- 28 maaliskuun, 2023
”Häpeän esivanhempiani, jotka osallistuivat orjuuttamiseen” – Laura Trevelyan maksoi orjien jälkeläisille korvauksia ja haluaa muita mukaan
– Miltä tuntuu orjia pitäneen plantaasinomistajan jälkeläisenä istua yhdellä heidän plantaaseistaan orjan jälkeläisen kanssa?
Näin grenadalainen tutkija ja kirjailija Dunbar Campbell kertoo kysyneensä (siirryt toiseen palveluun) BBC:n toimittajalta Laura Trevelyanilta vuosi sitten, kun tämä oli käymässä Grenadan saarivaltiossa Karibialla.
– Häpeän esivanhempiani, jotka osallistuivat kammottavaan orjuuttamiseen, Cambell kertoo Trevelyanin vastanneen.
Tänään Laura Trevelyan on orjien jälkeläisille omasta pussistaan korvauksia maksanut aktivisti. Hän on jättänyt leipätyönsä (siirryt toiseen palveluun) kampanjoidakseen sen puolesta, että muut orjanomistajien perilliset ja entiset siirtomaavallat tekisivät samoin.
Yli sata Trevelyania pyytää nyt anteeksi
Viime kuun lopulla Laura Trevelyan ja kuusi muuta suvun jäsentä matkustivat Grenadaan mukanaan kirje, jossa suku pyysi anteeksi orjien jälkeläisiltä.
Kirjeen oli allekirjoittanut 104 vauraan brittisuvun jäsentä.
Laura Trevelyan luki anteeksipyynnön yhdessä serkkunsa John Dowerin kanssa.
Samassa tilaisuudessa Laura Trevelyan ilmoitti lahjoittavansa korvauksena orjien jälkeläisille 100 000 puntaa eli noin 113 000 euroa. Rahat ohjataan edistämään köyhän itäkaribialaisen alueen talouskehitystä, kertoo muun muassa Brtannian yleisradioyhtiö BBC (siirryt toiseen palveluun). Myös muut Trevelyanit aikovat tehdä lahjoituksia.
– 100 000 punnan antaminen lähes 200 vuotta myöhemmin…ehkä se tuntuu todella riittämättömältä, Laura Tevellyan sanoi BBC:n haastattelussa. Hän kuitenkin toivoo, että suku näyttää teollaan muille esimerkkiä.
John Trevelyanista tuli orjanomistja vuonna 1757, kun hän meni naimisiin Louisa Simonin kanssa. Tämä toi avioliittoon osuuden plantaaseista Grenadassa. Omistukseen kuului noin tuhat orjaa, Laura Trevellyan on kertonut BBC:lle kirjoittamassaan jutussa (siirryt toiseen palveluun).
Trevellyan totesi, että heidän esivanhempansa saivat 34 000 puntaa korvausta orjista luopumisesta vuonna 1834. Britannia kielsi tuolloin orjuuden (siirryt toiseen palveluun) – lukuun ottamatta Ceylonia (siirryt toiseen palveluun), nykyistä Sri Lankaa, jossa orjuus lakkautettiin vuonna 1844.
Korvaussumma orjista luopumisesta vastaa nykyrahassa noin kolmea miljoonaa puntaa.
Kaikkiaan Britannia maksoi orjanomistajille korvausta noin 20 miljoonaa puntaa, nykyrahassa 17 miljardia puntaa eli yli 19 miljardia euroa.
Sadattuhannet orjuudesta vapautetut eivät saaneet mitään. Heidät määrättiin sen sijaan tekemään (siirryt toiseen palveluun) ”harjoittelijoina” vuosien ajan entisille orjuuttajilleen ilmaista työtä 40 tuntia viikossa.
Korvaamisen vaikeus vaivaa entisiä orjavaltioita
Anteeksipyyntötilaisuudessa Laura Trevelyanin serkku John Dower vetosi Britannian hallitukseen, jotta se aloittaisi Karibian maiden kanssa neuvottelut korvausten maksamisesta vuosisatoja jatkuneesta sorrosta, kertoo brittilehti The Guardian (siirryt toiseen palveluun).
