Suomen jokainen MM-parayleisurheilija ylsi kahdeksan parhaan joukkoon – menestyslaji ratakelauksen tulevaisuudessa aukko, sanoo asiantuntija

Suomen parayleisurheilujoukkue saavutti Pariisin MM-kisoista kuusi mitalia ja kuusi paralympiapaikkaa. Toni Piispasesta tuli tuplamitalisti, kun hän otti T51-luokan 100 metrillä pronssia ja 200 metrillä hopeaa.

Suomen Urheiluliiton lajivastaava Mikko Peltonen kertoi tehneensä ennen kisoja kolme skenaariota, mitä joukkue voisi saavuttaa, ja yksi niistä toteutui.

– Se on äärimmäisen hyvä, koska mitaleja on tullut. Toinen hyvä asia on ensi vuoden Pariisin paralympialaisten maapaikat, niitäkin on nyt tullut, Peltonen sanoi.

Vaikka Piispanen otti kaksi mitalia, hän toi Suomelle sääntöjen mukaisesti ”vain” yhden maapaikan. Maapaikkoja jaettiin neljälle parhaalle, joten F12-luokan pituudessa Iida Lounela saavutti tämän neljännellä sijallaan. Lähellä oli myös F38-luokan pituusfinaalissa kisannut Vilma Berg, joka sijoittui ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan viidenneksi ja jäi vain kaksi senttiä paralympiapaikasta.

– Nämä olivat parayleisurheilun kovimmat kisat. Nähtiin paljon maailmanennätyksiä ja lajin kasvun näkee. Tämä neljän maapaikan kilpailujärjestelmä on hieno, sillä se houkuttelee kisoihin parhaimpia ja hyvässä kunnossa olevia urheilijoita, Yle Urheilun asiantuntija Tuomas Törrönen totesi.

Suomen joukkueen kymmenestä urheilijasta seitsemän oli kokeneita paraurheilijoita, kolme oli ensikertalaista. Törrönen muistutti, että jokainen onnistui päälajissaan sijoittumalla kahdeksan parhaan joukkoon.

– Toki siellä on epäonnistumisia sivulajeissa, eikä yksittäisen urheilijan kannalta kaikki mennyt hyvin, mutta isossa kuvassa tuo on hyvä tulos. Kun vielä 60 prosenttia hankki maapaikan, niin sekin on hyvä, Törrönen sanoi.

– Tavallaan tämä antaa sen merkin, että ollaan oikealla tiellä. Se ei kuitenkaan takaa mitään.

Nuorten esiinmarssi ilahdutti

Joukkue puhui näistä MM-kisoista ”Pariisi ykkösenä”. ”Pariisi kakkosta” eli ensi kesän paralympialaisia silmällä pitäen ykkösen tulokset ovat lupauksia antavia. Joukkueesta löytyy kestomenestyjiä, mutta myös uusia, lupaavia tulokkaita. Juuri nuorten urheilijoiden esiinmarssi ilahdutti sekä Peltosta että Törröstä.

– Iida Lounela on vasta opettelemassa ja kasvamassa kohti huippua ja Vilma Bergin kehityskaari on ollut hieno, sillä hänellä on ollut vaikea harjoituskausi. Hänen aikansa tulee vielä, Törrönen vakuutti.

Yksi mielenkiintoinen urheilija joukkueessa oli 42-vuotias Teijo Kööpikkä, joka kisasi nyt ensimmäistä kertaa paraurheilun arvokisoissa. Kööpikkä saavutti 24 vuotta sitten alle 20-vuotiaissa pronssia yleisurheilun EM-kisoissa.

– Vaikkei hän numeroiden valossa ole nuori, paraurheilijana hän on nuori. Hän on tärkeä esimerkki, että myös aikuisiällä voi tulla paraurheilijaksi, Peltonen totesi ja sanoi uskovansa, että Kööpikän tarina on vasta alkanut.

Suomen mitaleista vastasivat jälleen tutut nimet eli Amanda Kotaja, Leo-Pekka Tähti, Marjaana Heikkinen ja Piispanen. Törrösen mielestä kokenut kaarti on osoittanut, että heillä riittää motivaatiota ainakin Pariisin paralympialaisiin, miksei pidempäänkin.

