- 9 huhtikuun, 2023
Junalaiturilla halvaantunut Aki Ala-Riihimäki viritteli jalkatukeaan niin, että lääkäritkin ihmettelivät – nyt hän on hurjapäisen lajin Suomen mestari
”Meirän iskä on paras” -tekstillä koristettu lakana pullistelee tuulessa ja lumituiskussa.
Lakanan vieressä seisova joukkio kannustaa yhtä kuljettajaa Varkauden speedway-radalla erityisen innostuneesti. Tuo kuljettaja on Aki Ala-Riihimäki ja kannustusporukka puolestaan hänen perheensä: vaimo ja kolme tytärtä sekä vävy.
Perhe ja kannustuslakana ovat nykyään paikalla mahdollisuuksien mukaan aina, kun 57-vuotias Ala-Riihimäki kilpailee jääspeedway-pyörän selässä. Lajiin hurahtamista suurempi motivaattori perheelle on se, että iskä on pystynyt taistelemaan itsensä takaisin rakkaan harrastuksen pariin.
Syyskuussa 2007 kaikki muuttui hetkessä.
Ala-Riihimäki kompastui astuessaan ulos junasta ja löi päänsä asemalaiturin pintaan rajuin seurauksin. Hän sai vakavan aivovamman ja vasen puoli hänen kehostaan halvaantui. Seuraavat puoli vuotta hän vietti pyörätuolissa.
Itse viritelty koko jalan ortoosi: ”Kyllä siitä lääkärit ottivat videokuvaakin”
Ilmajoelta kotoisin oleva Ala-Riihimäki nousi 90-luvulla nopeaan tahtiin jääspeedwayssa maailman huipulle saavuttaen maajoukkuetasolla myös MM-mitaleita. Aktiiviura jatkui 2000-luvulla. Kohtalokkaana onnettomuuspäivänään hän oli lähtenyt katsomaan enduropyörää hankkiakseen sen oheisharjoittelua varten. Siksi hänellä oli mukanaan junassa myös ajovarustekassi, johon hän Pännäisten asemalla junasta poistuessaan ilmeisesti kompastui.
Onnettomuuden seuraukset eivät olleet pelkästään fyysisiä. Sairaalasta lopulta kotiutuessaan hän esimerkiksi ihmetteli kotipihansa uutta saunarakennusta. Hän oli itse rakentanut sen vain paria kuukautta aikaisemmin, mutta muistiin oli syntynyt musta aukko koko edellisen kesän ja kevään ajalta.
Liikuntakykynsä Ala-Riihimäki sai lopulta takaisin yli vuosikymmenen kestäneen kuntoutuksen ja erityisesti oman sitkeytensä ansiosta. Yhtenä esimerkkinä päättäväisyydestä toimii nivustaipeesta jalkapohjaan ulottuva vasemman jalan ortoosi, eli tuki, jonka avulla hän pääsi liikkumaan ilman kyynär- ja kainalosauvoja.
– Sain tämän ollessani Helsingissä kuntoutuksessa. Kahdeksan vuoden ajan jouduin kulkemaan tämän kanssa, koska jalka ei muuten kantanut. Tästä takaa nivelen sai vapautettua, kun kävi istumaan, Ala-Riihimäki havainnollistaa.
Ortoosin avulla jalka tuettiin suoraksi. Polvinivelen lukitusmekanismin vapauttaminen puolestaan mahdollisti jalan koukistamisen istuutuessa. Ala-Riihimäki ”jatkokehitteli” itse apuvälinettään ja asensi polven nivelöintiin kuminauhan, joka mahdollisti ortoosin taipumisen myös kävellessä. Sen avulla hän alkoi kuntouttaa itseään kävelylenkeillä.
– Kyllä siitä kuminauhavirityksestä Helsingin lääkärit ottivat videokuvaakin, mutta ei se näköjään koskaan tuotantoon tullut, Ala-Riihimäki naurahtaa.
Kuntoutusjaksolle Helsinkiin hän pääsi vasta lähes kaksi vuotta onnettomuutensa jälkeen. Sitä ennen hän kävi läpi hyvin raskaita aikoja.
– Puoli vuotta pyörätuolissa oli todella rankkaa henkisesti, kun kotimaisemissa aloitetun kuntoutuksen myötä vointini ei oikein edistynytkään odotetusti. Selällään maatessani en pystynyt edes koukistamaan jalkaa. Näin painajaisia ja mielessäni kävi useita kertoja, että en enää koskaan pystyisi liikkumaan normaalisti.
– Vasemmalla kädelläni en pystynyt pitkään aikaan nostamaan maitopurkkiakaan, mutta jumppauksella sain käden vahvistumaan. Ennen onnettomuuttani juoksin kolme maratonia ja kyllä minä periaatepäätöksen olen tehnyt, että juoksen maratonin vielä tulevaisuudessakin. En vain vielä tiedä, milloin se tapahtuu.
Moottorikelkalla ajo herkisti Nina-vaimon: ”Se on Akin juttu”
Nina Ala-Riihimäki seurasi aviomiehensä sisukasta kuntoutumista aitiopaikalta.
