Suuri osa rasismista ja syrjinnästä jää Suomessa edelleen usein huomaamatta.

Suoran ja näkyvän nimittelyn, ilkivallan ja pahimmillaan väkivallan taakse piiloutuu usein välttelyä, hiljaisuutta ja ulkopuolelle jättämistä. Rakenteellista rasismia löytyy laajalti niin työelämästä, koulutuksesta ja palveluista ja se ilmenee syrjivinä toimintatapoina.

THL:n tutkimuspäällikkö Anu Castanedan mukaan juuri tällainen piilossa oleva ja rakenteellinen rasismi on arvioiden mukaan Suomessa huomattavasti suoraa rasistista käytöstä yleisempää.

– Näkyvä rasismi on vain jäävuoren huippu tästä ilmiöstä, Castaneda sanoo.

Hänen mukaansa tärkeää on hahmottaa se, että kaikentyyppinen rasismi vaikuttaa ihmisen terveyteen, hyvinvointiin, mahdollisuuksiin yhteiskunnassa ja käsityksiin itsestä.

– Sen vuoksi meidän täytyisi kauhean paljon vahvemmin yrittää vaikuttaa tällaisen antirasistisen Suomen puolesta.

Avaa kuvien katselu

THL:n vuonna 2020 julkaiseman tutkimuksen mukaan lähes neljä kymmenestä ulkomaalaistaustaisista vastaajista oli kokenut syrjintää viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Kahdeksan prosenttia vastaajista oli kokenut ilkivaltaa tai heitä oli uhattu väkivallalla.

Eniten syrjintää kokivat afrikkalaistaustaiset miehet.

– Afrikan maista Suomeen muuttaneista miehistä peräti lähes 60 prosenttia on kokenut jonkinlaista syrjintää arkipäivän elämässään Suomessa viimeksi kuluneen vuoden aikana. Eli puhutaan hirveän yleisistä ilmiöistä, Castaneda sanoo.

Avaa kuvien katselu

Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu on selvittänyt afrikkalaistaustaisten syrjintäkokemuksia. Vuonna 2020 julkaistun selvityksen mukaan syrjintää oltiin koettu ihonvärin perusteella esimerkiksi työnhaussa ja asuntomarkkinoilla. Vastaajista yli puolet koki joutuneensa etnisen profiloinnin kohteeksi esimerkiksi poliisin tai vartijoiden toimesta.

Myös häirintäkokemukset ovat moninaisia. Vastaajat kertoivat joutuneensa esimerkiksi rasistisen solvaamisen ja jopa väkivallan kohteeksi.

Syrjinnästä ei aina ilmoiteta eteenpäin. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan aliraportointi on merkittävä ongelma.

Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten riski joutua väkivallan uhreiksi voi olla jopa kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna.

Avaa kuvien katselu

Tutkija toivoo hallituksen ja vähemmistöjen välille keskustelua

Viime aikoina julkisuudessa ovat puhuttaneet perussuomalaisten puheenjohtajan, valtiovarainministeri Riikka Purran vanhat rasistiset kirjoitukset.

Purra on pyytänyt käytöstään anteeksi, mutta Helsingin yliopiston sosiologian professorin Lena Näreen huolena on, että tapaus oikeuttaa vastaavaa vihapuhetta ja tekee siitä sallitumpaa kuin ennen.

– Osalle kansasta johtopäätös voi toisaalta olla myös se, että he haluavat selkeämmin irtisanoutua tällaisesta puheesta. Voi ajatella positiivisesti, että yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta voi lisääntyä.

Avaa kuvien katselu

Näre pitää ongelmallisena myös sitä, jos asialle ei todellisuudessa haluta tehdä mitään.

Hallituksen tulisikin hänen mukaansa nyt sitoutua konkreettisiin, anti-rasistisiin toimenpiteisiin ja pyrkiä näin palauttamaan vähemmistöjen luottamusta.

– Pitäisi viestiä, ettei rasismi ole asia, joka voidaan vain lakaista maton alle pahoitellen. Jos ajatellaan, että anteeksipyyntö riittää niin me sanomme vähemmistöille myös, että rasismi on sallittua ja sellaista, jota voi harjoittaa, kunhan muistaa pyytää anteeksi jälkikäteen.

Nyt tarvittaisiin Näreen mukaan suoraa keskustelua hallituksen ja vähemmistöjen välillä.

– Hallituksen tulisi pohtia heidän kanssaan yhdessä, miten tästä eteenpäin, miten luottamusta voi rakentaa ja miltä pohjalta.

Sana rasismi puuttuu hallitusohjelmasta

Antirasistisen kansalaisjärjestön Fem-R:n puheenjohtaja, rasismin diskursseja tutkiva kielitieteilijä Hai Nguyen on huolissaan siitä, ettei rasismia mainita Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmassa sanallakaan.

– Mikäli emme pysty tunnistamaan rasismia ongelmaksi, emme voi myöskään löytää siihen ratkaisuja.

Vihapuheen suitsiminen on Nguyenin mukaan ehdoton ykkösprioriteetti, jos hallitus haluaa lähteä edistämään jotain yhtä tiettyä ongelmakysymystä.

Nguyen muistuttaa, että Suomi sai toissa vuonna noottia vihapuheen tunnistamisen puutteesta. EU-komissio vaatii Suomelta vihapuheen selvää kriminalisointia ja tutkintaa ilman uhrin ilmoitusta.

Hän pelkää etenkin asenteiden koventumista ja kielenkäytön muuttumista sallivampaan suuntaan seuraavien neljän vuoden aikana.

– Ei pelkästään ihmisiä loukkaavaa kieltä, vaan sellaista, jolla suljetaan ihmisiä pois yhteiskunnasta. Se johtaa pahimmillaan syrjäytymiseen tai siihen, että ihmiset lähtevät täältä muualle.

Nguyen on huolissaan myös antirasistisella kentällä toimivien järjestöjen ja yhdistysten toimintaedellytyksistä Orpon hallituksen leikkauspolitiikan myötä.

– Jos hyvinvointivaltiossa ei kyetä luottamaan siihen, että valtio suojelee ja puolustaa meitä, niin mihin me sitten voimme luottaa.