– Amanda Kotajan tilanne on erinomainen. Hän elää huippu-urheilu-uransa huippua juuri nyt. Hän on saanut ympärilleen sellaisia ihmisiä, joihin hän luottaa ja joiden kanssa tehdään tulosta. Hänellä on hyvä olla. Se paistaa kaikkialta, Törrönen sanoi tuoreesta maailmanmestarista.

Tähti on voittanut jo kaiken mahdollisen, kuten myös Piispanen. Heikkiseltäkin löytyy arvokisamitaleita niin paralympialaisista, MM- kuin EM-kisoistakin. Silti he pohtivat jatkuvasti, miten pystyisivät kehittymään vielä paremmiksi.

Samaa asennetta oli Törrösen mielestä havaittavissa myös muista joukkueen urheilijoista.

– Luulen, että Suomen joukkueen pettynein urheilija on Henry Manni. Maailman taso on mennyt ehkä eniten eteenpäin 100 metrillä tässä luokassa (T34), ja hänellä oli välineen kanssa ongelmia 800 metrillä, Törrönen sanoi.

– Hän ei saavuttanut maapaikkaa 100 metrillä, ja nyt hänellä on todella vaikea paikka päästä ylipäätään Pariisiin.

Manni on urallaan saavuttanut 17 arvokisamitalia, mutta joutui nyt tyytymään satasella seitsemänteen sijaan.

Kiinalaiset yllättävän vaisuja

Tie paralympialaisiin on äärimmäisen tiukka. Nyt Pariisissa jaettiin paralympialuokissa maapaikkoja neljälle parhaalle, ensi kevään Koben MM-kisoissa paikkoja jaetaan kahdelle parhaalle.

– Karsintapolku Pariisiin on tiukempi kuin mitä oli esimerkiksi Tokioon tai Rioon. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää oikeasti menestyä. Nämä kisat ovat olleet todella tärkeät, Mikko Peltonen sanoi.

Tuomas Törrönen kiinnitti huomiota siihen, miten vaisuja yleensä mitalitaulukon kärkipäässä juhlineet kiinalaiset urheilijat olivat Pariisissa. Toki Kiina voitti mitalitaulukon 43 mitalilla, kun edellisissä kisoissa se oli saavuttanut 59 mitalia ja sitä edellisissä 65 mitalia. Törrönen uskoo yhden syyn olevan niin kutsutun High Performance Standard- eli HPS-tulosrajan. Tällä systeemillä jaetaan paikat 27 mies- ja 30 naisurheilijalle.

– Silloin tuloksia voi tehdä rankingkilpailuissa, eikä heidän tarvitse tulla kilpailemaan Eurooppaan. Ja mitä isomman määrän kovia tuloksia maa saa näistä kisoista, sitä enemmän se saa suhdeluvun kautta maapaikkoja. Se sopii hyvin kiinalaisille, joilla on mieletön määrä paraurheilijoita, Törrönen kertoi.

Avaa kuvien katselu

Suomessa paraurheilijoiden määrä on kasvanut ja kehittynyt, mutta se on yhä kansainvälisesti verrattuna vähäinen. Peltosen ja Törrösen mukaan paraurheilijat nauttivat arvostusta, mutta työtä täytyy tehdä jatkuvasti.

– Tässä parayleisurheilun maajoukkueessa on paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa isossa kuvassa. Juuri nyt se näyttää hyvältä, kun kokeneet urheilijat tuovat mitaleita, Törrönen sanoi.

– Jos ajatellaan 10 vuotta eteenpäin, niin sitten ei ehkä olekaan, varsinkaan ratakelauksen puolella. Siellä tulee väistämättä aukko, kun tämänhetkiset huiput jossain vaiheessa lopettavat. Ja se kuoppa on ehkä syvempi, mitä nyt ajatellaan.

Peltonen muistuttaa, että parayleisurheilussa kokonaisuus on erilainen kuin vammattomien puolella. Parapuolella muun muassa kustannukset ovat kovemmat.

– Fakta on, että me tarvitsemme todella paljon paraurheilijoita. Pyrimme saamaan heitä toimintaan mukaan ja sitä kautta huippu-urheilun polulle. On huomattava, että vaikka ei puhuta parahuippu-urheilusta, niin yksilön päivittäinen toimintakyky paranee urheilun myötä. Se maksaa yhteiskunnalle huomattavasti vähemmän, Peltonen muistutti.