- 24 helmikuun, 2023
Naiset pystyvät mäkihypyssä samaan kuin miehet, mutta taloudellinen kehitys on lapsenkengissä – tällainen on vaikea yhtälö kohti palkkatasa-arvoa
– Nyky-yhteiskunnassa tämä on tosi vaikea aihe. Kun puhutaan tasa-arvosta, se alkaa helposti määrittää kaikkea ja talousluvut unohdetaan täysin.
Suomen yhdistetyn entinen päävalmentaja Petter Kukkonen tunnetaan suorapuheisuudestaan, mutta nyt hän punnitsee sanojaan tarkasti. Yle Urheilu on pyytänyt Kukkoselta rehellistä arviota rakkaan lajinsa tilasta ja etenkin ensi askeleita ottavasta naisten yhdistetystä.
Naisten yhdistetyn kehittäminen olisi elintärkeää koko lajille, mutta taloudellisten lukemien valossa se on tällä hetkellä vaikeaa. Laji on järjestäjille tappiollista toimintaa, ja hiihtopiireissä on tuntuvia erimielisyyksiä, kenen vastuulla naisten yhdistetyn edistäminen on.
Ilmassa on pelkoa, että jos naisten yhdistetty seuraa taloudellisessa kehityksessä naisten mäkihypyn esimerkkiä, laji voi ajautua pahoihin ongelmiin.
Laji lapsenkengissä
Petter Kukkonen oli viime kesään saakka Suomen miesten yhdistetyn päävalmentaja. Kun Kukkonen aloitti kyseisessä pestissä vuonna 2012, naisten yhdistetyllä ei ollut minkäänlaista kansainvälistä tai kansallista kilpailutoimintaa.
Muutos oli kuitenkin kytemässä kiitos sisaruslajin.
Naisten mäkihyppy oli debytoinut MM-kisoissa vuonna 2009 ja päässyt osaksi Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n maailmancupkalenteria kaudella 2011–2012. Laji debytoi olympiatasolla vuonna 2014.
Seuraavissa, vuonna 2026 Italiassa järjestettävissä talviolympialaisissa mukana on ensi kertaa sama määrä nais- ja mieshyppääjiä, 50 kappaletta, tismalleen samanlaisella kilpailuohjelmalla. Tällaiseen kilpailumahdollisuuksiltaan tasa-arvoiseen tilanteeseen yhdistetyllä riittää vielä matkaa, sillä naisten yhdistetyn maailmancupia on kilpailtu vasta yksi kokonainen kausi. Sen tulokset eivät ole mairittelevia mitä tulee kilpailun tasoon ja laajuuteen.
Vaikka maailmancupin pisteitä on jaossa kussakin kilpailussa 30 parhaalle urheilijalle, vain yhdessä kilpailussa maaliin on tullut ylipäätään 30 nimeä. Norjalainen Gyda Westvold Hansen on voittanut yhtä vaille kaikki kilpailut, joissa hän on hiihtänyt maaliin.
Naisten yhdistetty haki olympiastatusta vuoden 2026 talviolympialaisiin, mutta Kansainvälinen olympiakomitea KOK ei puoltanut hakemusta. Päätös oli takaisku paitsi naisten myös miesten yhdistetylle, sillä jos naiset eivät pääse olympialaisiin, koko lajia uhkaa putoaminen viiden renkaan kisoista.
– 4–5 vuotta sitten alkoi tulla viestiä, että tasa-arvon on tultava keskiöön, jos laji halutaan säilyttää olympialaisissa. Nyt FIS on rykäissyt pystyyn maailmancupin. FIS ei ole kuitenkaan valmis rahoittamaan naisten yhdistetyn kehitystä, vaan asia on käytännössä täysin kansallisten liittojen ja kilpailujärjestäjien vastuulla, Kukkonen sanoo.
– Tilanne ei ole helppo, kun jo pelkästään miesten yhdistetty on pääosin tappiollista toimintaa.
Naisten kilpailujen tv-arvo olematon
Maailmancupin kilpailujen järjestämisestä vastaavat kansalliset hiihtoliitot. Niiden vastuualueelle kuuluvat muun muassa palkintorahojen maksaminen, niin urheilijoiden kuin huollon matkustus- ja majoituskulut sekä kilpailuinfran, mäkihypyn ja yhdistetyn tapauksessa esimerkisi tuulikompensaatiojärjestelmän, hoitaminen paikan päälle.
