Paluu Suomeen voi tuntua masentavalta vaihto-oppilasvuoden jälkeen – opiskelijat kertovat, mikä kotimaan arjessa ahdistaa

Tiu Soimakallio, 23, palasi vaihdosta kesällä Valenciasta, jossa hän opiskeli tuotantotaloutta. Aalto-yliopistossa opiskeleva Soimakallio sanoo kokeneensa tyhjyyden tunnetta palattuaan normaaliin arkeen. Yhtäkkiä tapahtumia ja retkiä ei järjestettykään päivittäin.

– Suomessa tekeminen ei ole ollut niin mahtipontista, mikä vaatii totuttelua, Soimakallio sanoo.

Yle kysyi ulkomailla vaihto-oppilaina olleiden kokemuksia paluusta takaisin Suomeen. Vaihto-opiskelun loppuminen ja normaaliin elämään palaaminen saattaa olla opiskelijalle raskas paikka.

Helsingin yliopiston kansainvälisen laitoksen päällikön Minna Koutaniemen mukaan alakuloa voi esiintyä, kun huippukokemus loppuu ja paluu normaaliin alkaa. Kulttuurishokin ja sosiaalisen kuplan puhkeaminen voi ilmetä masennuksena ja pitkittää palautumista.

Vaihdon jälkeen Soimakallio matkusteli ympäri Eurooppaa, mikä on hieman helpottanut vaihto-opiskelusta palautumista. Soimakallion mukaan ikävä on voimistunut nyt, kun paluuhurmos on alkanut tasoittua.

Tilannetta on Soimakallion mukaan helpottanut se, että on pitänyt itsensä kiireisenä. Muita samasta tilanteesta kärsiviä hän neuvoo ottamaan aikaa itselleen ja kirjoittamaan ajatuksiaan ylös. Ikävistä tunteista on hyvä puhua vaihtokavereiden kanssa, jotka pystyvät samaistumaan tilanteeseen muita kavereita paremmin.

Soimakallion mukaan paluuta Suomeen helpottaa myös se, kun tiedostaa vaihdon olevan kupla, joka ei vastaa normaalia arkea kohdemaassa. Elämä Espanjassa ei Soimakallion mukaan välttämättä ole aina niin ylellistä, mitä vaihto-oppilasaika antoi ymmärtää.

Ammattiapua on saatavilla

Jenna Suutarin, 23, oireilu alkoi jo vaihdon puolessa välissä alkuhuuman jälkeen. Oulun ammattikorkeakoulussa vaihdon aikaan opiskellut Suutari lähti vaihtoon Kanadaan Saskatchewanin yliopistoon syksyllä 2022, jossa hän opiskeli kauppatieteitä.

Tuntemuksiin vaikutti olennaisesti harrastusrutiinien puuttuminen jalkapallon parissa. Lopulta vaihdosta palaaminen tuli Suutarille ”käänteisenä kulttuurishokkina”.

– Oli tosi outoa repäistä vaihdossa ollut elämä pois ja yrittää jättää se taakse, Suutari sanoo.

Suutari oli vaihdon jälkeen yhteydessä ystäviinsä, jotka olivat myös kokeneet vastaavia tunteita vaihdosta paluun jälkeen. Suutarin läheiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet tilannetta.

Hän joutui selittämään heille, miksi vaihdosta paluuseen liittyi myös negatiivisia tuntemuksia. Suutari ei kokenut tarvitsevansa keskusteluapua ammattikorkeakoulusta. Paluuorientaatio järjestettiin hänen mielestään liian myöhään vaihdosta paluun jälkeen. Suutari haki lopulta ammattiapua.

Suutari on helpottanut oloaan tavoilla ja rutiineilla, jotka ovat jääneet osaksi arkea myös vaihdon jälkeen. Hän syö edelleen pannukakut vaahterasiirapilla ja pelaa beerpongia ”ammattisäännöillä”.

Suutari sanoo muistelevansa vaihtoa edelleen haikeudella. Tilanne on kuitenkin valoisa, koska hän on avun piirissä ja on pystynyt käsittelemään vaihtoon liittyviä ahdistavia tuntemuksia.

”Vaihdossa odotukset ovat pienemmät”

Viisi kuukautta Prahassa opiskelleen Tuomas Ranton, 24, mukaan normaaliin arkeen palaamista oli vaikeaa hyväksyä.

– Vaihdon aikana meille muodostui tosi tiivis porukka, jossa pystyi olemaan oma itsensä. Suomeen tullessa koin masennusta, koska sosiaalinen elämä oli vaihdossa niin paljon avoimempaa.

Oulun yliopistossa prosessitekniikkaa opiskelevan Rannon mukaan vaihdossa ihmissuhteiden luominen on hyvin erilaista, koska vaihtokavereihin luodaan tiivis suhde, josta on riippuvainen lyhyen aikaan. Samalla kukaan ei oikeasti tunne ketään, jolloin odotukset ovat pienemmät.

Rannon mukaan Suomessa on tietynlainen oletusarvo siitä, miten tulee käyttäytyä varsinkin koulu- ja työmaailmassa. Avoimuutta ja tuntemattomien kanssa tutustumista arvostetaan paljon vähemmän.

– Kaikilla on jo ne omat kaverit täällä, Ranto sanoo.