”Heidän ei tarvitse lietsoa sitä itse”

Sosiaalisessa mediassa on nähty viime viikkoina eripuraa erityisesti uuden hallituksen tahmaisen alkutaipaleen tiimoilta. Tiistaina pääministeri Petteri Orpo (kok.) ilmaisi huolensa Suomen kärjistyneestä ilmapiiristä.

Orpon mielestä Suomi on matkalla kohti ”amerikkalaista mallia”, jossa ihmisiä jaetaan eri leireihin.

Jyrkkä tai julmakin vastakkaisasettelu on tuttua kauraa somessa, ja myös osa poliitikoista on sujuvasti pelissä mukana.

Kysyimme kahdelta asiantuntijalta, millä tavoin sosiaalinen media uhkaa suomalaista yhteiskuntarauhaa. Kysymyksiin vastaavat Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen ja Sitran demokratia- ja osallisuusteeman johtaja Veera Heinonen.

1. Some lisää disinformaatiota ja vahvistaa kuplautumista

Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessorin Aki-Mauri Huhtisen mukaan Suomi seuraa polarisoitumisessa eurooppalaista trendiä hieman jälkijunassa.

Uhkaako some Suomen yhteiskuntarauhaa?

– Kyllä se osittain uhkaa.

Huhtisen mielestä sosiaalinen media lisää vastakkainasettelua ja levittää väärää tietoa. Ylilyöntejä tulee helposti, kun tunteet kuohahtavat. Monelle some aiheuttaa ahdistusta ja informaatioähkyä.

Huhtinen on huolissaan somen luomista kuplista, joissa käydään tunnepitoista keskustelua ilman pyrkimystä yhteisymmärrykseen.

– Somen tavat käsitellä tietoa on täysin toisenlaiset kuin perinteisen valtamedian. Se kiihdyttää tietynlaista kuplautumista ja polarisaatiota.

Huhtinen mielestä uudet viestintäkanavat vaativat tietoisuutta siitä, miten yhteisymmärrystä rakennetaan.

– Some toisaalta mahdollistaa keskustelun ja osallistumisen. Ihmiset haluavat myös nähdä, että pureudutaan itse asioihin ja että poliittiset päättäjät ja julkisuuden henkilöt pystyvät keskittymään työhönsä ja kertomaan siitä, mitä he tekevät.

2. Kaikki tieto ei ole kaikkien saatavilla

Vaikka some on kaikkien saatavilla, eivät kaikki sitä käytä. Esimerkiksi monet eläkeläiset eivät seuraa kaikkia keskustelukanavia.

Onko tieto tarpeeksi läpinäkyvää, jos sitä käydään kanavilla, joihin isolla osalla ei ole pääsyä?

Poliittista keskustelua pitää Huhtisen mielestä käydä myös somen ulkopuolella, kuten valtamediassa.

– Somen kontekstiakin olisi hyvä avata, että tämä on nyt tällainen keskustelupalsta ja somessa keskustellaan eri tavalla kuin silloin, kun ihminen esiintyy esimerkiksi valtamediassa.

Avaa kuvien katselu

Huhtinen on huolissaan siitä, että akateeminen ja tutkittu tieto on yhä useammin maksullista. Ihmisillä, jotka seuraavat asioita pintapuolisesti, ei ole varaa maksaa tai he eivät halua maksaa tästä tiedosta.

Huhtisen mielestä siksi tarvitaan kanavia, jotka ovat ilmaisia ja helposti käytettävissä.

– Demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta on tärkeää, että on julkisia yleisiä kanavia, kuten televisio, radio ja lehdistö, jotka voivat tuottaa verovaroilla relevanttia tietoa ihmisille. Näin varmistamme, että mahdollisimman moni ihminen pääsee käsiksi laadukkaaseen tietoon.

3. Somen kireä ilmapiiri heijastuu myös sen ulkopuolelle

Vaikka some toimiikin omalla logiikallaan digitaalisessa ympäristössä, se ei ole irrallaan tosielämästä.

Somen käyttö on tutkijoiden mukaan levinnyt Suomessakin eduskuntakeskusteluihin. Ilmiö on näkynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa jo aiemmin.

Sitran demokratia- ja osallisuusteeman johtajan Veera Heinosen mielestä some ja reaalimaailma ovat kytköksissä toisiinsa.

– Kyllä me olemme enemmänkin nähneet sitä, että ne somen kärjistävät puheet alkavat siirtyä myös reaalimaailmaan tietynlaisina jännitteinä. Yksi konkreettinen esimerkki oli se, miten Yhdysvaltain presidentti Trumpin lietsonta siirtyi peräti kongressin valtausyritykseen, Heinonen sanoo.

4. Venäjä hyötyy lännen eripurasta

Sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtisen mukaan muista maista esimerkiksi Venäjä iloitsee länsimaiden sisäisistä jännitteistä, koska sen tavoitteena on heikentää lännen valtaa.

– Läntisten demokratioiden polarisoitumisesta ja epäluottamuksesta päätöksentekijöitä kohtaan hyötyvät Venäjän lisäksi muut diktatuuriin taipuvaiset valtiot.

Huhtisen mielestä somekohut vievät huomion ja keskustelun pois olennaisesta. Sitä disinformaatiota levittävät tahot myös hakevat.

– He toivovat yhteiskunnallisia ristiriitoja ja polarisoitunutta keskustelua. Silloin heidän ei tarvitse lietsoa sitä itse. Disinformaatio nimenomaan etsii alustoja, jotka ovat viihteellisiä, tunnepitoisia ja aika pintapuolisia. Sinne väliin on helppo piilottaa äärimmäisiä poliittisia kantoja, stereotypioita, symboleja ja meemejä.