Kuka on Tiitinen ja miksi ihmeessä hänen listastaan puhutaan juuri nyt? Viisi kysymystä ja vastausta

Viime päivät medioissa ja somessa on kohkattu Tiitisen listasta. Tämän jutun luettuasi tiedät, mistä on kyse.

1. Mikä on Tiitisen lista?

Tiitisen lista on tiedustelutietoihin perustuva asiakirja, jonka suojelupoliisi (Supo) on saanut haltuunsa vuonna 1990.

Vihjelistassa on tiettävästi 18 suomalaista, joilla Länsi-Saksan tiedustelupalvelun BND:n mukaan on ollut mahdollisia yhteyksiä Itä-Saksan (DDR) tiedustelupalveluun Stasiin.

Länsi-Saksan tiedustelupalvelu toimitti listan Supon entiselle päällikölle Seppo Tiitiselle. Asiakirjan tiedot ovat peräisin luultavasti Itä-Saksasta loikanneelta tiedustelupalvelun mieheltä.

Suojelupoliisin päällikkönä vuosina 1978–90 operoinut Seppo Tiitinen lukitsi listan Supon kassakaappiin, eikä Supo ole julkaissut listaa vieläkään.

2. Miksi Tiitisen listasta kohistaan juuri nyt?

Kansanedustaja Atte Kaleva (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) vaativat Tiitisen listan julkaisua rinnastaen pyyntönsä perussuomalaisia ravisuttaneeseen rasismikohuun.

– Nykyään näyttää olevan muotia kaivella vanhoja asioita. Kaivellaan siis kerrankin kunnolla: Tiitisen lista pitää julkistaa välittömästi, Kaleva kirjoitti heinäkuun lopussa viestipalvelu X:ssä (entinen Twitter), Kaleva kirjoitti.

– Niin. Suomessa on pantu 70 vuodeksi salaiseksi lista henkilöistä, joiden on epäilty olleen kommunistisen maan turvallisuuspalvelun kätyreitä. Mutta julkaistaan mediassa ministerien rumia yksityisviestejä 7 vuoden takaa, koska yleinen etu ja kansan oikeus tietää, Purra vastasi Kalevan viestiin, vastasi Purra.

Turun yliopiston erikoistutkija Kimmo Elon mukaan viestit kuvastavat halua käyttää historiaa poliittiseen tarkoitukseen. Elo arvioi, että se on myös pyrkimys siirtää huomiota pois hallituksen ahdingosta kertomalla, että olisi muitakin ”tunkioita”, joita pitäisi kaivaa.

– Myös aiemmin Tiitisen listan julkaisuvaatimusten taustalla on yleensä ollut jokin ajankohtainen poliittinen tapahtuma, jonka myötä nostetaan esiin, että tämä Neuvostoliitto-yhteys on vielä perkaamatta.

Salatun listan ympärille on Elon mielestä helppoa rakentaa narratiivia, että kyseessä on piiloteltua tietoa, josta halutaan tarkoituksella vaieta.

– Samalla halutaan tuoda julki epäily siitä, että meillä saattaisi edelleen olla toiminnassa henkilöitä, jotka ovat olleet aktiivisesti yhteistyössä Neuvostoliiton tai Itä-Saksan kanssa. Ja että tästä olisi vaiettu.

Elo on itsekin halunnut käyttää listaa tutkimukseensa. Lupa evättiin, mutta Supo myönsi tutkimusluvan muuhun arkistoon, joka käsittelee suomalaisten ja Stasin välistä yhteistyötä.

3. Mitä listan nimistä tiedetään?

Listalla olevia nimiä ei ole julkaistu. Tiitinen on aiemmin väittänyt, ettei muista 18 nimen listalta yhtään. Kaksi listalle julkisuudessa arvuuteltua henkilöä hän on kumonnut. He ovat Suomen entinen pääministeri, SDP:n Kalevi Sorsa ja presidentti Tarja Halonen, hänkin SDP:stä. Tiitisen mukaan listalla ei ole valtakunnantason poliitikkoja.

Tiitinen kertoi tuoreesti Helsingin sanomille listalla olleen muistikuvansa mukaan myös tutkijoita. Tiitinen kertoi myös että lista oli lähinnä ”vihjelista” ja sisälsi hänelle tuntemattomia nimiä, jotka olivat kantasuomalaisia.

– Siinä taisi olla kahdesta kolmeen silloista kansanedustajaa. Mutta listalla ei ollut kärkipoliitikkoja kuten ministereitä. Hyvin sekalainen joukko, varmaan muutama virkamieskin, kuvasi listaa tuntematon Supon lähde Helsingin sanomille.

Salaiseksi julistettu lista tulee julkiseksi vuonna 2050 ja sen julkaisemisen puolella ovat olleet niin poliitikot, tutkijat kuin mediakin, myöhemmin myös Tiitinen itse.

4. Miksi lista on salattu?

Supo on kieltäytynyt luovuttamasta listaa vedoten valtion turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan päätös on Suomen lain mukainen ja päätösvalta listan julkistamisessa on suojelupoliisilla.

Yksityisyydensuojan perustetta on puoltanut myös Tiitinen.

– Listalla on oletettavasti henkilöitä, jotka ovat vieläkin aktiivielämässä. Listan perusteella ei ole konkretiaa negatiivisesta toiminnasta. Oikeusvaltiossa ihmisen mainetta ei niin vain pilata, Tiitinen itse kommentoi yksityisyydensuoja-asiaa vuonna 2015.

Nykyinen suojelupoliisin johtaja Antti Pelttari kommentoi tiistaina MTV Uutisille, että listaa ei olla julkaisemassa, koska julkaiseminen heikentäisi Suomen luotettavuutta kansainvälisten tiedusteluyhteistyökumppanien silmissä.

Pelttarin mukaan tiedusteluyhteistyön periaatteisiin kuuluu, että saatuja tietoja ei julkaista ilman lupaa.

5. Mitä seurauksia sen julkaisulla voisi olla?

Pelkän nimilistan julkistaminen olisi Kimmo Elon mielestä yhteiskunnallisen keskustelun kannalta vahingollista.

Elo tietää omien tutkimustensa kautta, että nimilistoille DDR:n puolella saattoi päätyä pelkästään sen takia, että henkilöä pidettiin kiinnostavana. Se ei välttämättä tarkoittanut, että tämä olisi osallistunut yhteistyöhön tai vakoiluun.

Ihmisten leimautumisen vuoksi tärkeämpänä Elo pitää sitä, että pelkkien nimien julkaisun sijaan tehtäisiin kontekstualisointi, miksi he olivat listalla ja keitä he olivat, varsinkin jos siellä on tuntemattomampia nimiä.

– Toisaalta listan syntyajoista on kulunut niin paljon aikaa, ettei sen julkaisemisen itsessään ole vahingollista omalle poliittiselle kulttuurillemme. Kyllä meidän täytyy käydä läpi ja kestää omia kipupisteitämme.

– Mutta se on eri argumentti kuin se, että voiko asiakirjan julkaista esimerkiksi muiden tiedusteluyhteistyökumppanuuksien sitoumusten takia, Elo kertoo viitaten Supon tuoreeseen perusteluun olla julkaisematta asiakirjaa.

Voit keskustella aiheesta 3.8. kello 23:een saakka.

Katso myös dokumentti ”Historia: Stasi, valtio vs. kansalaiset” Yle Areenasta: