Kanssaurheilijat ylistävät empaattista ja lämmintä Wilma Murtoa – tuore EM-kultamitalisti herkistyi: ”Tuntuu paremmalta kuin urheilukehut”

Yleisurheilun EM-hallikisoista Istanbulista palasi Helsinki-Vantaalle sunnuntai-iltana väsynyt mutta onnellinen tuore EM-kultamitalisti. Seiväshyppääjä Wilma Murrolle kulunut vuorokausi oli ollut kiireinen ja tapahtumantäyteinen: lauantai-iltana varmistui uran toinen EM-kulta jännittävässä seiväskilpailussa.

– Kokemus oli yllättävällä tavalla erilainen kuin kesällä, mutta ei yhtään sen laimeampi. Vaikka kyllä omaan korvaan kuulostaa vähän oudolta, että puolen vuoden välein käy hakemassa kultamitalin. Tosi hieno palkinto tehdystä työstä, Murto jutteli.

Hotellille Murto pääsi vasta puolenyön aikaan ja aamulla odotti jo palkintojenjako, mistä kiireinen urheilija jatkoikin suoraan lentokentälle – astetta hienommalla menopelillä. Murron Instagram-tilin tarinoissa näkyi, kuinka hän istui mitalinsa kanssa limusiinia muistuttavan maasturin penkillä.

– En ihan tarkalleen tiedä, kuka oli vedellyt ja mistä naruista, mutta olisin muuten myöhästynyt lennolta, jos ei olisi ollut muuta kyytiä. Alkuperäinen bussi olisi lähtenyt aika paljon ennen palkintojenjakoa, niin suoraan palkintojenjaon jälkeen ohjattiin sitten autoon ja sanottiin morjesta, Murto avasi.

– Mietin sitten, että tällä kyydillä pääsee varmaan perille.

Murto paljasti aiemmin aamulla palkintojenjaon yhteydessä, että lauantai-illan kultajuhlissa oli kulunut kuohuvaa.

– Piti Elina Lampelalta lainata tuulipuku palkintojenjakoon, kun oma haisi shampanjalta, Murto kertoi naureskellen.

Kylmähermoisen urheilijan suoritus finaalissa säväytti: Murto ylitti toista kertaa urallaan korkeuden 480 ja päätti yrittää vielä rikkoa Jelena Isinbajevan EM-hallikisojen kisaennätyksen 490.

Kiitosta sai eritoten urheilijan kisan jälkeinen ele: finaalin jälkeisessä haastattelussa Murto nosti esiin EM-hopealle jääneen Tina Sutej’n kohtalon.

– Koen hänet sellaisena hyppääjänä, joka ansaitsee uraltaan muutakin kuin hopeaa ja pronssia, Murto kommentoi.

Yle Urheilun asiantuntija Tuomas Raja vaikuttui Murron sanoista kovaa kilpakumppaniaan kohtaan.

– Se kertoo ihmisenä Wilmasta paljon. Toki myös seiväshypyn kulttuurista, Raja kommentoi.

EM-kullan varmistuttua moni suomalaisista kanssaurheilijoista äityi ylistämään paitsi Murron kultasuoritusta, myös hänen persoonaansa.

– Mieletön kilpailija! Ja niin lämmin, kannustava, empaattinen ja ihana ihminen!! Wilma on ollut niin iso tsemppaaja ja tuki mulle vaikeina hetkinä ja ilon jakaja hyvinä, Lotta Harala kirjoitti.

– Sen lisäksi, että Wilma on mieletön urheilija se on myös mieletön ystävä! Ella Junnila ylisti.

Murto itse oli kehuista hyvillään.

– Varmaan paremmalta ne tuntuvat kuin urheiluun keskittyvät kehut. Urheilumenestys ja sen arvostaminen on tavallaan selkeää, kun menee hyvin, niin menee hyvin. Monesti se, että on hyvä tyyppi, saattaa unohtua, kun menestyy. On tosi kiva kuulla, että muut eivät ole sitä kokeneet ja olen edelleen hyvä joukkuekaveri ja ystävä. Olen ollut kommenteista tosi otettu, Murto jutteli.

Timanttiliigaa kahden kuukauden kuluttua

Vaikka EM-hallimitalisti ei ollut ehtinyt kulua vuorokauttakaan, valotti Murto jo ulkokauden suunnitelmiaan.

– Tasan kahden kuukauden kuluttua on Dohassa ensimmäinen Timanttiliigan osakilpailu, siellä avaan toivon mukaan kauden. Ei ole hirveän montaa viikkoa treenata välissä. On tosi hyvä, että on pystynyt tekemään tosi ehjän treenikauden ja kisakauden alle. Tuntuu, että kesälle on mahdollisuuksia.

Murto myöntää, että mitali kiinnostaisi myös elokuussa Unkarissa järjestettävistä MM-kisoista.

– Tietenkin vähän eri laji tuonne maailmanlaajuisiihn mitaleihin päästä käsiksi. Kyllä se kiinnostaa ja tuntuu, että hypyssä on korkeutta sen verran, että MM-mitaleillekin pystyy kurkottamaan. Budapestiin on kuitenkin vielä paljon aikaa, katsotaan, mitä siihen mennessä saadaan aikaiseksi.

Murto yritti jo Istanbulissa 491:n ylittämistä, ja moni puhuu suomalaisurheilijan kohdalla jopa viiden metrin ylittämisestä.

Murto ei metreistä stressiä ota.

– Ei se yksi yritys 491:stä ihan huono ollut, sinne alkaa pikkuhiljaa olla rahkeita. Viidestä metristä riittää aina puheita, mutta se on ehkä pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän vitsi. Ei minulla sinne mikään kiire ole, mennään pikkuhiljaa askel askeleelta ja se päivä tulee, kun tulee. En tiedä onko se vuoden, kahden, neljän vai kahdeksan päästä, Murto kuittasi.