- 14 heinäkuun, 2023
Turun Euroopan mestari lopetti nuorena ja tutkii nyt ydinjäteluolaa – Kimmo Kinnusen sanat syöpyivät mieleen, kun kaikki alkoi mennä pieleen
Turku järjesti heinäkuussa 1997 ensimmäiset alle 23-vuotiaiden EM-kisat yleisurheilussa. Tuolloin 37 maata Urheilupuistoon houkutellut eurooppalaisformaatti oli uusi ja testaamaton, mutta kisoihin osallistuneet saavuttivat lopulta noin sata mitalia aikuisten eri arvokisoissa.
Tunnetuimmaksi näistä menestyjistä tuli todennäköisesti sittemmin hyvässä ja ennen kaikkea pahassa Valko-Venäjää edustanut moukarinheittäjä Ivan Tihon.
Suomen hyvin valmistautuneen ja lahjakkaan joukkueen kärkiurheilijat ottivat kisoista Suomen ennätyspotin: yhdeksän mitalia, joista kolme kultaa. Peräti seitsemän näistä mitalisteista edusti Suomea aikuisten arvokisoissa, kolmiloikkaaja Heli Koivula mitalitasolla saakka.
Närhi suosikki
Päätöspäivänä 13. heinäkuuta jo kesäkuussa yli 83-metrisen paiskanneen Matti Närhen piti voittaa keihäänheitto, mutta Pietari Skytän neljännen kierroksen tulos 81,58 jäi lopulta 86 senttiä paremmaksi. Hänestä tuli kuulantyöntäjä Conny Karlssonin ja keihäänheittäjä Taina Upan jälkeen kisojen kolmas suomalaisvoittaja.
Vain kaksi viikkoa kisojen jälkeen Närhi heitti Soinissa ennätyksekseen jääneen tuloksen 88,24. Hän edusti Suomea aikuisten arvokisoissa peräti neljästi.
– Soinissa Mattia auttoi kova myötätuuli. Minulla olisi ollut kapasiteettia sillä kaudella heittää ehkä 85 metriä ideaalioloissa. Matti oli tosi hyvä urheilukaverini, kertoo lähes päivälleen 26 vuotta myöhemmin pitkästä aikaa Urheilupuiston heittopaikalle saapunut Skyttä.
Yleisurheilua mielellään tv:stä seuraava Skyttä muistelee olleensa stadionilla viimeksi 2016. Silloin Thomas Röhler pommitti Paavo Nurmi Gamesissä kahdesti yli 91-metrisen. Stadionin alueella hän on toki käynyt säännöllisesti, mutta aivan muissa kuvioissa.
– Tuon säännöllisesti opiskelijoitani näille puiston kallioille. Tutkimme kallion rakennetta, ihan perusopintoja.
Filosofian tohtori
EM-kulta jäi geologian opinnot Turun yliopistossa 1996 aloittaneen Skytän uran kohokohdaksi. Tähtäin oli toki samoissa lukemissa, joita hän PNG:ssä 2016 ihasteli.
Skyttä valmistui 2002 maisteriksi ja väitteli 2007 filosofian tohtoriksi. Nykyään hän työskentelee geologisen tiedekunnan apulaisprofessorina.
Ennätyksekseen jääneen tuloksensa 83,28 hän heitti kuusi päivää Turun EM-finaalin jälkeen Lappeenrannassa, Kalevan kisojen karsinnassa.
Vaikka kyse oli vain karsinnasta, päänahat olivat komeita: Aki Parviainen, Seppo Räty, Juha Laukkanen, Kimmo Kinnunen.
Tulos nostaa Skytän Suomen kaikkien aikojen tilastossa 25:nneksi.
Kauden 1997 jälkeen Skyttä ei koskaan enää 80 metrin rajaa rikkonut, ja ura hiipui pian vuosituhannen taitteen jälkeen. Viimeinen noteeraus löytyy Tilastopajasta vuodelta 2003.
Mutta Ikaalisten Urheilijoiden heittäjän tiedeura on ollut komea: tohtori on ohjannut monia väitöstöitä, työskennellyt ulkomailla, kirjoittanut lukuisia artikkeleita tieteellisiin julkaisuihin.
Kuluneet 10 vuotta Skyttää on hyvin paljon työllistänyt Eurajoen Onkalo eli ydinjätteen loppusijoitusluola, yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa.
– Geologian sisällä erikoisalaani on kallion rakenne ja sen 3D-mallintaminen. Onkalon tapauksessa on olennaista tietää esimerkiksi kallioperän vakauteen vaikuttavat asiat, kuten millaisia siirroksia siellä on sekä miten vesi liikkuu kallion sisällä. Onkalonhan pitää kestää esimerkiksi yksi jääkausi.
