”Aika lujaa otettiin välillä yhteen”

Sulavaa liikettä, teräviä käännöksiä pienessä tilassa, ympäristön jatkuvaa skannaamista ja lopulta millintarkkoja kovia syöttöjä avoimiin tiloihin. Kaiken tämän seurauksena punavalo on usein palanut ja Arizonan 22-vuotiaalle Matias Maccellille on kirjattu taas yksi syöttöpiste.

Maanantaina niitä oli kuluvalta kaudelta kasassa 37.

Eikä mitä tahansa syöttöjä. Suomen Turusta kotoisin oleva Maccelli on kirjannut pelaamansa tuntia kohden 1,36 ykkössyöttöä.

Lukema on koko NHL:n 13:nneksi korkein. Lukemat ja sijoitus ovat ensimmäistä kokonaista NHL-kauttaan pelaavalle pelaajalle vähintäänkin mairittelevia.

Jopa Suomessa on silti kyselty kauden mittaan, että kuka on tämä Maccelli.

Kun suomalaisia varattiin NHL:ään kesällä 2019, Arizonan neljännellä kierroksella varaama Maccelli ei kerännyt otsikoita. Kaapo Kakko oli tapahtuman suomalaistähti. Maccellin varausnumero oli 98.

Nousu sittemmin on ollut melkoinen, sillä turkulaislaituri on ikäluokkansa NHL-pistepörssissä tätä nykyä sijalla 11. Maccelli on toisin sanoen kirinyt yli 80 pelaajan ohi.

TuTosta Ässien valmennustiimiin siirtyvä Hermanni Vidman tuntee Maccellin hyvin. Vidman valmensi lahjakasta turkulaisteiniä kahden vuoden ajan Tepsin B-junnuissa. NHL-kaukaloissa Vidman on nähnyt tutun pelaajan.

– Pelaajana hän ei ole muuttunut mihinkään. Hän on todella rohkea kiekon kanssa ja tekee usein poikkeuksellisia asioita. Hienointa on, että hän tekee siellä samoja asioita, mitä on aina tehnyt. Hän on ottanut selkeästi omilla vahvuuksillaan paikan sieltä itselleen, Vidman sanoo.

– Monet nuoret joutuvat muokkaamaan peliään, mutta hän ei ole niin tehnyt.

Avaa kuvien katselu

Vidman tarjoilee samalla oivan aasinsillan Maccellin persoonaan, johon suurella yleisöllä ei toistaiseksi juurikaan ole kosketusta.

– Hänellä on aina ollut ikäluokkansa huippupelaajana omat jutut ja temput. Aika lujaa otettiin välillä teini-iässä yhteen, kun opeteltiin, millaista on olla joukkuepelaaja. Että peliin kuuluu muutakin kuin hienot temput ja pisteet. Hän on vahva ja kovapäinen kaveri, ei ne teinivuodet helppoja olleet, Vidman muistelee.

Jenkkien kautta Tampereelle

Jonkinlaiseksi oman tien kulkijaksikin turkulaista voisi kai luonnehtia. Kesken hankalan A-junnukauden 2017–2018 Maccelli suuntasi yllättäen amerikkalaiseen USHL-junioriliigaan, missä Dubuque Fighting Saintsin joukkueessa pelannut Santeri Virtanen oli suositellut vanhaa joukkuetoveriaan seuran ruotsalais-GM Kalle Larssonille.

– Sieltä kysyttiin, että kenet voisi varata ja heitin Matiaksen nimen. Kai siellä oli Turun päässä hieman näkemyserojakin valmennuksen kanssa, kun hän soitti kesken kauden, että pitäisikö tulla sinne. Sanoin, että tule ihmeessä ja niin hän tuli. Asuimme samassa perheessä ja kuljimme joka paikkaan yhdessä, koska minulla oli auto, Virtanen toteaa.

– Olin kuin isoveli, hieman piti ottaa siiven alle, nykyisin Ilveksessä pelaava Virtanen muistelee.

Maccelli sopeutui nopeasti pohjoisamerikkalaiseen peliin ja toisella kaudella tämä jo voitti joukkueen sisäisen pistepörssin 22 pisteellä. 62 ottelussa syntyi 72 (31+41) tehopistettä.

– Minä lähdin SaiPaan sieltä yhden kauden jälkeen, mutta Matias oli toisella kaudellaan siellä jumalasta seuraava, Virtanen nauraa.

– Hänen polkunsa vaati lähtöä sinne. Se teki hänelle hyvää, koska sitä kautta hän joutui kasvamaan ja ottamaan vastuuta. Kun miettii NHL:ää, niin USHL auttoi varmasti siinäkin. Pienikokoisena pelaajana NHL:ssä pelin omaksuminen oli varmasti helpompaa tuon jälkeen, Vidman näkee.

