Kun Linda Nyman, 29, kuuli sydänviastaan, hän yritti väkisin jatkaa unelmansa tavoittelua – seurasi vielä pahempi romahdus ja tärkeä opetus

Tammikuussa 2020 Linda Nyman eli unelmaansa. Hän olisi mielellään vielä jatkanut ruotsalaisessa Kungsbackan joukkueessa, mutta kun hänelle yllättäen tarjottiin sopimusta Italian suurseura Interiin, hän päätti tarttua siihen ja muutti Milanoon.

Vain puoli vuotta myöhemmin lumipallo lähti vyörymään. Lumipallo kasvoi yhä suuremmaksi matkalla Italiasta Espanjaan ja sieltä edelleen Tanskaan. Siellä se suli pois.

Marraskuussa 2021 Linda Nyman hit rock bottom, kuten hän itse asian ilmaisee.

– Tuntui siltä, ​​että annoin itselleni luvan tuntea kaikki ne tunteet, joita olin tukahduttanut puolitoista vuotta.

Synnynnäinen sydänvika. Pettymys Italian jalkapalloliittoon. Paine saada menetetty aika kiinni. Espanjalaisen valmentajan alentava palaute. Nolo paniikkikohtaus. Katuminen epäonnistuneesta seuravalinnasta.

Näitä tunteita seurasi häpeä.

Nymania hävetti, ettei hän pystynyt suorittamaan, ja häntä hävetti myöntää haukanneensa liian ison palan.

– Kun kaikki menee hyvin, on helppo sanoa, että tietää olevansa paljon enemmän kuin jalkapalloilija. Mutta kun kaikki romahtaa, käy todella konkreettiseksi, että täytyy löytää muita syitä, miksi kelpaa, Nyman toteaa Sportlivissä.

Käytyään läpi henkilökohtaisen kriisin, Nyman huomasi lopulta viime syksynä, että hyviä päiviä alkoi olla enemmän kuin huonoja.

Katso Sportlivin minidokumentti Linda Nymanin painajaismaisista vuosista ja tiestä takaisin:

Noin kaksikymmentä vuotta sitten eräs luokkatoveri houkutteli Linda Nymanin mukaan ensimmäisiin jalkapalloharjoituksiin. Kokkolalaisnuorukainen sai jalkapallokasvatuksensa paikallisessa GBK:ssa, ja muutti lukion jälkeen FC Honkaan Espooseen. Vuonna 2018 hän debytoi A-maajoukkueessa.

Seuraavana vuonna Nyman pelasi Kungsbackassa Ruotsissa ja huolimatta siitä, että joukkueen kausi oli vaikea, hän itse onnistui suorittamaan korkealla tasolla. Kun vuoden 2021 EM-lopputurnauksen karsinnat alkoivat syksyllä 2019, Linda Nyman pelasi Suomen avauksessa.

Kun koronapandemia puhkesi, EM-karsinnat olivat ehtineet puolitiehen. Sen jälkeen Linda Nymania ei enää nähty karsintaotteluissa, eikä myöskään EM-kisoissa.

Kun Nyman allekirjoitti sopimuksen Interin kanssa, suoritettiin normaalit terveystarkastukset. Kuten monta kertaa aiemmin, kaikki oli niin kuin pitää.

Koronatauon aikana pelaajat lähetettiin kotiin ja Lindalla oli hyvät oltavat Kokkolassa, jossa hän pääsi treenaamaan ulkosalla paikallisten yleisurheilijoiden kanssa. Fyysisesti hän oli huippukunnossa, kun pelaajat kutsuttiin takaisin Milanoon heinäkuussa.

Koska osa pelaajista oli sairastanut koronataudin, seura halusi tehdä tarkempia sydäntutkimuksia varmistaakseen, ettei harjoituksista olisi vaaraa pelaajille.

Ultraäänitutkimuksessa Lindan sydämessä havaittiin synnynnäinen vika, joka italialaisten lääkäreiden mukaan estäisi häntä pelaamasta jalkapalloa huipputasolla.