– Akin kuntoutuminen on ollut pitkä ja kivinen tie monella tavalla. Se on ollut rankka kokemus koko perheelle, mutta toisaalta se on myös yhdistänyt perheemme tosi tiiviiksi. Onnettomuus tavallaan otti Akin pois meiltä hetkellisesti. Hän ei toipumisensa alkuvaiheessa ollut enää se sama persoona, jonka tunsimme. Aivovamman vuoksi hän ei muistanut asioita, oli impulsiivisempi ja tosi väsynyt. Liikuntakyvyn menettämisen vuoksi hän oli tosi allapäin.
– Itselleni hienoimpana muistona on hetki, kun hän pääsi ensi kertaa ajamaan moottorikelkalla, kuusi tai seitsemän vuotta onnettomuutensa jälkeen. Hän oli tehnyt kelkan vasempaan kädensijaan jonkun virityksen, jolla käsi pysyi kahvassa kiinni. Kyynelet nousivat silmiini, kun hän lopulta pystyi itse liikkumaan moottorilaitteella. Se on Akin juttu.
Erityisesti Akin juttu on kuitenkin jääspeedway. Maallikon silmin se ei ole ihan ensimmäinen laji, joka tulee mieleen sopivana harrastuksena vakavasta loukkaantumisesta kuin ihmeen kaupalla selvinneen henkilön kohdalla. Lähes kolmesenttiset nastat ja 500-kuutioinen moottoripyörä ilman jarruja muodostavat pelottavan kokonaisuuden.
13 vuotta onnettomuutensa jälkeen Ala-Riihimäki kuitenkin kiipesi takaisin jääspeedway-pyörän selkään ja on elänyt uutta kuljettajauraansa jo kolme vuotta. Viime talvena hän ajoi jopa Suomen mestariksi.
– 13 toipilasvuoden aikana laji oli aina välillä mielessä, mutta se ei vaan ollut mitenkään mahdollista. Kun lopulta pääsin apuvälineistä eroon, paluupäätös alkoi kuitenkin kypsyä. Jos junasta poistuessa tapahtuu noin vakava juttu, niin eihän tämä laji nyt niin vaarallista puuhaa voi olla.
– Kai tässä kiehtovat vauhti ja vaaralliset tilanteet, ja kilpailuviettini on kova. Pienestä pitäen kaikenlainen kilpaileminen on kiinnostanut minua. Seiväshyppääjän ja jääkiekkomaalivahdin urastakin joskus haaveilin, mutta jääspeedway-kuski minusta tuli.
Yhteisen taipaleen alussa vaimolta tuli ajolinjavinkkejä
Laji on poikkeuksellisen tuttu myös Nina Ala-Riihimäelle, sillä hän on itse ollut yksi harvoista jääspeedwayn naiskuljettajista maailmassa. Harrastus alkoi aikanaan kuin luonnostaan, sillä hänen kaikki kolme veljeään olivat jääspeedway-kuljettajia.
Aki kertoo nähneensä tulevan vaimonsa ensimmäistä kertaa, kun Nina kilpaili Kemissä talvella 1991. Aki itse oli siinä vaiheessa paikalla vasta katsojana, mutta tuumasi tarinan mukaan jo silloin, että siinä olisi hänelle sopiva vaimoehdokas. Varsinaisesti heidän tiensä kohtasivat vapaa-ajalla muutamaa kuukautta myöhemmin.
Speedwayta aiemmin harrastaneen Akin uuteen lajivalintaan Ninan tapaaminen ei kuitenkaan kuulemma vaikuttanut. Haastatteluhetkellä Nina tosin muistuttaa antaneensa Akille ajolinjavinkkejä tämän jääspeedway-uran alkuvuosina.
Ajamisen lisäksi sisukas jääspeedway-konkari on aina ollut kiinnostunut myös tekniikasta. Varkauden PM-kilpailussa hän ajaa itse rakentamallaan prototyyppipyörällä, joka on silminnähden muita pyöriä pidempi ja matalampi. Pääsy finaalilähtöihin jää kuitenkin haaveeksi.
– Tavoitteeni oli saada pyörästä vakaampi ennen kaikkea starttiin. Siinä se toimikin, mutta ei missään muualla. Kilpailu oli aika suuri pettymys, eikä käynyt edes hyvästä testistä. Mutta periksi ei anneta. Seuraava kilpailu on ensi viikonloppuna ja sinne rakennan parannetun version.
Vieressä kuunteleva vaimo vahvistaa, että näin varmasti myös tapahtuu. Oman aviomiehen palaaminen kuntoutumisen jälkeen jääspeedway-pyörän selkään ei ole pelottanut tähän asti häntäkään.
– Olen kannustanut häntä tosi paljon tähän paluuseen. Nyt meille on kuitenkin syntynyt myös ensimmäinen lapsenlapsi ja vähän tuntuu, ettei pappa saisi loukata itseään. On niin tärkeä tyyppi tullut meidän elämähän, Nina Ala-Riihimäki nauraa.
Juttua korjattu 9.4.2023 kello 15.28: korjattu kuvateksti. Näytösajossa ajoi Nina, ei Aki Ala-Riihimäki.
