- 16 helmikuun, 2023
Kommentti: Kaikki haluavat avata SM-liigan heti – yksi merkittävä asia valitettavasti unohtuu
On taas se aika vuodesta.
Kaikki kotimaista jääkiekkoa hitusenkin seuraavat huutavat kovaan ääneen. He vaativat miesten pääsarjan, SM-liigan avaamista. Karsinnat on palautettava! Urheilu on tuotava keskiöön! Ei tyhjennysmyyntejä! Ja niin edelleen.
Kuulun itsekin tähän sankkaan joukkoon. Toivon hartaasti, että jonain kauniina päivänä SM-liigasta voisi pudota ja sinne voisi nousta. Pelaamalla, ei kabinettipäätöksillä. Toivon, että tähän aikaan vuodesta yksikään joukkue ei myisi pelaajiaan, vaan yrittäisi päin vastoin vahvistaa rivejään.
Olen kotoisin Porista. Mies voi lähteä Porista, mutta Pori ei lähde miehestä. Eikä porilaisesta saa jääkiekkoa irti millään. Kuten kirjailija Tuomas Kyrö Ässien merkityksen karhukaupungille niin kauniisti muotoili: ”Mitä Pori olisi ilman Ässiä? Tuulinen rikostilasto.”
Miksi sepustan tässä juuristani? Siksi, että liigakarsinnat ovat olleet jääkiekkoa intohimoisesti seuraavalle porilaiselle jotain ylimaallisen koskettavaa.
Olin varhaisteini-ikäinen, kun Ässät putosi ensimmäistä kertaa pois SM-liigasta. Se tapahtui keväällä 1989. Pettymys oli musertava. Itkin monta päivää.
Seuraavana keväänä itkin taas monta päivää. Ilosta. Ässät nousi takaisin pääsarjaan.
Keväällä 2009 koko jääkiekkoa seuraava Suomi eli ja hengitti karsintasarjan tahtiin. Ässät ja Sport järjestivät uskomattoman seitsenosaisen näytelmän, jota fiilistellään niin kauan kuin seurajääkiekkoa härmässä pelataan. Kyseisen kevään Suomen mestaria ei monikaan osaa Jyväskylän ulkopuolella nimetä googlaamatta, mutta kaikki muistavat tuon Kasitien Klassikon.
Kyllä, olen paatumaton jääkiekko- ja urheiluromantikko. Rakastan urheilun ääripäitä. Kirvelevät tappiot, piinaava jännitys sarjapaikan puolesta, päättymätön ja epätoivoinen odotus jonain päivänä ehkä koittavasta noususta tai jopa mestaruudesta. Putoaminen kanveesiin ja sieltä nouseminen. Onko mitään kauniimpaa?
Mutta. Kyyneltensekaisesta unelmoinnistani huolimatta en ole lainkaan vakuuttunut siitä joka suunnasta raikuvasta ”argumentista”, joka kuuluu: Liiga auki välittömästi!
Ei, ei sen niin pidä mennä. SM-liigan nopea avaaminen ei takaa kaiken muuttumista paremmaksi. Kukaan ei nimittäin voi varmuudella tietää, mitä kaikkea siitä seuraisi.
Nyt tarvitaan malttia. Eniten sitä tarvitaan SM-liigan toimistolla ja seuroissa, kun paine kasvaa koko ajan.
Uskon, vähintäänkin toivon, että liigapomot yhdessä Jääkiekkoliiton johtajien kanssa käyvät läpi perusteelliseti kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Ja punnitsevat niiden seurauksia.
Jos sarja avataan, minkälaiset karsinnat kannattaa tehdä? Ottelusarjat? Vai useamman joukkueen karsintasarja?
Kuinka monta joukkuetta SM-liigaan mahtuu? Neljätoista, kuusitoista vai kaksitoista? Vai ainoastaan kymmenen? Entä Mestikseen? Mitä tehdä alle 20-vuotiaiden näivettyneelle sarjalle?
Tähän voisi listata kymmenittäin avoimia, ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä, jotka pitää perinpohjaisesti selvittää ennen kuin minkäänlaista päätöstä SM-liigan tulevaisuudesta tehdään. Kyse on tulevaisuudesta. Ei siitä, pelataanko vuoden päästä karsintoja vai ei.
Suomalaisen jääkiekon lippulaivaa ei voi kehittää lyhytnäköisesti. Lähihistoria muistuttaa, mitä siitä seuraa. Sport, KooKoo ja Jukurit nostettiin pikaisilla kabinettipäätöksillä SM-liigaan sen jälkeen, kun Jokerit lähti Venäjälle. Ja nyt kaikki ovat sitä mieltä, että pääsarjassa on liikaa joukkueita!
Malttia olisi tarvittu silloin ja sitä tarvitaan nyt. On katsottava kymmenen tai viidentoista vuoden päähän. Mitä siellä näkyy? Minkälainen SM-liiga meillä on vuonna 2038?
Nyt mitataan suomalaisen jääkiekon päättäjien kyky ajatella sitä kuuluisaa isoa kokonaiskuvaa. Mittavaa palapeliä, jossa kaikki lukuisat palaset liittyvät toisiinsa ei ratkaista vain karsintojen hätäisellä palauttamisella.
Meidän urheiluromantikkojen kannattanee välillä pysähtyä pohtimaan myös kaikkea sitä hyvää, mitä suljetulla sarjalla on saatu aikaan. Niihin kuuluvat muun muassa seurojen liikevaihtojen positiivinen kehitys, toiminnan vakaus ja tae jatkuvuudesta. Miten korona-ajan ankarat sulut ja rajoitukset olisivat iskeneet seuroihin, jos SM-liiga ei olisi suljettu sarja?
Vaikka miten päässäni asiaa kääntelen ja vääntelen, pysyn silti porilaisen itsepäisesti alkuperäisessä kannassani: haluan nähdä sellaisen SM-liigan, josta voi pudota ja jonne voi nousta, pelaamalla. Mutta jaksan kyllä odottaa niin kauan, että se tapahtuu harkitusti, ei hätiköiden.
Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 17.2. klo 23 asti. Kommentin kirjoittamiseen vaaditaan Yle-tunnus.
