- 8 toukokuun, 2023
Työtapaturmaan joutunut Nico Ojala yritti kävellä kaupassa suoraan, jotta muut eivät haukkuisi häntä enää lasten kuullen
Vuosia sitten Nico Ojala, 51, oli Prismassa lastensa ja vaimonsa kanssa. Yhtäkkiä vanha rouva huusi:
– Miten kehtaat olla täällä juovuksissa lasten kuullen. Soitan poliisit.
Tilanne tuli Naantalissa asuvalle Ojalalle täytenä yllätyksenä. Hän ei osannut sanoa mitään.
Ojalan lapset kuitenkin kuulivat rouvan sanat. Yhden lapsen kommentti kotimatkalla särki isän sydämen.
– Lapseni kysyi, joutuuko isi vankilaan, kun rouva soittaa poliisit. Minulle voi tulla sanomaan mitä vaan, mutta pidetään asia sitten poissa lasten korvista.
Moni ulkopuolinen ei välttämättä tiedä, että Ojalalla on vaikea aivovamma ja niskavamma. Se näkyy esimerkiksi liikkumisen ja muistin ongelmina sekä väsymyksenä.
– Itse hyväksyn aivovamman, mutta huomasin, että ympäristö ei sitä hyväksy.
Ojala yritti pitkän aikaa säädellä liikkeitään, jotta kukaan ei huomaisi mitään.
– Kun lähdimme vaimon kanssa kauppaan, niin jouduin pinnistelemään, jotta voisin kävellä suoraan. Kun tulimme kaupasta, niin se tuntui viikon mittaiselta työputkelta.
Ojala luopui yrittämisestä.
– Olen vammautunut ja ympäristön pitää vain yrittää hyväksyä tämä asia.
Yli satatuhatta työtapaturmaa
Aivovamman Ojala sai työtapaturman seurauksena.
Työtapaturmien määrä nousi viime vuonna aikaisemmasta, kun tarkastellaan Tapaturmavakuutuskeskuksen tuoreimpia tietoja.
Työtapaturmaan joutui viime vuonna yhteensä reilu 114 000 ihmistä. Vuonna 2021 luku oli reilu 108 000.
– Siinä on aika monta taustatekijää. Ensimmäinen ja vahvin on talouden elpyminen ja työn määrän lisääntyminen. Työllisyystilanne oli hyvä. Töitä on tehty paljon, kertoo Tapaturmavakuutuskeskuksen tietokanta-analyytikko Janne Sysi-Aho.
Työpaikkatapaturmien lukumäärä nousi viime vuonna edellisestä vuodesta 1,6 prosenttia ja työmatkatapaturmien määrä jopa 23,5 prosenttia.
– Työmatkatapaturmissa nousu edellisvuodesta oli kova johtuen siitä, että ihmiset liikkuivat enemmän takaisin työpaikoille ja osa tekee edelleen etä- tai hybridityötä, mutta liikkuminen lisääntyi.
Eniten eli vajaa neljännes työpaikkatapaturmista johtui kaatumisesta. Putoamisia sattui noin kolmelle prosentille.
– Pään alueen vammoissa ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää. Töissä, joissa on tunnistettu pään vahingoittumisen vaara, kannattaa arvioida ennaltaehkäiseviä toimia ja käyttää suojakypärää.
Ojalalla ei ollut päässään suojakypärää, kun hän horjahti omakotitalon katolta alas noin neljän ja puolen metrin matkan kiviseen maahan toukokuussa vuonna 2014. Hän teki silloin yrityksensä kattotöitä.
Luuli tulleensa hulluksi
Ojalan muistikuvat putoamisesta ovat hatarat. Hänellä todettiin murtumia, hampaita irtosi ja hän sai kaksi kuukautta sairauslomaa. Aivoja ei kuvattu.
Kun sairausloma oli päättymässä, hän kokeili tehdä taas töitä yrittäjänä projektissa Uudessakaupungissa.
Ojala kuitenkin huomasi, ettei enää tiennyt, miten käyttää vasaraa.
– Olin ihan varma, että minusta on tullut hullu, kun minulla eivät pysyneet asiat mielessä, enkä selviytynyt arjen perusasioista.
Diagnoosin aivovammasta hän sai vasta huhtikuussa 2015, noin kymmenen kuukautta putoamisesta. Tätä edelsi kaksi itsemurhayritystä, masennuslääkkeet ja jakso suljetulla psykiatrisella osastolla.
Yle on nähnyt Ojalan potilaskertomuksia.
Aivovamman seurauksena tuli myös taloudellisia ongelmia, kuten oman yrityksen konkurssi. Velkaa kertyi noin satatuhatta euroa.
Ojala jäi työkyvyttömyyseläkkeelle noin viisi vuotta sitten.
Puhutellaan vaimoa Ojalan ohi
Nico Ojalan työtapaturmasta on kulunut nyt yhdeksän vuotta. Hän on hyväksynyt aivovammansa, mutta ympäristö ei vieläkään.
Ihmisten asenteet ja ennakkoluulot näkyvät Ojalalla muutenkin kuin kauppareissuilla. Ikäviä tilanteita tulee vastaan vähintään viikoittain, jopa päivittäin.
Ojala joutui antamaan potkut aikaisemmalle henkilökohtaiselle avustajalleen, koska hän puhutteli Ojalan vaimoa. Hän totesi lopuksi, että ”Nico on kuin pikkulapsi. Sitä pitää vahtia koko ajan.”
– Sanoin sille naiselle, että ymmärrän kyllä puhetta. En ole pikkulapsi.
Kun Ojala haki kouluun opiskelemaan päihde- ja mielenterveyspuolta, hän tiedusteli rehtorilta, olisiko hänen mahdollista opiskella vammasta huolimatta mukautetusti.
Kun Ojala kertoi, että hänellä on aivovamma, keskustelu päättyi siihen.
Vammaispalvelujen ohjaaja kysyi puhelun lopuksi, onko Ojala tarpeeksi vammainen, että hän voi soittaa sinne.
– Ohjaaja pyysi jälkikäteen anteeksi, koska ei tarkkaan tiennyt, mikä minun tilanne on.
Myös Ojalan ajaminen vammaisparkkiin kerää katseita.
Kun Ojala käy päivystyksessä pääkivun takia, ammattilaiset puhuttelevat herkästi hänen vaimoaan.
– Kuvitellaan, että en pysty kommunikoimaan vamman takia. He puhuvat ohi minusta.
Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Päivi Puhakka sanoo, että Ojalan kokemukset kuulostavat tutuilta. Aivovamman saaneet joutuvat kohtaamaan ikäviä kommentteja ja asenteita usein ja monissa paikoissa.
– Sitä on hämmästyttävän paljon ja sitä ei ole vain terveydenhuollossa. Olen tehnyt vammaistyötä yli kolmekymmentä vuotta ja sitä kohtaavat kaikki vammaisryhmät.
– Monelle aivovamma voi olla näkymätön asia. Sinusta ei välttämättä näy ulospäin yhtään mitään, Puhakka lisää.
Hän muistuttaa, että olisi tärkeää uskoa ihmistä, joka kertoo oireistaan.
– Aivovammaa ei pitäisi käyttää haukkumasanana, vaan se on pitkäaikaissairaus ja vamma siinä missä mikä tahansa muukin.
Nico Ojala suhtautuu elämään positiivisesti, mutta haluaa toisaalta lisätä tietoisuutta aivovammasta ja siihen liittyvistä epäkohdista.
– Raastavin kommentti on ollut se, että eihän tuollaisella aivovammaisella saisi edes lapsia olla. Tämä on tullut kasvottomana netin kautta.