Trevelyanien maksamat korvaukset ovat todellakin vain rikka rokassa. Amerikkaan vietiin vuosina 1525–1866 orjuuteen 12,5 miljoonaa afrikkalaista. Heistä 1,8 kuoli jo merimatkan aikana, kertoo America’s Black Holocaust -museo. (siirryt toiseen palveluun)
Laura Trevelyan on päättänyt laittaa itsensä likoon, jotta menneisyyden kärsimyksiä korvattaisiin. Hän on irtisanoutunut BBC:stä ja alkaa kiertää entisissä siirtomaavalloissa korvausten saamiseksi Karibian maille, kertoo muun muassa brittilehti The Guardian (siirryt toiseen palveluun).
Hän haluaa myös auttaa muita orjanomistajasukujen jälkeläisiä, jotka haluavat maksaa korvauksia.
Trevelyan aikoo tehdä yhteistyötä muun muassa työväenpuolueen kansanedustajan Clive Lewisin kanssa. Tämä on kehottanut pääministeri Rishi Sunakia aloittamaan Karibian johtajien kanssa neuvottelut korvauksista.
Lewisin mukaan Trevelyanien anteeksipyyntö ja korvaukset ovat avanneet hieman lisää ovea keskusteluille.
Trevelyan puolestaan katsoo, että (siirryt toiseen palveluun) ovea keskusteluille avaa laajemmin kuningas Charlesin marraskuinen kommentti, jonka mukaan hän on valmis aktiiviseen keskusteluun Britannian osallisuudesta orjakauppaan.
Keskustelu korvauksista ei ole mitään uutta, mutta se on saanut pontta (siirryt toiseen palveluun) Yhdysvalloista vuonna 2020 alkaneista ja muualle levinneistä Black Lives Matter -protesteista ja uutta suuntaa saaneesta rasisminvastaisesta keskustelusta.
”Orjuuden perintö näkyy köyhyytenä”
Yhdysvalloissa orjuus julistettiin päättyneeksi 19. kesäkuuta 1865, päivänä, jota juhlitaan nykyisin Juneteenth-nimellä. Siitä lähtien kysymys kärsimysten korvaamisesta orjien jälkeläisille on puhuttanut, eikä lopputulokseen ole päästy.
Jokainen kongressi on vuodesta 1989 saanut pohdittavakseen lain, joka perustaisi työryhmän (siirryt toiseen palveluun) harkitsemaan korvauksia, mutta toistaiseksi tuloksetta.
Vaikka sukupolvia on kulunut viimeistenkin orjuutettujen vapauttamisesta, korvausten kannattajat korostavat, että orjuuden perintö näkyy yhä ihmisten elämässä.
Nykyisin keskiverto valkoinen perhe omistaa Yhdysvalloissa noin kymmenen kertaa niin paljon kuin keskiverto musta perhe, sanovat tutkijat Rashawn Ray ja Andre M. Perry Brookings instituutin sivuilla julkaistussa kirjoituksessa. (siirryt toiseen palveluun)
Jotta ”amerikkalainen unelma”, mahdollisuus menestyä omin ponnistuksin, toteutuisi tasa-arvoisesti, hallituksen pitäisi maksaa korvauksia mustille, joilta hallitus pitkään kielsi omistamisen, he katsovat.
Ray ja Perry huomauttavat, että hallituksen rahoittaman turvaverkon puuttuminen tekee vähävaraisista haavoittuvaisia kriisien, kuten talouskriisin tai pandemian, tullessa, ja johtaa epätasa-arvoon terveydenhuollossa.
Eurooppalaisten siirtomaavaltojen osalta orjien jälkeläisten ja heidän kotimaidensa mahdollisuutta vaurastua hidasti lisäksi se, että orjuuden poistuttuakin siirtomaavalta jatkui vielä yli vuosisadan. Leijonanosa vauraudesta päätyi siirtomaavalloille ja niiden kansalaisille, toteaa tutkija (siirryt toiseen palveluun) Luke Moffett belfastilaisesta Queen’s Universitystä yhdysvaltalaiselle yleisradioyhtiölle PBS:lle.
