- 18 elokuun, 2023
Urheiluruutu täyttää tänään 60 vuotta! Anssi Kukkonen sai idean ohjelmaan ruotsalaisesta esimerkistä
Urheiluruutu juhlii tällä viikolla 60-vuotista taivaltaan. Ohjelman luonut Anssi Kukkonen kertoo, minkälaista Urheiluruudun tekeminen oli sen ensimmäisinä vuosina.
Sunnuntai 18. elokuuta vuonna 1963 kaikki alkoi. Urheilu-uutiset saivat Suomessa oman ohjelman, kun Urheiluruutu lähetettiin ensimmäisen kerran, Anssi Kukkosen aloitteesta.
– Reissasin ensimmäisinä Yleisradio-vuosinani Euroopassa, ja Ruotsissa pyöri jo Sportspegeln-ohjelma. Puhuin esimiehilleni, että eikö Suomenkin televisioon voitaisi perustaa urheilun uutislähetys. Vastaanotto oli positiivinen, Kukkonen muistelee.
– Ralf Friberg, joka oli muistaakseni tv-uutisten pomo, kannusti minua asiassa kovasti. Siitä kaikki lähti liikkeelle.
Urheiluruutu nähtiin aluksi vain sunnuntai-iltaisin 15 minuutin pituisena lähetyksenä. Myöhemmin ohjelmaa alettiin lähettää myös torstaisin ja lauantaisin. Päivittäiseksi Urheiluruutu muuttui vuonna 1993.
– Torstai oli kova urheilupäivä, kun tuona päivänä pelattiin varsinkin jääkiekon mestaruussarjan otteluita, Kukkonen kertaa.
Tekniset haasteet olivat hyvin toisenlaisia kuin nykyisin.
– Sehän oli aika rajoitettua. Ohjelmat tehtiin filmille, ja filmit vietiin kehitettäviksi Kasarmikadun laboratorioon. Filmit tulivat sitten sieltä Pasilaan leikattaviksi. Sehän hidasti tekemistä, Kukkonen kuvailee.
Helsinki-keskeisyydestä sapiskaa katsojilta
Linkkiyhteyksien puute vaikeutti melkoisesti tekemistä.
– Urheiluruutu oli ymmärrettävistä syistä Etelä-Suomi- ja Helsinki-keskeinen ohjelma. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta saada lähetykseen tapahtumia Tampereen-linjan pohjoispuolelta, koska filmi piti tuoda Helsinkiin. Urheilutapahtumathan painottuvat iltoihin.
Muutakin palautetta tuli, erityisesti ravi- ja autourheiluväeltä.
– Kun puhelin soi Urheiluruudun jälkeen toimituksessa, niin ravimiehet sanoivat että ”aina teiltä tulee autourheilua, mutta ei koskaan raveja” ja sitten taas päinvastoin. Oli siis kaksi ammattikuntaa, jotka olivat kateellisia toisilleen, Kukkonen muistaa.
Kun linkkiyhteydet myöhemmin paranivat, niin erikoisia tilanteita riitti edelleen.
– Jos Roomassa tapahtui jotakin kello 18, niin saimme siitä välähdyksen Urheiluruutuun. Mutta jos Rovaniemellä tai Oulussa tapahtui samaan aikaan jotakin, niin meillä ei ollut mahdollisuuksia tehdä mitään, Kukkonen huomauttaa.
Hiihtokilpailuissa kamera vietiin metsään
Tuon ajan läpimurrot tuntuvat tänä päivänä melko huvittavilta.
– Hiihtokilpailuissa näytettiin aikaisemmin vain lähtöjä ja maaliintuloja. Mutta Urheiluruudun kamerat olivat parhaimmillaan jopa metsässä. Sehän oli radikaali muutos, niin koomiselta kuin se nyt tänä päivänä tuntuukin, Kukkonen naurahtaa.
Kukkosen ohella Seppo Kannas oli isossa roolissa heti Urheiluruudun historian ensimmäisessä lähetyksessä.
– Seppo oli alusta alkaen voimakkaasti mukana ja juonsi heti ensimmäisen Urheiluruudun. Olin itse samaan aikaan selostamassa soudun EM-kilpailuja. Seppohan vakinaistettiin Yleen vuonna 1966, hän oli minun värväykseni, Kukkonen muistelee.
Urheiluruutu elää ja voi hyvin vielä nyt 60 vuoden iässäkin. Myös Kukkonen kuuluu uskollisiin katsojiin.
– Harvat ovat ne illat, että jättäisin Urheiluruudun katsomatta, jos vain olen kotimaassa. Ja kyllähän sen näkee Areenastakin, jos oikein tiukaksi sattuu menemään. Urheiluruutu on saanut vankan jalansijan, ohjelma on hyvin toimitettu, Kukkonen näkee.