Liittojen päätulonlähde on tv-sopimuksesta saatava korvaus, joka ei ole julkista tietoa. Yle Urheilun lähteiden mukaan miesten mäkihypyn maailmancupin kilpailusta maksettava korvaus liikkuu nykyisin 350 000–400 000 eurossa. Miesten yhdistetyssä summa on noin kolmannes. Kun maastohiihdossa lasketaan yhteen miesten ja naisten sopimusarvot, päästään noin puoleen miesten mäkihypyn arvosta.
Miesten mäkikisat ovat Suomen hiihtoliitolle elinehto, jotta Kuusamon ja Lahden maailmancupit olisivat tulokseltaan ylijäämäisiä. Ylijäämästä liitto voi jakaa rahaa niin maajoukkue- kuin ruohonjuuritason toimintaan.
Vaikka naisten mäkihyppy debytoi MM-tasolla jo 14 vuotta sitten, siitä maksettava tv-korvaus ei kata vielä edes maailmancupin palkintorahoja, jotka ovat 28 000 euroa per osakilpailu.
– En voi tietenkään sanoa summia, mutta sanotaan, että mediakorvauksessa naisten mäkihypyssä puhutaan murto-osista (verrattuna miesten mäkihyppyyn), Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen toteaa.
Kokoluokan allekirjoittaa myös FIS:n mäkihyppykomitean puheenjohtaja Mika Kojonkoski.
– Miesten mäkihypyllä on pystytty rahoittamaan naisten mäkihypyn kehitystä, mutta yhdistetyssä tilanne on eri, Kojonkoski sanoo.
Jos naisten mäkihyppy on 12. maailmancupkaudellaan täysin miesten mäkihypystä tulevien tulojen varassa, on aiheellista pohtia, millainen tulevaisuus naisilla on jo valmiiksi köyhässä yhdistetyssä.
Realisoituuko asennemuutos rahaksi?
Vaikka taloudelliset lähtökohdat eivät ole kehuttavat, naisten yhdistetty pääsee kehittymään aivan erilaisessa asenneilmastossa kuin naisten mäkihyppy 2000-luvun alussa.
– 15 vuotta sitten oli todella vähän ihmisiä, jotka uskoivat naismäkihypyn vahvaan tulevaisuuteen. Varsinkin vähän kokeneemmassa miesporukassa oltiin sitä mieltä, ettei laji sovi naisille, koska se on liian vaarallinen. Tytöt ja nuoret naiset ovat kuitenkin kehittyneet huikealla tavalla ja pystyvät tekemään teknisesti vastaavia asioita kuin miehet, Kojonkoski sanoo.
Maaliskuussa mäkihypyssä rikkoutuu viimeinenkin lasikatto, kun naiset hyppäävät maailmancupin pisteistä lentomäessä. Kojonkoski paljastaa, että ensi kaudella naisten mäkiviikko kilpaillaan miesten tavoin Saksassa ja Itävallassa, pääosin samoilla kilpailupaikoilla.
– Kilpailut ovat samoina päivinä, mutta eri paikoissa: kun miehet kisaavat Oberissa, naiset ovat Garmischissa. Viimeistä päätöstä tästä ei ole vielä tehty. Itävallan puolen kisoissa pöydällä on enemmän variaatiota, mutta tähän suuntaan ollaan menossa.
Tällä kaudella naiset ja miehet ovat kilpailleet maailmancupia samoina viikonloppuina Wislassa, Lillehammerissa, Titisee-Neustadtissa ja Willingenissä.
Kaava on ollut joka kerta sama: naiset kilpailevat aamulla tai päivällä ja miehet iltapäivällä tai illalla. Kojonkosken mukaan näin FIS on pyrkinyt nostamaan naisten mäkihypyn markkina-arvoa, jotta liitto voisi nostaa tulevaisuudessa naisten palkintosummia.
Pysyvämmän toimintatavan kannalta samojen viikonloppujen järjestelyssä on myös varjopuolensa.
– Jos aikatauluja jouduttaisiin yhtäkkiä muuttamaan sääolojen takia ja kisat menisivät päällekkäin, prioriteetti olisi selvä. Silloin mentäisiin miesten ehdoilla. Toinen asia on logistiikka. Willingenissä se tarkoitti muun muassa lähes tuplamäärää huoltotiloja, Kojonkoski sanoo.
Yhdistetyllä kiire
FIS:ssä yhdistetyn kilpailupäällikkönä toimiva Lasse Ottesen kertoo, että liitto aikoo rakentaa tuleviksi vuosiksi yhdistetyn naisten ja miesten maailmancupin edellä mainitulla naisten ja miesten yhteisellä sapluunalla.