Vahvaa vastustusta
Massachusettsin yliopiston toissa vuonna tekemän mielipidekyselyn mukaan (siirryt toiseen palveluun) yli 70 prosenttia valkoihoisista yhdysvaltalaisista vastustaa korvausten maksamista orjien jälkeläisille. Mustista vastaajista korvauksia kannatti 86 prosenttia.
Syinä vastustajat mainitsivat muun muassa, että orjuuden taloudellista vaikutusta on vaikea määritellä, että kukaan suoraan osallinen ei ole enää elossa tai etteivät orjien jälkeläiset ansaitse korvausta. Osa pelkäsi korvausten tulevan kalliiksi ja osa epäili, että korvausohjelma olisi vaikea toteuttaa.
Esimerkiksi senaatin republikaanien johtaja Mitch McConnell kommentoi vuonna 2021 asiaa sanomalla: (siirryt toiseen palveluun)
– En pidä hyvänä ajatuksena korvauksia jostakin 150 vuotta sitten tapahtuneesta, josta kukaan nykyisin elävä ei ole vastuussa.
Korvausten maksaminen ei olisi mitenkään poikkeuksellista. Korvauksia ovat saaneet muun muassa valkoisten mailtaan häätämät Amerikan alkuperäisasukkaat sekä toisen maailmansodan aikana internoidut eli leireille eristetyt japanilaiset. Saksa puolestaan on maksanut korvauksia holokaustin uhreille, toteavat (siirryt toiseen palveluun)Ray ja Perry.
Korvauksia maksettukin paikallisesti
Korvauksia orjuudesta yritettiin heti Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen. Kenraali William Sherman määräsi, että (siirryt toiseen palveluun) jokaisen mustan perheen tulisi saada noin 16 hehtaaria Etelävaltioissa takavarikoitua maata.
Presidentti Abraham Lincolnin murhan jälkeen valtaan noussut presidentti Andrew Johnson kuitenkin kumosi määräyksen ja palautti maat entisille orjanomistajille.
Kun sopua korvauksista ei ole syntynyt liittovaltion tasolla, jotkut kunnat ja osavaltiot ovat päättäneet ryhtyä itse toimiin. Toissa vuonna 11 kaupungin pormestarit lupasivat käynnistää pilottiprojekteja, joissa korvauksia maksetaan, kertoo muun muassa talouslehti Forbes. (siirryt toiseen palveluun)
Joukossa ovat sekä Los Angelesin ja Denverin kaltaiset suurkaupungit että pikkukaupunkeja. Ensimmäisenä korvausten maksun aloitti (siirryt toiseen palveluun) Evanstonin kaupunki Illinoisissa. Tässä vaiheessa rahaa saa asuntoon.
Kunnianhimoisin osavaltiotason korvaushanke on vireillä Kaliforniassa, kertoo muun muassa uutiskanava CNN (siirryt toiseen palveluun). Vielä on epäselvää, (siirryt toiseen palveluun) missä muodossa korvausta saa – mikäli esitykset menevät läpi.
Yhdysvalloissakin on ollut esillä ajatus, että orjanomistajien perilliset voisivat maksaa korvauksia.
– Etelässä on nykyisin suuria vauraita sukuja, jotka aikoinaan omistivat paljon orjia. Kaiken heidän vaurautena voi jäljittää mustien tekemään palkattomaan työhön, huomautti asianajaja Willie E. Gary Harper’s-lehdessä marraskuussa 2000, kun korvauskeskustelu oli niin ikään pinnalla, uutiskanava CNN lainaa (siirryt toiseen palveluun).
Miljoonien ihmisten vuosisatojen mittaan kokemia kärsimyksiä tuskin voidaan korvata millään rahalla, mutta korvauksilla on silti merkitystä.
Hyväksyessään Trevelyanien anteeksipyynnön Grenadan pääministeri Dickon Mitchell huomautti, ettei suvun ollut pakko esittää sitä.
– Ymmärrän, että jotkut näkevät tämän tokenismina, yrityksenä rauhoittaa meidät, mutta mielestäni toisinaan jopa tokenismi on askel oikeaan suuntaan. Heidän ei ollut pakko tehdä tätä, Mitchell totesi loopnews-uutisivuston mukaan. (siirryt toiseen palveluun)
