Kun Anni Juurola remontoi kotiaan, hän löysi pysäyttävän viestin menneisyydestä – “Ajattelimme, että talo oli tarkoitettu meille”

Anni Juurolan perhe remontoi vuonna 1997 vanhaa taloa, kun lattiarakenteista löytyi kätkö, jonka sisältö tuntui melkein uskomattomalta.

Lattian alle oli piilotettu pieni lelutonttu, kaakeliuunin hinnasto, sen saatekirje kirvesmiehelle sekä ennen kaikkea ohuelle paperille kirjoitettu kirje, joka todella pysäytti Juurolan.

Toukokuulle 1925 päivätty kirje alkoi sanoilla ”Käräste Werna!”, rakkain Werna. Vain paria kuukautta aiemmin Juurolan tytär oli kastettu Vernaksi.

– Ja se on vielä aika harvinainen nimi. En tiedä montaa Vernaa omani lisäksi. Se, että kirje oli juuri Wernalle osoitettu oli vähän ”spooky”, Juurola sanoo.

Tarinaa on kerrottu eteenpäin ja siitä tuli merkki siitä, että perhe on valinnut itselleen oikean asuinpaikan.

– Ajattelimme, että talo oli tarkoitettu meille, kun Vernalle oli odottamassa postia jo vuodelta 1925.

Kun rakennetaan uutta taloa tai remontoidaan vanhaa, moni päättää piilottaa jonkinlaisen viestin tulevaan.

Toiset kirjoittavat päivämäärän ja nimen esimerkiksi tukipalkkiin, mutta osa kätkee lattia- tai seinärakenteisiin esimerkiksi valokuvia, kirjeen, alkoholia tai uuden viestin vanhojen jatkoksi.

Kätköperinne on hyvin vanha. Silti se voi edelleen hyvin, vaikka onkin muuttunut aikojen saatossa, arvioi tutkija Sonja Hukantaival Turun yliopistosta.

Entisaikaan kätköjä tehtiin talon suojelemiseksi pahoilta voimilta tai uhrilahjoiksi erilaisille haltijaolennoille.

Ne saattoivat olla kolikoita kynnyksen alla, hevosen kallo tai eläinten luita tulisijojen perustuksissa, joskus myös piilotettuja kirveitä tai puukkoja. Taloon saatettiin kätkeä jopa elohopeaa, jota pidettiin entisaikaan hyvin voimallisena aineena.

Perinne on ikivanha. Hukantaival arvioi, että jonkinlaisia viestejä on kätketty niin pitkään kuin kiinteitä rakennuksia on ollut.

Kerroimme talvella Oulun urheilutalon purkutyömaalta löytyneestä aikakapselista. Pyysimme jutun lopussa lukijoiden tarinoita omista löydöistä tai kätköistä. Tarinoita tuli lähes viisikymmentä.

Tässä jutussa esitellyt tarinat ovat peräisin näistä yhteydenotoista.

Yhdessä lähetetyssä tarinassa kerrottiin, kuinka lattiarakenteisiin kätkettiin remontin yhteydessä perhekuva, jossa istutaan uima-asuissa lumihankeen hautautuneessa puutarhakeinussa.

Viestejä saatettiin tehdä myös virne suupielessä.

Risto Savolainen oli 1970-luvun lopussa kesätöissä maalarin apulaisena vuonna 1927 rakennetun talon remonttityömaalla Kuopiossa.

Lattialautojen alta löytyi vanha tupakka-aski, johon oli jätetty yksi tupakka, kaksi tulitikkua, pala rikkiä sekä viesti, jossa oli lattiaa rakentaneiden kirves- ja sekatyömiehen nimet, päivämäärä sekä teksti ”katso laatikon pohjaa”.

Kun askin käänsi, pohjassa luki: ”PS. Olitpa muuten vittumainen mies, kun purit tämän lattian”.

Tästä kuulet, miten viesti löytyi ja miten miehet vastasivat vuosikymmeniä aiemmin lattiarakenteisiin tehtyyn kätköön.

Henkilökohtaisten kätköjen lisäksi koteihin tehdään myös julkisten rakennusten aikakapselien tapaisia dokumenttikätköjä, joissa kerrotaan jotain rakennusajankohdasta. Se voi olla päivän sanomalehti, rahoja tai jotain muuta aikaansa kuvastavaa.

Jarno Heinilä teki kätkön remontoimaansa rivitaloasuntoon Raumalla. Hän kätki rakenteisiin Mikrobitti-lehtiä, jotka kertovat sen hetken teknologisesta kehityksestä.

– Se oli mielestäni hauskaa, koska kehitys on hullun nopeaa ja lehdissä on myös jonkin verran ennustuksia siitä, mitä tulevaisuudessa voisi olla.

Hän kätki lehdet ja viestin, jossa oli remontin ajankohta sekä hänen ja puolisonsa nimet ruokakaupan muovipussissa talon seinärakenteisiin. Myös pussi on aikansa lapsi, ja siitä voi myöhemmin nähdä, miten esimerkiksi kauppojen logot ovat muuttuneet, Heinilä toteaa.

Puretun kaapin alta löytynyt kolo puolestaan teki heinolalaisesta Anne Sorjasesta kätkijän.

– Katselin sitä monttua ja sanoin raksamiehelle, että älä peitä sitä vielä. Haluan kirjoittaa sinne kirjeen.

Sorjanen ei muista kirjeen sisältöä tarkalleen, mutta hän kertoi siinä ainakin itsestään, remontista ja takavuosina taloa rakentamassa olleesta enostaan. Lisäksi hän kätki koloon pienen rommipullon.

– Olen aina silloin tällöin ajatellut sitä ja ollut iloinen, että siellä on sellainen kätkö. Se tuottaa minulle iloa ja toivon, että se tuottaa iloa myös joskus jollekin toiselle.

Vaikka aihetta ei ole liiemmin tutkittu, Sonja Hukantaival arvioi nykykätköperinteen olevan taikuuden sijasta enemmänkin halu jättää viesti tuleville asukkaille

Tarve jäädä olevaksi, vaikka oma elämä olisi jo päättynyt.

– Sitten kun joku löytää kätkön, viestin kautta ikään kuin herää uudestaan henkiin.

Rakenteisiin piilotetut viestit voivat olla hyvinkin henkilökohtaisia, vaikka viestien saajasta ei tekohetkellä ole mitään aavistusta.

– Olen kuullut tarinan, että perheen valokuva ja samppanjapullo laitettiin seinän sisään rakennettaessa. Se tuntuu olevan jollain tavalla tyypillinen tapa tällä hetkellä, Hukantaival sanoo.

Omasta kodistaan kätkön löytänyt ja sitä uudella viestillä jatkanut oululainen Päivi Kangasniemi pohtii, että kätköt ovat todellista lähihistoriaa.

– Se on sitä, mitä ei opita oppikirjoista tai koulussa. Se tulee meidän lähelle.

Ja kun kiinnostaviin lähihistorian löytöihin yhdistää tiedonhaun, alkaa historia aueta vielä lisää.

Pari päivää haastattelun jälkeen Anni Juurola lähetti viestin, jossa hän kertoi löytäneensä tyttärensä kanssa mitä luultavimmin lähes sata vuotta sitten kirjeen saaneen Wernan ja kaakeliuunin rakentaneen kirvesmiehen tiedot sukututkimussivustolta.

”Käraste Wernan” tarina sai taas lisää kerroksia.

Kiinnostaako sinua talosi ja sen tekijöiden historia? Voit keskustella artikkelista 29.5. kello 23 saakka Yle Tunnuksella.