- 2 heinäkuun, 2023
”Elämme hetkessä ja toivomme parasta”
Arch Enemyn viimeisen päälle hiottu perjantainen konsertti Tuska-festivaalilla ei varmaankaan jättänyt ketään kylmäksi.
Futuristiseen asuun pukeutuneen laulaja Alissa White-Gluzin aggressiivinen äänenkäyttö showmeininkeineen ja Michael Amottin tyylikäs kitarointi yhdistettynä muun bändin tarkkaan soittoon ei jättänyt arvailuja siitä, miksi yhtye kuuluu tämän hetken melodisten death metal -bändien ykköskastiin.
– On ollut taas hienoa tulla esiintymään Suomeen, toivottavasti palaamme pian takaisin, Michael Amott ja rumpali Daniel Erlandsson hehkuttavat kokemuksiaan suomalaisesta yleisöstä.
Kriisit ovat polttoainetta taiteilijoille
Arch Enemyn tuorein albumi, Deceivers, julkaistiin viime vuonna. Kuten monen muunkin artistin kohdalla, sen valmistumisprosessiin vaikutti maailmanlaajuinen koronaepidemia. Esimerkiksi kitaristi Jeff Loomisin osuuksia nauhoitettiin Yhdysvaltain Seattlessa, erossa muusta yhtyeestä.
Deceiversiltä lohkaistu Sunset over the Empire -single rypee synkissä ja apokalyptisissä tunnelmissa, musiikkivideon pääkallovuorikuvastoista puhumattakaan.
– Kyseessä on kappale, joka tavallaan kirjoitti itse itsensä, kun sattui seuraamaan uutisia, Michael Amott summaa.
Synkät teemat eivät tosin ole Arch Enemyn kohdalla mikään poikkeus.
– Koska teemme hyvin raskasta, tummasävyistä ja energistä musiikkia, on selvää, että sanoitusten tulee tukea biisien tunnelmaa, Amott jatkaa.
Ensin tuli globaali pandemia ja heti sen jälkeen Venäjän tuhoisa ja julma hyökkäyssota Ukrainassa, keskellä Eurooppaa. Daniel Erlandssonin mukaan kriisiytynyt maailma vaikuttaa pakostakin muusikoihin ja taiteilijoihin.
– Kun asiat menevät huonoon suuntaan, se on aina hyvää polttoainetta taiteilijoille. Näin se vain menee, ikävä kyllä. Viime vuodet ovat olleet hyvin myrskyisiä ja luulen, että tällä on ollut selvää vaikutusta meihinkin.
Michael Amottin mukaan Ukrainan sota näkyy Arch Enemyn kaltaisille isoille metalliyhtyeille myös käytännön asioissa.
– Kiertueemme eivät ole yhtä laajoja kuin aiemmin, koska esiinnyimme usein Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä. Tällä hetkellä emme enää voi toimia näin. Elämme juuri tässä hetkessä ja toivomme parasta. Meidän maailmankolkkamme on ollut pitkään varsin stabiili, ja nyt vaikuttaa siltä, että tilanne on muuttunut.
Haastattelun aikana kuuluu, kuinka ukrainalainen Jinjer soittaa Tuskan päälavalla.
– Tilanne on todella paskamainen: meillä on faneja sodan kummallakin puolella, Daniel Erlandsson sanoo.
Puhdasta laulua ja jousikvartetteja
Arch Enemyn kaltaisten yhtyeiden – voisiko sanoa vuosikierto – toistaa hyvin pitkälti itseään. Ensin tehdään levy, sitten promotaan ja sen jälkeen lähdetään kiertueelle.
– Kyllähän tällainen kaava tai malli on tullut meille tutuksi. Jokainen albumi on uniikki, ja julkaisemme uusilla levyillä uusia biisejä. Kun soitamme niitä konserteissa, homma pysyy kuitenkin tuoreena. Olemme mukana myös suunnittelemassa lavailmettä, joka päivittyy jatkuvasti, Daniel Erlandsson sanoo.
Michael Amott on suurinpiirtein samoilla linjoilla.
– Minulle kyseisen kaavan toistuminen sopii oikein hyvin. Olemme yhtyeenä tottuneet tähän, ja tästä on tullut oleellinen osa minunkin elämääni. En kuitenkaan ole millään tavalla kyllästynyt: kiertueen jälkeen on aina luova olo ja tekee mieli kirjoittaa uusia lauluja. On kiva mennä äänitysstudioon ja siellä taas ryhtyy kaipaamaan jälleen esiintymislavaa.
Arch Enemy on myös ryhtynyt ”tuoreuttamaan” musiikkiaan vokaaliosuuksien tiimoilta: Alissa White-Gluz ei pelkästään karju, vaan kokonaisuutta on maustettu puhtaalla laululla.
– Kun Alissa liittyi bändiin, meillä oli toki tiedossa, että hän pystyy suoriutumaan erilaisista laulutyyleistä. Olisi melko tyhmää, jos emme tällaista asiaa huomioisi. Samalla olemme kuitenkin rakentaneet bändin äärilaulamisen varaan: suurin osa melodioista tulee kitarasta. Nyt yritämme hyödyntää melodioissa molempia, sekä laulua että kitaraa. Tämä tarkoittaa sitä, että teemme biisejä hieman eri tavalla kuin aiemmin, Michael Amott kertoo.
Arch Enemyssä kuuluvat toisinaan myös vaikutteet klassisesta musiikista – osittain siksi, koska Michael Amott on kasvanut klasarin parissa. Viime aikoina yhtyeen tuotannossa on käytetty myös jousikvartettia.
– Äidilläni oli valtava klassisen musiikin levykokoelma. Se oli musiikkia, jota kuuntelin aivan ensin. Vasta sen jälkeen löysin rockin ja metallin.
Daniel Erlandsson huomauttaa, ettei tässä sinänsä ole mitään ihmeellistä: monet metallisuuruudet ovat ottaneet vaikutteita nimenomaan klasarista.
– Jos ajatellaan vaikkapa Deep Purplen tai Black Sabbathin kaltaisia bändejä, niin onhan niillä paljon yhteistä pohjaa klassisen musiikin kanssa.
Ruotsi: metallimusiikin ihmemaa?
1970-80-luvuilla Ruotsi tunnettiin täydellisyyttä hipovasta pop-musiikistaan ja 90-luvulla kuvioihin astuivat lukuisat kansainvälisesti menestyneet eurodance-artistit.
Tällä hetkellä nimenomaan metalli on muodostunut tärkeäksi ruotsalaiseksi vientituotteeksi: Arch Enemyn ohella planeetanlaajuista suursuosiota ovat saavuttaneet muun muassa Ghost, In Flames, Sabaton, Amon Amarth ja Opeth. Tosin ihan näin yksioikoisesti ei ruotsalaisen musiikkiteollisuuden nykytilaa voi arvioida.
– Monet eivät ehkä ole tätä huomannneet, mutta kulissien takaa löytyy runsaasti ruotsalaisia lauluntekijöitä, jotka tekevät todella menestyneitä pop-kappaleita. Tällaista musiikkia tosin esittävät useimmiten muut kuin ruotsalaisartistit, Daniel Erlandsson sanoo.
Michael Amottin kohdalla metalli-innostus syntyi yhteiskunnan avustamana. 1980-luvun kansankoti-Ruotsi tarjosi musiikin harrastamiselle ja bändin perustamiselle hyvät edellytykset.
– Ruotsissa oli tuolloin kuntien ylläpitämiä nuorisotaloja, joissa saattoi treenata, lainata instrumentteja tai teknisiä kamoja ja pitää jopa konsertteja. Ainakin omalla kohdallani tämä oli hyvin hedelmällistä.
Ruotsin ja Suomen kohdalla ei liene syytä väheksyä sijaintia maapallollakaan.
– Sanoisin, että niin Ruotsissa kuin Suomessakin pimeys luo oikean olotilan tehdä tällaista musiikkia, Daniel Erlandsson jatkaa.
Diva Satanicasta helvettiin putoavaan Luciferiin
Arch Enemyn historiasta löytyy Diva Satanican kaltaisia kappaleita, mutta sekä Amott että Danielsson toteavat, ettei okkultismi ole heille se päällimmäisin inspiraationlähde.
– Luulen, ettei kukaan yhtyeemme jäsenistä palvo Saatanaa konkreettisella tavalla. Mutta tämä tällainen sopii tietysti mainiosti metallimusiikkiin, vaikkemme me sellaista juurikaan viljele, Danielsson sanoo.
Deceivers-albumilta tosin löytyy vuonna 2021 kuolleelle Entombed-yhtyeen vokalistille LG Petroville omistettu Spreading Black Wings -kappale, jossa lauletaan vasemman käden polusta ja Luciferista.
– Minusta oli kiehtovaa kertoa tarina siitä, kuinka joku putoaa taivaasta helvettiin ja ryhtyy hallitsemaan omaa valtakuntaansa. Tämä ei tosin liity millään tavalla siihen, että yhtyeemme harjoittaisi okkultismia tai palvoisi Saatanaa. Kyse on vapaasta ajattelusta ja filosofiasta. Luulisin, että me tutkailemme musiikissamme kaikenlaisia ajattelumalleja, Michael Amott pohtii.
Ajattelumalleista puheen ollen, Michael Amott tunnetaan myös vannoutuneena kasvissyöjänä, mutta hän ei halua ainakaan bändinsä tiimoilta pitää asiasta meteliä.
– Arch Enemyssä me pidämme yksityisasiat ja musiikin erillään. Yhtyeen jäsenten ruokavalioilla ei ole minkäänlaista vaikutusta itse musiikkiin.
