Saksan taloudella menee heikosti, ja se näkyy jo Suomessakin – “Pienten on syytäkin pelätä”, sanoo itävaltalaisekonomisti

BERLIINI Kymmenen miljardia euroa sirutehtaaseen Magdeburgissa, kaksi miljardia hissitehtaaseen Duisburgissa, viisi miljardia sirutehtaaseen Dresdenissä…

Nämä luvut eivät ole mitä tahansa tavallisia saksalaisen teollisuuden investointeja. Summat ovat veronmaksajien rahaa, joita Saksa jakaa nyt ennätyksellisiä määriä yrityksille suoraan liittovaltion ja osavaltioiden budjeteista.

Yhteistä hankkeille on, että yksityistä rahaa niihin pannaan vain noin 50–70 prosenttia. Saksa on varannut kaikkiaan 200 miljardia euroa julkista rahaa vihreiden investointien tukemiseen neljänä vuotena.

Näin se haluaa kampittaa deindustrialisaatiota eli tuotannon pakenemista ulkomaille, ennen kaikkea Kiinaan ja Yhdysvaltoihin.

Esimerkiksi Saksin osavaltiota brändätään nimellä Silicon-Saxony, jonka on tarkoitus kilpailla Yhdysvaltojen Silicon Valleyn eli Piilaakson kanssa teknologiakeskittymänä ja puolijohdesirujen valmistajana.

Avaa kuvien katselu

Pelissä myös suomalaisten työpaikat

Maailmantalouden jätit Kiina ja Yhdysvallat käyvät raakaa siru- ja kauppasotaa. Se on syy myös Saksan teollisuuden tekohengitykseen. Miljardituet tarvitaan siksi, että talous yskii pahemman kerran.

Saksan arvioidaan olevan suurista teollisuusmaista ainoan, jonka talous ei kasva tänä vuonna vaan päinvastoin heikkenee.

Yskä on jo tarttunut Suomeenkin, jonka vienti Saksaan väheni alkuvuonna 14 prosenttia alkukesään tultaessa. Erityisesti kutistui koneiden ja laitteiden vienti, 30 prosenttia.

Samalla Suomen oma tuotanto ja teollisuuden tilaukset ovat selvässä alamäessä. Tämä voi vähentää myös työn tarvetta eli työpaikkoja tulevaisuudessa.

Talousjärjestelmä on muuttunut

Koronapandemian jälkeen maailma on muuttunut niin, että enää ei ole yhtä maailmantaloutta, vaan on useita talousblokkeja, Ylen haastattelema itävaltalainen taloustieteilijä sanoo.

– Blokit toimivat poliittisen eivätkä enää yhteisen kauppajärjestelmän logiikan mukaan, johtaja Gabriel Felbermayr Itävallan taloustutkimusinstituutti WIFO:sta sanoo.

Myös Euroopassa politiikka vaikuttaa yhä enemmän. Saksassa valtaapitävät haluavat valtiontuilla ikään kuin ostaa kansalaisten ääniä ja padota esimerkiksi äärioikeiston rivakkaa kasvua, lue täältä lisää.

Felbermayrin mukaan Euroopan hyvinvointi voi olla jossain määrin uhattuna, kun maailmanjätit kalistelevat kauppasapeleitaan.

– Euroopalla on suurempi riipuvuus kansainvälisistä raaka-ainemarkkinoista kuin Yhdysvalloilla. Meillä ei ole metalleja tai energianlähteitä yhtä paljon, ja Kiina on samassa tilanteessa Euroopan kanssa. Se tarkoittaa kilpailua, Felbermayr sanoo.

Hänen mielestään pienillä mailla on syytäkin pelätä isojen kilpailua.

– Tämä [suuret valtiontuet] voi heikentää Euroopan sisäistä kilpailua. Riski pienille maille on merkittävä: että tekniset innovaatiot tapahtuvat muualla eli esimerkiksi Saksassa tai Ranskassa.

Avaa kuvien katselu

Pienet maat: Lobatkaa

Pienen maan edustajan on paha mennä sanomaan eurooppalaisille isoveljilleen, että lopettakaa teollisuuden tukeminen. Yhdysvallat ja etenkin Aasian maat pönkittävät omaansa vielä enemmän.

– Sen sijaan Euroopan pienten maiden pitää varmistaa, että hyödymme näistä tuista myös reuna-alueilla, Felbermayr sanoo.

Se tarkoittaa, että pienet maat lobbaavat Brysselissä ja varmistavat yhteisten lakien puitteissa, että valtiontukia saava uusi teollisuus ottaa bisneksiin mukaan myös liikekumppaneita syrjäisiltä alueilta.

– Kun Saksa investoi Magdeburgiin julkista rahaa kymmenen miljardia euroa, se voi tarkoittaa, että myös suomalaiset, itävaltalaiset, portugalilaiset ja kreikkalaiset yritykset saavat sieltä kauppoja. Mutta siihen tarvitaan poliittista tukea, Felbermayr painottaa.

”Kuin heittäisi rahaa ikkunasta ulos”

Saksassa kuuluu myös paljon soraääniä valtavia julkisia tukia vastaan. Erittäin kannattaville siruyhtiöille ei kannattaisi antaa suoria tukia, etenkään kun työpaikat eivät synny tutkimus- ja kehitystyöhön, kriitikot arvioivat. ”Kuin rahaa heittäisi ulos ikkunasta”, kuuluisa ekonomisti sanoo.

Felbermayr on samoilla linjoilla.

– Näen riskit pienten maiden kannalta, mutta taloushistorian perusteella voi sanoa: relax, ottakaa rennosti. Suuret tukiohjelmat ovat harvoin historiassa olleet onnistuneita.

– Aluksi kun tukea virtaa, raha auttaa ja työpaikkoja syntyy. Mutta kun tuki lakkaa virtaamasta, kasvu lopahtaa. Siinä kohdassa on pienten kansantalouksien mahdollisuus.

Pienten paras vakuutus jättien kilpailussa ovat EU:n sisämarkkinat. Jos ja kun ne ovat vaarassa esimerkiksi valtiontukikilpailun vuoksi, pienten maiden edustajien on osoitettava ongelmat selvästi.

– Kaikki, mikä parantaa Euroopan sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä, on hyväksi pienille. Euroopan pitää kasvaa yhdessä niin, että pienten maidenkin tuomat edut ymmärretään, Felbermayr sanoo.

Voit keskustella aiheesta torstai-iltaan 17.8. kello 23:een saakka.

Aiheesta lisää:

Suurvaltojen välillä on käynnissä ”sirujen sota”, sanoo yhdysvaltalaisprofessori – pahimmillaan se uhkaa koko maailmantaloutta.

Saksa taltuttaa energiakriisiä 200 miljardin euron tukipaketilla ja hintakatolla – kansalaisia patistetaan säästäväisyyteen kaasun käytössä.

Autotehtaat sammuttavat jo koneitaan, koska niillä ei ole riittävästi mikrosiruja – Kysyimme Ponsselta, Nokialta ja Verkkokauppa.comista, miten sirupula näkyy.