Ei mitään hampaankolossa
Kun arvokisatason mitalitoivoksi katsotun urheilijan ura päättyy hyvin nuorella iällä ilman asetettuja, kovia tavoitteita, voisi hyvin luulla, että Skyttä on hakenut tiedemaailmasta ne meriitit, joita ei urheilijana saavuttanut.
– Kyse ei ole lainkaan siitä. CV:nikin on vain hyvää kansallista tasoa, ei missään nimessä mitään absoluuttista huippua. Olen ollut ihan aikaansaapa, mutta en ole hakenut tieteestä korviketta urheilu-uralle. Urheilusta ei jäänyt mitään hampaankoloon.
Monesti hyvin nuorenkin keihäänheittäjän ura hyytyy vammoihin. Skyttä oli kärsinyt omansa – ranne, kyynärpää ja olkapää – jo 1995–1996, ennen Turun EM-kautta.
– Terveydellä ei ollut juuri tekemistä sen kanssa, etten saanut hommaa enää jengoilleen. Toiminnan olisi pitänyt olla varmaan selvästi ammattimaisempaa. Olin tyypillisesti päivät yliopistolla luennoilla ja lukemassa ja treenasin illalla.
Kinnuselta suora palaute
Vanhasta kaartista nuorukaiselle läheisin oli suorapuheinen Kimmo Kinnunen.
– Minulle tuli sellainen krooninen tekniikkaongelma, että irrotin keihään jo ennen kuin tuki oli maassa. Kimmo sanoi, ettei tule mitään, jos keihäs laahaa ensimmäiset 50 metriä. Se oli vähän niin, että kun alkoi tökkiä, eväät loppuivat. Kaikki oli helppoa, kunnes se lakkasi olemasta helppoa.
Skyttä myöntääkin ihailevansa urheilijoita, jotka montusta vielä nousevat huipulle.
– Otetaan esimerkiksi Tero Pitkämäki ja Wilma Murto. Itselleni taisi käydä vähän samoin kuin Toni Niemiselle, Skyttä nauraa.
Nieminen saavutti 16-vuotiaana kaksi mäkihypyn olympiakultaa, sitten hiljeni.
Skyttää valmensi ikaalislainen Jussi Kuuri, aktiiviurallaan vähän alle 70 metrin mies. Yhteistyö oli pitkälti etävalmennusta sen jälkeen, kun urheilija lähti 1995 Lahteen armeijaan ja sen jälkeen Turkuun opiskelemaan.
Skyttä sai liikunnanopettajaisältään 12-vuotiaana 400-grammaisen keihään. Tosimielisempi heittäminen alkoi 15-vuotiaana. Ikaalisten kentällä kaverina oli lähes aina Timo Sinervo, joka otti 1997 Turussa kiekonheiton hopeaa.
– Kentällä oli hyvin porukkaa. Ikäluokat olivat isompia kuin nyt eikä Ikaalisissa joukkuelajeista juuri harrastettu kuin pesäpalloa. Nykyään käyn noin kerran kesässä opettamassa junnuille vähän keihäänheiton alkeita, ja näyttää siltä kuin poikia olisi aika vähän.
Skyttä asuu lääkärivaimonsa kanssa Liedossa Turun kupeessa. Perheen pojat ovat 20-, 17- ja 13-vuotiaita. Kunto pysyy hyvänä pyöräilemällä, suunnistamalla ja punttisalilla.
”Jossakin laatikossa”
Turun kisoista mestari muistaa yksityiskohtia niukasti, palkintoseremonioistaan ei juuri mitään. Mitali on nykyään ”jossakin laatikossa”.
– Loikoiltiin varmaan hotellissa ja odoteltiin H-hetkeä. Mieleenpainuvinta taisi olla Werner Günthörin näkeminen. Huikea urheilija.
Nykyään 62-vuotias sveitsiläinen voitti kuularingissä kolme MM-kultaa. Hän kuului Turussa Sveitsin joukkueen tukihenkilöstöön.
Pietari Skyttä on pannut merkille, että Espoo järjestää 13.-16. heinäkuuta samat alle 23-vuotiaiden EM-kisat, joissa hän 26 vuotta sitten loisti. Kesälomakin osuisi sopivasti kalenteriin.
– Täytyy myöntää, että jos minusta tällainen muistelojuttukin tehdään, niin tiedä vaikka tulisi jonakin päivänä käytyä kisoissa.
