Haaviston mukaan Suomi varautui myös siihen, että Venäjä hyökkää Pohjoismaihin

Synkkä viesti tuli presidentti Sauli Niinistölle ja Suomen muulle valtiojohdolle varhain aamulla 24. helmikuuta: Venäjä on hyökännyt Ukrainaan.

Vaikka hyökkäystä oli ennakoitu, sumeilematon tapa, jolla Venäjän sotajoukot vyöryivät itsenäiseen valtioon ja kohti sen pääkaupunkia, pöyristytti presidentin.

– Massiivisuus, jolla Venäjä lähti liikkeelle, oli ainakin minulle yllätys. Että lähdettiin suoraan Kieviin, Kiovaan siis, jossa tietysti näyttäytyi koko maan kaataminen tavoitteena, Niinistö kuvailee silloisia ajatuksiaan.

Pitkin tammi–helmikuuta 2022 oli seurattu Venäjän joukkojen liikkeitä lähellä Ukrainan rajaa.

Silti vielä edellispäivänä tiedustelutiedot olivat ristiriitaisia. Yhdysvaltojen ja Britannian mukaan hyökkäys Ukrainaan alkaisi.

– Muistan hyvin edellisen illan, jolloin meillä oli jo tieto, että mahdollisesti hyökkäys on alkamassa, pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoo.

Ukrainasta tuli toisenlaista viestiä: ei kai Venäjä uhittelusta huolimatta ryhtyisi mihinkään niin tuhoisaan ja järjettömään.

– Ukrainalaisilta itseltään tuli rauhoitteleva tieto – hehän tuntevat venäläiset, kyse on edelleen harjoittelusta, eivätkä he etenkään usko siihen, että pääkaupunki Kiovaan hyökätään, kertoo ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.).

– Kävi niin, että Yhdysvallat ja Iso-Britannia olivat oikeassa, ja Ukrainan oma aavistus oli väärä, Haavisto päättää.

Pian kokoontui presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta tp-utva.

Kokoonpanossa oli hyvin vakavat tunnelmat, puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) kertoo. Tilanne Ukrainassa eli hetki hetkeltä.

– Siinä kohtaa ei vielä oikein tiennyt, mitä on tulossa. Onko kyse päivien vai viikkojen operaatiosta, vai jostain paljon pidemmästä, Kaikkonen kuvailee sodan sumua.

Selvää oli, että seuraavat tunnit ja päivät tulisivat olemaan ratkaisevia sodan kulun ja Ukrainan kohtalon kannalta. Pikavoitto, johon Venäjä pyrki, piti torjua. Tp-utvassa pohdittiin, kykeneekö Ukraina siihen.

– Hyökkäyskalustossa oli jo torvet ja rummut ja liput valmiina eli oltiin valmiita voitonparaatiin, Haavisto kuvailee Venäjän asennetta.

Aamukymmeneltä nelikko piti historiallisen tiedotustilaisuuden Presidentinlinnan peilisalissa. Suomi tuomitsi hyökkäyksen jyrkästi.

– Oli kova hetki ymmärtää ja elää siinä tilanteessa, että Euroopassa on jälleen sota, sanoo Marin.

Kaikkonen muistaa, että tilaisuudessa kerrottiin kansalle kaikki, mitä kerrottavissa oli. Liikoja ei lupailtu: Suomeen ei sillä hetkellä kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa.

Vuosien turvallisuuspoliittinen kehityskulku kilpistyi Niinistön sanoissa yhteen hetkeen: ”Naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”.

Presidentti vastasi tiedotustilaisuudessa myös, ettei Suomi harkitse hyökkäyksen seurauksena jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

Niinistön ajatuksiin Nato-jäsenyys oli kuitenkin jo noussut.

Hän viittaa muutamia päiviä aikaisemmin käymiinsä keskusteluihin Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa Münchenin turvallisuuskonferenssissa.

– Näytän todenneeni silloin Hultqvistille, että jos Venäjä hyökkää, Nato nousee Suomessa pöydälle, Niinistö kertoo.

Päivä vaihtui, eikä Ukraina nujertunut.

Ensimmäinen pieni valonpilkahdus saatiin Haaviston mukaan juuri tuona päivänä, Ukrainan ulkoministeriltä Dmytro Kulebalta.

– Soitin Kuleballe. Silloin tuli kokonaiskuva, että Ukraina aikoo puolustautua, pystyy puolustautumaan ja tarvitsee humanitaarista ja sotilaallista apua – ja mitä nopeammin, sen paremmin Ukrainalle tulee käymään.

Videokokoukset ja viestittelyt kävivät kuumina, kun maailman johtajat antoivat tukensa Ukrainalle ja etsivät yhteisiä keinoja auttaa.