– Seuraamme maastohiihdon konseptia. Tällä hetkellä mikään järjestäjä ei voi järjestää vain naisten maailmancupia, koska se tietäisi vain rahanmenoa, mäkihypyssä normaalimäen olympiahopeaa voittanut Ottesen myöntää.
Yle Urheilun tietojen mukaan naisten yhdistetyn maailmancupin tv-sopimus on juuri ja juuri kymmenentuhatta euroa eli yli kymmenen kertaa miehiä pienempi.
Ottesen kertoo, että FIS:llä on aikomuksena myydä tulevaisuudessa naisten ja miesten kilpailut yhtenä pakettina. Nykyinen tv-sopimus ulottuu vuoteen 2026.
Ottesen kuvailee, että vaikka naisten mäkihyppy on ottanut merkittäviä askelia sitten 2000-luvun alun, sen kaltainen taloudellinen kehitys olisi naisten yhdistetylle kuolinisku.
– Se ei ole vaihtoehto. Jos näin kävisi, en usko, että laji selviäisi.
Mistä rahat?
Ottesen lataa kovan tavoitteen: naisille ja miehille yhtäläiset palkintorahat viimeistään vuodesta 2026.
Miesten maailmancupissa yksittäisissä kilpailuissa jaetaan noin 36 000 euroa palkintorahaa. Kuluvan kauden kalenterista löytyy 23 henkilökohtaista kilpailua. Naisten kausi koostuu 11 kilpailusta, joista kussakin on jaossa noin 13 000 euroa.
Ottesenin mukaan miesten kilpailukalenteri ei ole kasvamassa tulevina vuosina. Päästäkseen miesten kisamäärään naisten maailmancupin kalenterin pitäisi kasvaa siis 12 kisalla, minkä lisäksi kussakin kilpailussa palkintopotin pitäisi kasvaa nykyisestä 23 000 eurolla.
Selkosuomeksi: pelkästään naisten henkilökohtaisiin kisoihin, joissa on jaossa nyt 143 000 palkintoeuroa, olisi löydettävä uutta rahaa 685 000 euroa.
– Sen toteutuminen riippuu siitä, paljonko miesten ja naisten kisat tuovat rahaa. Jotta yhtäläiset palkintorahat olisivat mahdollisia, tv-sopimuksesta tulevan rahan ei tarvitsisi olla sama, mutta kuilun olisi kavennuttava huomattavasti, Ottesen sanoo.
Palkintorahat muodostavat kuitenkin vain osan kansallisille hiihtoliitoille koituvista maailmancupin järjestelykuluista.
Matkustus-, majoitus- ja muut kustannukset tarkoittavat, että keskimäärin jokainen urheilija ja huoltaja maksavat kansalliselle liitolle noin tuhat euroa.
Jos esimerkiksi Rukalla järjestettäisiin jatkossa kaksi yhdistetyn miesten maailmancupin kilpailua, joissa palkintorahaa olisi jaossa 72 000 euroa (2 x 36 000), ja päälle lisätään edellä mainitut urheilijoiden ja huoltajien kustannukset, lopputulema huitelee noin 140 000 eurossa.
Mikäli FIS:n ajama tasa-arvomalli toteutuisi, tämä voisi tarkoittaa yhdistetyssä kahta naisten ja kahta miesten kilpailua Rukalla ja Salpausselällä. Tämä tietäisi Hiihtoliitolle yli 250 000 euron lisäkuluja verrattuna nykyiseen.
– Yhtälö ei tällä hetkellä toimi. Se on selvä. Kysyn kaikkien kansallisten lajiliittojen puolesta, kenen vastuulla kustannukset ovat, Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen sanoo.
Ottesen toivoo, että FIS antaisi jatkossa yhdistetylle enemmän taloudellista tukea. Vielä merkittävämmäksi kehityskohteeksi norjalainen nimeää naisten saamisen olympialaisiin.
– KOK:n päätös (olla antamatta naisten yhdistetylle olympiapaikkaa vuodeksi 2026) oli isku vasten kasvoja. Jotkut maat harkitsevat vielä panostamista naisten yhdistettyyn, eikä KOK:n päätös helpota asiaa. Emme ole luovuttaneet taistelussa vuoden 2026 olympiapaikasta, mutta viimeistään yhdistetyn naiset on saatava olympialaisiin vuonna 2030, Ottesen sanoo.
