Toimittajalta: Kun sairaanhoitaja ei halua aviopuolisonkaan tunnistavan häntä, kertooko se häpeästä?

Miten hoiva-alalle houkutellaan uusia hoitajia, jos ammattiin liittyy häpeää, kirjoittaa Ylen toimittaja Anu Rummukainen.

Avaa kuvien katselu

Häpeätkö ammattiasi? Se vaikuttaa olevan relevantti kysymys sairaanhoitajille ja alan tulevaisuudelle, koska uusia hoitajia tarvitaan kipeästi eikä yhdestäkään ole vara luopua.

Törmäsin omassa työssäni asiaan, kun olin vierailemassa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Seurasin potilaan matkaa päivystyksessä ja työparini kuvasi tilanteita. Olimme sopineet asiasta päivystyksen, sairaalan johdon kanssa ja tietenkin potilaan kanssa.

Päivystyksestä muualle sairaalaan siirryttäessä saimme toistuvasti kuulla hoitajilta lauseet: minusta ei saa näkyä sormenpäätäkään, kukaan ei saa tunnistaa minua.

Porukalla tiuskimalla varmistettiin se, että media ymmärsi olla kuvaamatta hoitajia.

Ei varsinaisesti ole uutta, etteivät ihmiset halua tulla kuvatuksi. Kokemukseni mukaan vuosia aiemmin sairaaloissa suitsittiin potilaiden kuvaamista, mutta nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen ja hoitajat suojelevat julkisuudelta itseään.

KYSissä hoitajien reaktiot eivät nimittäin olleet ainutlaatuisia. Olen törmännyt samoihin ja ehdottomiin fraaseihin muuallakin hoitotyössä.

Uutisissa näkyvät tyhjät potilashuoneet, käytävät ja taukotilat eivät siis kerro koko totuutta.

Kun auttavia käsiä ei näy mediassa, terveydenhuollosta kertovat uutiset voivat synnyttää vääristyneen mielikuvan. Ne tehostavat ajatusta hoitajapulasta ja hoidon vähyydestä.

Yhtä aikaa työ on julkista, koska se on verovaroin kustannettua. Potilaalla on oikeus kuvata hoitotilanteensa kuten vaikkapa kanyylin laitto. Uutisissa sitä ei kuitenkaan aina näytetä.

Iso osa hoitajista myös aidosti pitää työstään, mutta sekään ei välttämättä välity uutisten kautta.

Ristiriita syntyy siitä, että monet hoitajat vaikuttavat olevan ylpeitä ammatistaan, mutta eivät halua kenenkään tietävän heidän työpaikkaansa.

Syyksi hoitoalalla nimetään esimerkiksi se, että pelätään tuntemattomien kritisoivan heitä kasvotusten kaupungilla terveydenhuollon tilasta.

Lisäksi pelätään, että kameralle tallentuu virhe tai toimintatavan vastainen käytös. On nimittäin tilanteita, joissa hoitajat ovat pyytäneet olla kuvaamatta tai julkaisematta, koska jossain käytännössä on oikaistu.

Syynä voi olla myös vanhakantaisuus: osastonhoitaja johtaa esimerkillään ja hänen asenteensa voi ratkaista kaikkien mielipiteen.

Jotkut eivät halua kertoa työpaikkaansa edes kollegoille, koska on huonomaineisia osastoja.

Samaan aikaan, kun osa hoitajista vaikuttaa häpeävän ammattiaan, suomalaiset arvostavat heidän työtään korkealle.

Alalle tarvittaisiin lisää uusia hoitajia, ja totuudenvastaisesti näytetyt tyhjät hoitohuoneet ja käytävät voimistavat kuvaa hoitajapulasta ja sitä kautta työtaakasta.

Alan vetovoimaa tuskin parantaa oman etujärjestön puhetapa. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönenkin on sanonut muun muassa, että palkan lisäksi pielessä ovat työolot ja johtaminen.

Ristiriita on ilmeinen.

Voit keskustella aiheesta 29.5.2023 kello 23 saakka.