– Alkoi hyvin hektinen vaihe, jossa minullakin oli välittömästi yhteyksiä Ruotsiin, Saksaan, (Naton pääsihteeri Jens) Stoltenbergiin… Niinistö luettelee.

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin kanssa Niinistö puhui puolustusyhteistyön JEF-ryhmän kokouksessa.

Samana iltana presidentti Zelenskyi kuvasi toisen legendaarisista, Kiovan kadulla kuvatuista videoista, jossa hän julisti, ettei ole lähdössä kaupungista minnekään.

Pahin epätietoisuus hälveni seuraavina viikkoina, kertoo Kaikkonen.

– Venäjä ei saavuttanut sitä salamavoittoa, jota se luultavimmin lähti hakemaan. Alkoi näyttää siltä, että Ukraina pystyy panemaan hanttiin, eikä Venäjä marssi tuon maan yli, Kaikkonen kuvailee.

– Venäjällä oli suuri luottamus siihen, että he saisivat 40-miljoonaisen kansan hallinnon kaadettua ja pääkaupungin haltuunsa. Tässä Venäjä epäonnistui, Haavisto sanoo.

– Varsin nopeasti länsi teki ratkaisut auttaa Ukrainaa myös puolustusmateriaalin avulla. Silläkin oli vaikutusta, Kaikkonen sanoo.

– Pakotteita valmisteltiin ja ne otettiin nopeasti käyttöön. Kävimme keskustelua EU-tasolla ja jokaisessa jäsenmaassa siitä avusta, mitä Ukraina ja ukrainalaiset tarvitsevat, Marin kuvailee.

Vaikeaa helmikuuta seurasi vaikea kevät, jonka aikana paljastui uusia kauheuksia ja alkoi uusia järeämpiä hyökkäyksiä eri puolille Ukrainaa.

Vuoden aikana moni toivonpilkahdus osoittautui pettymykseksi.

– Kaikenlaisia palloja on ollut ilmassa, Niinistö huokaa.

Esimerkiksi Zelenskyin kanssa Niinistö puhui helmi–maaliskuun aikana joitain kertoja. Kun Niinistö kertoi olevansa yhteydessä Moskovaan, Zelenskyi pyysi välittämään viestin: hän on milloin tahansa valmis kahden kesken tapaamaan Putinin.

– Se yhteys ei toteutunut millään tavalla. Tämä kuvaa sitä, että paljon myönteistä ei ole, Niinistö sanoo.

Valtiojohdossa käytiin myös aidosti läpi sitä mahdollisuutta, että Venäjä uhkaisi muitakin maita, esimerkiksi Suomea, kertoo Haavisto.

– Kyllä tämä oli mahdollista. Oli ensinnäkin ajatus, että kuka on seuraava, jos Ukrainan puolustus luhistuu, ja jos Venäjä pääsee tavoitteeseensa vallata Ukrainan alueet kokonaan. Millainen paine kohdistuu Puolaan, Baltiaan, ehkä jopa Pohjoismaihin.

Suomessa Nato-ajatukset vahvistuivat. Uhka-arvioita liittyi ”harmaaseen aikaan” eli Suomen Nato-hakemuksen jättämisen ja jäsenyyden väliseen aikaan. Putin oli uhitellut Naton laajentumisesta näkyvästi joulukuussa 2021.

Taloustutkimus teki Ylelle ratkaisevan kyselyn helmikuun viimeisellä viikolla. Silloin enemmistö oli kääntynyt Nato-jäsenyyden kannattajiksi.

– Sota muutti kaiken. Se muutti suomalaisten ihmisten asennoitumisen Venäjää kohtaan ja se muutti suomalaisten asenteet Natoa kohtaan. Kun sota syttyi, oli mielestäni selvä, että Suomi hakee Naton jäseneksi, Marin sanoo.

Muiden maiden suhtautuminen Suomeen ei kuitenkaan ollut heti varmaa. Maaliskuussa Kaikkonen esitteli Nato-puolustusministerikokouksessa Suomen kääntynyttä Nato-jäsenyyden kannatusta.

Tuli ensi kerran tunne, että ”kerhon ovet” ehkä aukeavat.

– Tapaaminen vahvisti uskoa, että jäsenyys voi olla mahdollista, jos vain itse haluamme, Kaikkonen sanoo.

Oma lukunsa on ollut Turkin kiusanteko Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden viivyttämisessä. Turhauttava peli sai nopean ja traagisen käänteen, kun tuhoisa maanjäristys moukaroi Turkkia ja Syyriaa.

– Ensimmäinen viestimme Turkille oli, että meillä ei koskaan ehdollisteta humanitaarista apua, eikä tässäkään tapauksessa, Haavisto kertoo.

