. Tietty siinä vaikutti sekin, että kun olin päässyt kouluun, niin oli vähän muutakin elämää. Tavallaan sellainen taakka tulevaisuudesta häipyi, kun tiesin, että on jotain muutakin kivaa tiedossa kuin pelkästään urheilu.

Kivirinnan parivuotinen jakso Tampereella kulminoitui kauteen 2022, joka oli hänen uransa paras. Hänestä oli kehittynyt yksi Euroopan parhaista rintauimareista.

Myös hänen sivulajinsa 100 metrin rintauinti, joka kuuluu olympiaohjelmaan, oli kehittynyt siinä määrin, että hän oli selvittänyt olympialaisten B-rajan. Mutta silloinkaan hän ei saanut taloudellista tukea, mikä tuntui katkeralta.

Keväällä 2023 Kivirinnan tilanne tukien osalta oli esillä mediassa, ja se sai olympiakomitean reagoimaan ja ottamaan häneen yhteyttä. Komiteassa oltiin yllättyneitä hänen tilanteestaan, ja suhtautuminen Kivirintaan oli ymmärtäväistä.

– Jäi sellainen fiilis, että asiat voivat kyllä muuttua. Mutta jos ne eivät nyt muutu, niin olen kyllä tosi, tosi pettynyt. En ajattele itseäni, vaan tulevaisuuden uimareita 50 metrillä.

Helsingissä Veera Kivirinnan työharjoittelu poliisiksi on tehnyt panostamisen uintiin haastavammaksi kuin opiskeluvuosina Tampereella. Poliisin työajat ovat epäsäännölliset, mikä on hankaloittanut harjoittelua ja haitannut palautumista.

– Olen tosi rasittunut. Jos en tietäisi, että tämä vaihe ei kestä kuin tämän tietyn ajan, niin en pystyisi tähän.

Kesäkuussa hän ilmoitti jättävänsä Porin SM-uinnit väliin jaksaakseen panostaa täysillä heinäkuun lopun pitkän radan MM-kisoihin. Ilman taukoa akut olisivat tyhjentyneet.

Loppusyksystä Kivirinta valmistuu poliisiksi. Ensi vuonna hän täyttää 29.

Ilman kuluttavaa työharjoittelua hänellä voisi yhä olla mahdollisuudet menestyä ja kruunata uinti-uransa – mutta jatko näyttää epävarmalta.

– Olenko liian vanha yrittämään vielä antaa kaikkeani uintiin? Kestääkö kroppa? Sitten tietysti, kun olen nainen ja haluaisin varmaan perhettäkin jossain vaiheessa, sekä panostaa työelämään, niin olen vähän kiikun kaakun.

Veera Kivirinta nähdään Ylen kanavilla Fukuokan pitkän radan MM-uinneissa 23.–30. heinäkuuta.