Suomalaisia houkuteltiin USHL-aikana myös yliopistoihin ja nämä kävivätkin tutustumassa muun muassa Wisconsinin yliopistoon, mutta myös Maccellin tie vei lopulta Suomeen – ei kuitenkaan Tepsiin, vaan Ilvekseen.

– Se oli syksyn Tampere Cupin paikallisottelu, missä hän teki neljä maalia. Näki heti, että nyt on erilainen pelaaja kuin kukaan muu miten hän pyörähtelee pienessä tilassa ja muuta. Ensimmäisen viikon jälkeen oltiin ”Tillun” (GM Timo Koskela) kanssa, että morjes, tämä jätkä aloittaa ykkösylivoimasta, sen aikainen Ilves-luotsi Karri Kivi muistelee.

Omalla tyylillä

Maccellin mielenkiintoisessa matkassa toistuu yksi teema: mihin ikinä sulavaliikkeiseksi taitopelaajaksi profiloituva laitahyökkääjä onkin mennyt, tämä on kyennyt murtautumaan läpi aina omien vahvuuksiensa, jopa hieman artistisen taitopelaamisen kautta.

SM-liigatasolla tämä tarkoitti 69 (28+31) tehopistettä kahden Ilves-kauden aikana.

– Rento ympäristö Tampereella sopi hänelle hyvin ja tärkeintä Ilves-ajassa oli, että hän sai siellä kunnon mahdollisuuden ja hyvän roolin. Jouko Myrrän aikana Ilves vielä pelasi hieman erilaista jääkiekkoa. Matiaksen vahvuudet eivät välttämättä pääse esiin parhaalla tavalla, jos koko ajan lähdetään viiveellä ja seistään trapissa, Vidman toteaa.

Nyt sama on nähty NHL:ssä tavalla, joka on nostanut Maccellin jopa Vuoden tulokas -keskusteluun vakavasti otettavaksi ehdokkaaksi.

– Ei yllätä yhtään, että hän on NHL:äänkin mennyt sen enempiä kumartelematta. Puhutaan huolettomasta ja luovasta luonnonlapsesta, jolla sisään rakennettu itseluottamus on kovalla tasolla. Vaikka hän menettäisi sinisellä kiekon viisi kertaa, hän yrittäisi vielä kuudennellakin mennä siitä pelaamalla, Virtanen naurahtaa.

– Hänellä on vahva oma tahto ja tapa toimia, eikä siinä ole aina auktoriteeteillakaan sanomista. Se on ihan hyväkin piirre hänessä, Ilveksessäkin Maccellin kanssa yhdessä pelannut Virtanen jatkaa.

Kaksi teemaa selittää Maccellin 0,8 pisteen ottelukohtaisen pistetahdin

– Matias on pelaaja, jolle peli on ollut aina leikkiä. Hän on aina pystynyt toteuttamaan pelissä itseään. Peliasento on hyvä, pää on pystyssä ja taitoa on niin paljon, ettei hänen tarvitse katsoa kiekkoa. Hän pystyy koko ajan tarkkailemaan, mitä ympärillä tapahtuu. Jotakin nuorta Saku Koivua hänessä on, nopea jätkä, jota on tosi vaikea taklata, Vidman aloittaa.

– Hänen pelinsä on aina perustunut luonnolliseen lahjakkuuteen terän päällä. Mailataitavuutta on, mutta nykyjääkiekossa et pysty tekemään itsellesi tilaa ja aikaa, jos et ole hyvä luistimilla. Huiputkin tarvitsee sen pienen hetken, jonka aikana taikoja alkaa tapahtua. Hän on erittäin ketterä luistimilla, Virtanen näkee.

Kyse on siis alussa mainituista nopeista käännöksistä ja niitä seuraavista erittäin viihdyttävistä oivaltavista kiekollisista ratkaisuista.

Lopulta jäljelle jää vain kysymys, missä on vasta 22-vuotiaan pelaajan katto.

– Pelistä ei tule koskaan mikään jäämään kiinni, Virtanen sanoo.

– Iso merkitys on ammattimaisuudella. Miten pitkälle hän sen vie. Arizona on kiva paikka, aurinko paistaa ja on uima-altaat, mutta miten maistuvat lenkkipolku, kuntosali, jääharjoittelu ja miten nälkä säilyy. Viimeinen jämäkkyys ja kovuus tulevat sieltä, sillä 60 pisteen pelaajasta on vielä matkaa siihen, kun aletaan pelata tosissaan kannusta, Virtanen linjaa.

Harmi kyllä, MM-kotikisoissa Maccellia tuskin nähdään, koska hänen NHL-sopimuksensa päättyy tähän kauteen.