Eikö tehnyt mieli kuitata, että nytkö yhteistyö sitten kiinnostaakin?

– Yleensä politiikassa ei kannata ottaa ähäkutti-asennetta vaan mennä päivä kerrallaan. Jokainen ymmärtää sielunsa sopukoissa, mistä on kysymys.

Hyytävien uutisten jatkumo ei tyrehtynyt vuoden aikana.

– Siviilien murhat, kidutukset, lasten siirrot Venäjälle, infrastruktuurin tuhoaminen – kaikki tämä on tullut meidän iholle, Marin sanoo.

Presidentti, pääministeri ja ulkoministeri ovat matkustaneet Ukrainassa näkemässä sodan tuhot omin silmin, Niinistö ja Marin muun muassa joukkomurhan ja sotarikosten tyyssijassa Butšassa.

Vaarallisia tunteja elettiin marraskuussa, kun Ukrainasta lähtenyt venäläisvalmisteinen ohjus osui yöllä Puolaan ja tappoi kaksi ihmistä. Ilmassa leijui kysymys, onko Venäjä niin höyrypäinen, että se iskisi Naton alueelle.

– Saksan, Puolan, Latvian ulkoministerit, me kaikki valvoimme ja olimme huolissamme. Oli hyvä nähdä, että monissa pääkaupungeissa tehdään maltillista analyysia, Haavisto kertoo.

Vuoden kestäneelle sodalle ei näy nyt loppua.

– Ikävä kyllä ei ole näköpiirissäkään, miten tuo sota päättyisi, milloin rauha laskeutuisi, Niinistö sanoo.

Marinin mukaan meneillään on kansainvälisesti laajemmin synkkä ajanjakso.

– Arvoja joihin uskomme, ja kansainvälisiä sääntöpohjaisia pelisääntöjä, jotka olemme yhdessä rakentaneet, niitä haastetaan.

– On tärkeää, että läntiset demokratiat tiivistävät rivejään ja puolustavat yhteisiä arvojaan, Marin sanoo.

Ihmiselle on tyypillistä ajatella, että kun pahat ajat ovat ohitse, voidaan palata takaisin entiseen, oli kyse sitten koronapandemiasta tai sodasta.

Kun rauha joskus koittaa, millaiseen normaaliin esimerkiksi suomalaiset palaavat?

– Jos ajatellaan päivittäiselämää, en usko että siihen kotitalouksilla tai perheillä tulee radikaaleja muutoksia. Mutta kyllä maailmankuva muuttuu. Se paluu takaisin normaaliin – se on jotain uutta normaalia sitten, toteaa Niinistö.

Uusi normaali liittyy siihen, miten sotaan eri tavoin osalliset tai kietoutuneet suurvallat, kuten Yhdysvallat ja Kiina, alkavat toimia ja suhtautua toisiinsa.

– Ukrainan sota vetää koko maailmaa tietyllä tavalla ottamaan kantoja.

– Minun toivomukseni on, että ei syntyisi kahta maailmaa, joiden välillä on syvä juopa. Siitä ei hyvää seuraa kenellekään.

Suomen turvallisuuden voi sanoa silti parantuneenkin vuoden takaiseen verrattuna, Kaikkonen sanoo.

– Joukoista, jotka aiemmin olivat Suomen lähialueilla, suurin osa on Ukrainassa. Tiettävästi aika raskaita tappioita on raportoitu, eli Venäjällä on vähemmän sotilaallista kalustoa ja miehitystä Suomen lähialueella.

Rauhoittavaan viestiin on hyvä uskoa.

Kun Kaikkonen kertoo vuoden takaisista hetkistä, Kaikkosen seitsenkuinen vauva uinuu päiväunia rattaissa, Lottamuseon lipputangon alla. Vauvan itkuhälytin pysyy viereisellä pöydällä hipihiljaa.

Kaikkonen palaa ministeriksi ensi viikon tiistaina.

Presidentti Niinistö toteaa, että sota Euroopassa on ollut järkyttävä sukupolvikokemus.

– Onhan se järkytys. Minun sukupolveni ja myös nuorempi on tottunut siihen, että elämä paranee koko ajan. Siihen liittyy se, että olo on turvallinen.

Niinistön mukaan on tapahtunut sellaista, jota ei vuosikymmeniin alkuunkaan osattu odottaa, vaikka esimerkiksi Suomessa sen varalle on osattu myös varautua.

– Nyt tämä ehkä kaikkein tärkein elementti eli nimenomaan se, että saamme turvallisesti toteuttaa itseämme, on horjahtanut. Ja se on paljon, Niinistö summaa.