Linda muistaa lääkäreiden italiaksi käymän äänekkään keskustelun hänen ympärillään. Itse hän ei ymmärtänyt mitään.

– Tilanne tuntui täysin absurdilta. Ihan kuin olisi puhuttu jostakusta muusta. En osannut odottaa mitään sellaista. Hajosin silloin ja siellä.

Diagnoosista seurannut aika oli rankkaa. Nyman joutui käymään useissa tutkimuksissa eikä sillä välin saanut osallistua joukkueen harjoituksiin. Ei edes lähteä joukkuekavereiden kanssa harjoituskentälle.

– Enimmäkseen olin yksin ja yritin saada ajan kulumaan mahdollisimman hyvin. Onneksi minulla oli mukavia joukkuekavereita, jotka oikeasti välittivät minusta.

Parin kuukauden jälkeen hän päätti lähteä Suomeen kotimaisen kardiologin vastaanotolle.

Kuukausia kestäneiden tutkimusten jälkeen synnynnäinen sydänvika varmistui myös Suomessa, kun taas jalkapallouran jatkoa koskeva tuomio oli täysin erilainen.

Lääkärin mukaan mikään ei viitannut siihen, että hänellä olisi muita suurempi riski saada sydänongelmia. Eurooppalaisten ja amerikkalaisten protokollien mukaan mikään ei estäisi häntä pelaamasta huipputasolla.

Italiassa säännöt olivat kuitenkin erilaiset. Sydänvikojen suhteen on nollatoleranssi.

– Yritimme käydä keskustelua Italian lääkärin kanssa ja yritin pitää yllä toivoa mahdollisimman pitkään, mutta tajusin sitten, ettei kannattanut taistella vastaan.

Italiasta saadun ilmoituksen jälkeen Nyman tunsi painetta saada kiinni menetetty aika. Ei vähiten siksi, että vuodella lykätyt EM-kisat olivat edelleen tavoitteena.

Hän oli pelannut viimeisimmän ottelunsa maaliskuussa 2020 ja tarttui siksi tammikuussa 2021 tarjoukseen Espanjan liigasta, jossa hänen oli tarkoitus saada paljon peliaikaa.

Aika EDF Logroñossa ei kuitenkaan mennyt niin kuin hän oli ajatellut.

– Se oli erittäin vaikeaa aikaa urallani. Ensinnäkään en ehkä ollut henkisesti siinä kunnossa kuin olisi pitänyt olla. Tuntui kuin olisin yrittänyt juosta aikaa kiinni, mikä ei tietenkään onnistu.

Jälkikäteen ajatellen Nyman toteaa, että hän olisi siinä tilanteessa tarvinnut hieman pehmeämmän ympäristön palatessaan jalkapallon pariin. Joukkueen valmentaja oli äskettäin erotettu ja uusi – Nymanin mukaan ei kovin moderni valmentaja – oli kovan paineen alla.

Se vaikutti pelaajiin, myös Nymaniin. Valmentaja saattoi pysäyttää treenit ja seisoa puolen metrin päässä Nymanin naamasta huutamassa jostain, mitä hän oli tehnyt kolme viikkoa aiemmin jossakin ottelutilanteessa.

– Lopulta oli vain yritettävä selviytyä ja jotenkin saada itsensä harjoituksiin ja otteluihin. Se ei ole hyvä lähtökohta, kun pitäisi suoriutua parhaalla mahdollisella tasolla.

Ennen viimeiseksi jäänyttä otteluaan Espanjassa Linda Nyman sai paniikkikohtauksen.

– Minulla oli aiemmin ollut muutama paniikkikohtaus, mutta ei koskaan niin pahaa. Eikä koskaan ihmisten keskuudessa. Se oli todella pelottavaa ja samalla vähän kiusallistakin. Silloin se tuntui häpeältä.

Kun treeneissä alkoi ilmestyä hengitysvaikeuksia, hän tajusi, että oli aika hakeutua ammattilaisen puheille.

