”Venäjä on mätä”, ”Natosta päätti kansa”, ”sodan ei tarvitse olla koko ajan mielessä” – katso tästä Ylen Turvallisuusillan parhaat palat

Tasan vuosi sitten tunnelmat Suomessa ja ympäri maailmaa olivat epäuskoiset ja järkyttyneet: Euroopassa oli sota, Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.

Jyväskylän yliopistonlehtori Tuija Saresma sai tiedon hyökkäyksestä aamulla puhelimen herätystä sulkiessaan. Se järkytti hänet kyyneliin.

Saresma oli yksi panelisteista Ylen ja Jyväskylän yliopiston torstaina 24.2. järjestämässä Turvallisuusillassa. Muut panelistit olivat historian professori Antero Holmila, psykologian apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri ja työelämäprofessori Martti J. Kari.

Karin mukaan sodan kuva kävi nopeasti selväksi: Venäjä ei ole sotilaallinen suurvalta eikä siitä ole nykyaikaiseen sotaan.

Turvallisuusiltaan liittyvässä chatissa asiantuntijakeskustelijana oli mukana lehtori Panu Moilanen. Chatissa keskusteluun nousi informaatiovaikuttaminen ja siihen varautuminen.

– Ehkä keskeisintä on huolehtia siitä, että kaikki suomalaiset tuntevat ilmiön ja tietävät, että meihin halutaan vaikuttaa ja vaikutetaan vihamielisesti. Yksi tämän vaikuttamisen keskeisimmistä tavoitteista on haurastuttaa Suomea sekä pyrkiä luomaan kiistoja ja vastakkainasetteluja suomalaisten välille, Moilanen kirjoittaa chatissa.

Natotakit kääntyvät

Martti J. Kari työskenteli puolustusvoimissa 1980-luvun alusta vuoden 2017 loppuun. Hänen mukaansa maailmalla tapahtui 1990-luvulla murros, jossa siiryttiin ajattelemaan turvallisuutta terrorismin vastustamisen ja kriisinhallintaoperaatioiden kautta.

Suomessa tähän ei lähdetty mukaan, ei ainakaan täysillä.

– Meillä on koko ajan ymmärretty, että me olemme aggressiivisien imperialistisen valtion naapurissa, ja meidän täytyy pitää huoli omasta tontistamme. Jos me joskus joudumme jonkun kanssa sotaan, se on Venäjä, Kari sanoo.

Seuraava vaihe tuli Karin mukaan aivan vastikään: kansa päätti, että Suomi menee Natoon.

– Eivät poliitikot sitä Natoon menemistä päättäneet, vaan me, kansa.

Karin mukaan Suomella on vahvat puolustusvoimat, toimiva tiedustelu ja viisas valtiojohto.

– Eli meillä ei ole mitään hätää.

Kriisi alkoi jo vuosikymmen sitten

Venäjä ei ole ensimmäistä kertaa Ukrainan kimpussa. Vuonna 2014 Venäjä liitti laittomasti itseensä Krimin niemimaan.

Talouspakotteet Venäjää vastaan alkoivat jo tuolloin. Yhdysvalloissa presidenttinä oli Donald Trump, mitä Antero Holmila pitää lottovoittona Venäjälle.

Martti J. Kari sanoo, että Venäjä halusi voimaan sopimuksen, joka olisi antanut Itä-Ukrainan Luhanskille ja Donetskille itsenäisten tasavaltojen aseman.

Kari pitää niitä mielikuvitustasavaltoina, joiden tarkoituksena oli ainoastaan päästää Venäjä mestaroimaan Ukrainan sisäpolitiikkaa ja estää maan suuntautuminen lähteen ja etenkin Natoon.

Vuonna 2021 Venäjän ja sen presidentin Vladimir Putinin retoriikka muuttuivat hyökkäävämmiksi. Sodan alkusoittona puheisiin tulivat Ukrainan natsit.

– Euroopan Unioni ja Yhdysvallat olivat houkutelleet Ukrainan natsiuteen. Sillä muutettiin venäläistä mielentilaa siihen, että he tulevat hyökkäämän, koska ukrainalaiset ovat natseja, sanoo Martti J. Kari.

Antero Holmila nostaa esiin, että retorisessa käännöksessä Putin myös maalasi Ukrainasta kuvan keinotekoisena valtiona, joka on menestynyt vain Venäjän yhteydessä.

Turvallisuus on tunne

Venäjä on jauhanut Ukrainassa vuoden, ja sodan ensijärkytys on haihtunut ja se on siirtynyt hieman taka-alalle, kuitenkaan katoamatta.

Psykologian apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri on tutkinut henkistä hyvinvointia kriiseissä. Hänen mukaansa raskaat asiat eivät voikaan arjessa olla koko ajan mielen pinnalla.

Samaa kirjoittaa Panu Moilanen chatin puolella.

– Keskeisintä on pitää kiinni rutiineista ja siitä normaalista arjesta. Oman varautumisen suhteen kannattaa varautua niihin samoihin asioihin, joihin olemme varautuneet jo aiemminkin. Ja jos tilanne ja uutisointi ahdistavat, kannattaa omaa mediakäyttöään tarkkailla – doomscrolling ei ole kenelläkään hyväksi.

Historian professori Antero Holmila kertoo katsovansa myös nykyisyyttä historian näkökulmasta. Hän sanoo, etteivät ainakaan hänen turvallisuudentunteeseensa vaikuttavat tekijät ole sodasta huolimatta juuri muuttuneet, ja sen mukana myös hänen turvallisuudentunteensa on pitkälti ennallaan.

– Turvallisuus ei ole joko – tai, vaan se on jatkumo. Peruselementit, joista turvallisuus muodostuu, eivät ole muuttuneet hirveästi, vaikka turvallisuusympäristö on. Minusta meillä on asiat hyvin, ja tilanne on osoittanut, että yhteiskuntamme toimintakyky on hyvä.

Tuija Saresma sanoo kokeneensa turvallisuuden paljolti lastensa kautta. Hän ajatteli, että lapset saavat rauhan aikaa.

Mitä ajatuksia jutusta heräsi? Voit keskustella aiheesta tässä lauantaihin 25.2.2023 kello 23 saakka.