Ajatus Espanjaan muuton taustalla oli, että hän alkaisi taas nauttia jalkapallosta ja saada kiinni menetetyt pelit, mutta sekä paikka että aika osoittautuivat vääriksi.

Psykologi päätteli, että Nyman oli lähellä palaa loppuun, ja rohkaisi häntä pitämään tauon jalkapallosta. Hän tunsi kuitenkin edelleen paineita korvata menetettyä aikaa. Mielessä oli unelma EM-kisoista.

Sen sijaan hän hyväksyi vastoin parempaa harkintaa tarjouksen Tanskan liigan Aarhusista.

– En viihtynyt siellä ollenkaan. Kävin harjoituksissa, harjoittelin, kävin otteluissa, pelasin, mutta otteluiden aikana toivoin, että minut otettaisiin vaihtoon.

Muistot hänen Tanskassa viettämänsä kuuden kuukauden ajalta ovat edelleen sumuisat, ja kun tilaisuus tarjoutui, hän keräsi rohkeuden purkaa sopimuksensa.

Vuoden 2021 lopussa hän muutti kotiin vanhempiensa luo Kokkolaan. Siellä tuli hetki, kun hän hit rock bottom.

– Olin ehkä elänyt pienessä jalkapallosuorittamisen kuplassa, joten päällimmäinen tunne oli se, johon moni urheilija voi varmaankin samaistua. Tuntuu, ettei kelpaa, jos ei pysty suorittamaan. Tuntee riittämättömyyttä, jos ei ole paras siinä, mitä tekee.

Nyman tunsi pettäneensä itsensä ja tavoitteensa, mutta myös ympärillään olevat ihmiset. Hän oli surullinen, ettei hän voinut pelata – ja samalla surullinen, ettei hän oikeastaan halunnut pelata.

Kokkolassa Nyman liittyi jälleen yleisurheilijoiden treeniryhmään ja huomasi taas nauttivansa liikkumisesta. Pikkuhiljaa hän pani jalkapallokengät takaisin jalkaan ja lähti Kipparihalliin treenaamaan isänsä kanssa.

Keväällä 2022 hänestä alkoi tuntua, että hän ehkä kuitenkin haluaisi jatkaa jalkapallon parissa, mutta että sen oli tapahduttava turvallisessa ympäristössä. Hän otti yhteyttä HJK:n silloiseen valmentajaan Jonne Kunnakseen, joka toivotti hänet avosylin tervetulleeksi joukkueeseen.

Nyman kuitenkin loukkaantui melkein välittömästi ja suurin osa kaudesta jäi väliin.

– Siitä huolimatta löysin paljon muuta hyvää ja pystyin taas todella nauttimaan jalkapallosta. Sitä en pidä enää itsestäänselvyytenä.

Syvyyksistä nouseminen kesti lopulta kokonaisen vuoden.

– Prosessi ei ole lineaarinen, vaan se kulkee ylös ja alas. Viime syksynä alkoi tuntua siltä, ​​että hyviä päiviä oli enemmän kuin huonoja.

Koko prosessin ajan hän on ajatellut, ettei halua joutua sen uhriksi, mitä hänelle tapahtui. Hän on päinvastoin ajatellut, että se on jotain, joka tekee hänet vahvemmaksi, ja tekee hänestä sen, joka hän tänään on.

Nykyään Linda Nyman, 29, tietää, ettei hänen tarvitse suorittaa. Hän on hyvä ihminen itselleen ja kaikille ympärillään. Hän on hyvä koiranhoitaja ja hyvä täti veljensä pojille.

– Tiedän, että riitän sellaisena kuin olen.

Käytyään läpi henkilökohtaisen kriisinsä hän haluaisi antaa neuvon muille, jotka eivät voi hyvin.

– En tiedä, onko se kulttuurinen asia vai mikä, mutta tuntuu, että meillä suomalaisilla on todella vaikea pyytää apua. Mutta jos alat itse edes miettiä, olisiko viisasta puhua ammattilaisen kanssa, tai jos joku ympärilläsi uskaltaa sanoa sen sinulle ääneen, se on jo merkki siitä, että se luultavasti on hyvä idea.