- 11 kesäkuun, 2023
Essi Mutanen, 26, on entinen supersuorittaja, jolla ei nyt ole edes kesätyöpaikkaa – “Olen lomalla, koska mieleni kaipaa sitä”
Moni nuori on aloittanut kesätyöt ja odottaa jännityksellä tietoa syksyn opiskelupaikasta. Oululaisen Essi Mutasen tilanne on toisenlainen: hänellä ei ole työ- eikä opiskelupaikkaa tiedossa.
Kunnianhimoiseksi suorittajaksi itseään kuvailevaa Mutasta se ei häiritse, koska hän opettelee sallivampaa asennetta elämään.
– Nyt olen lomalla, koska mieleni kaipaa ja vaatii sitä.
Pilkuntarkka elämän suunnittelu, toisten miellyttäminen ja pätemisen tarve johtivat romahdukseen, jonka jälkeen hän on opetellut elämään oman näköistään elämää.
Nuorille, joiden tulevaisuus on yhtä avoimena, hän haluaa sanoa sen minkä sanoisi nyt 16-vuotiaalle lukio-uraa aloittavalle itselleen: ”Olet riittävä”.
Omaa jaksamista tulee kuunnella
Ammatinvalinnasta ja uraohjauksesta vastaavaan psykologi Sari Lehikoisen mukaan on oikein ottaa rennosti, jos esimerkiksi lukion suorittaminen tai haasteellinen elämäntilanne on syönyt voimavaroja.
– Omaa jaksamista kannattaa aina kuunnella ja toimia sen ehdoilla. Ei ole olemassa yhtä tapaa mennä eteenpäin.
Uudenmaan TE-palveluissa toimivan Lehikoisen mukaan erilaisia itselle sopivia vaihtoehtoja kannattaa selvittää.
– Mitä paremmin tuntee itsensä ja vahvuutensa, sitä helpompi on tehdä päätöksiä mikä on itselle sopiva reitti.
”Menestys on kosto epäilijöille”
Viime viikonloppuna Mutanen sai valkolakin päähänsä kymmenen vuoden raskaan rutistuksen jälkeen. Noihin vuosiin mahtuu paljon suruja ja mielenterveyden kanssa kamppailua, mutta myös suuria ilon hetkiä.
– Olin teini-ikäisenä tosi suorituskeskeinen. Koin yksinäisyyttä ja ajattelin näyttää maailmalle, että minä pärjään sittenkin. Menestys olisi se kosto, jolla saavuttaisin ihailua muiden silmissä.
Käsikirjoitus elämästä oli sulava: ylioppilaskokeet, pääsykokeet, kandi, gradu ja väikkäri. Se on monelle nuorelle tuttu unelma.
Lukiota aloitteleva 16-vuotias teki päiväntarkkaa lukusuunnitelmaa yliopiston pääsykokeisiin. Hän oli esimerkillinen, menestyvä ja kunnianhimoinen nuori.
– Ensimmäiset uupumisen ja mielenterveyden romahtamisen merkit alkoivat yhdeksännellä luokalla. Lapsuuden ikävät asiat tulivat mieleen. Koin suorituspaineita ja ulkonäköpaineita.
Parin vuoden päästä Mutanen pääsi terapiaan. Hän yritti jatkaa koulua, mutta pieni fiksaus ei riittänyt. Mielenterveyden romahtamisen ja uupumisen hoitoon tarvittiin enemmän aikaa.
– Elämä veti minua turpiin. Sanalla sanoen menestyskulissini romahtivat.
Seuraavien vuosien aikana hän kohtasi suruja, jotka veivät toimintakyvyn.
– Hautasin nelikymppisen äitini ja vain vuotta myöhemmin seurasin isäni syöpäkamppailua. Paljastin terapeutin upottavassa nojatuolissa elämänmittaisia salaisuuksia ja tein rikosilmoituksen perheen ulkopuolelta kohtaamastani väkivallasta, Mutanen kertoo.
”Häpeä elämän punaisena lankana”
Tämän kaiken jälkeen hän kyseenalaisti lapsuuden ja nuoruuden hengellisen kasvuyhteisön ja irtautui vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Elämä ei tuntunut enää oman näköiseltä seksuaalivähemmistöön ja heidän oikeuksiinsa kielteisesti suhtautuvassa yhteisössä.
– Samalla tulin ulos kaapista biseksuaalina. Rakastuin, särjin sydämeni, rakastuin uudelleen ja löysin rakkaan Emmani.
Häpeä lamauttaa, Mutanen sanoo.
– Kun uskaltaa kertoa asiat niin kuin ne ovat, se vapauttaa toimimaan. Elämä on menestyksen ja yksinäisten itkujen vuorottelua.
Mutasen puheessa toistuu usein sana häpeä. Mitä se tarkoittaa kohdallasi?
– Se on ollut minun elämässäni punainen lanka. Olen häpeän takia säilyttänyt salaisuuksia, miellyttänyt muita ja suorittanut. Mieltä on kaihertanut ajatus kelpaanko minä muille, häpeä on ohjannut toimintaani.
”Maailmaan ei synny vääränlaisia ihmisiä”
Tämän kesän Essi Mutanen aikoo ottaa rennosti ja levon kannalta. Lepoon kuuluu spontaaneja retkiä Hailuotoon ja Pohjois-Norjaan yhdessä puolison kanssa.
– Tärkeä kesäsuunnitelma on myös yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien ajaminen Helsinki Pride -tapahtumassa. Näiden arvojen edistäminen on minulle tärkeää myös hengellisen taustani vuoksi.
Essi Mutanen kertoo elävänsä nyt oman näköistä elämää. Vaikka häpeästä ei pääsisi eroon, niin se enää määritä toiminnan suuntaa. Elämä on vaatinut paljon kipua ja kasvamista ja arvovalintoja, jotka eivät aina ole miellyttäneet edes kaikkien lähimpiä.
– Minulla on edelleen mielen kiemuroita, jotka jollakin tavalla kulkevat mukana läpi elämän. Olen 26 ikävuoden kohdalla tässä ristiriitaisessa sekamelskassa, joka on välillä tosi ihanaa, sanoo hän nauraen.
Mitä haluaisit sanoa 16-vuotiaalle Essille nyt 10 vuotta myöhemmin?
– Hän oli melkoinen jääräpää. Haluan sanoa yhden asian, mutta ei se sitä usko: Olet riittävä, et ole vääränlainen. Maailmaan ei synny vääränlaisia ihmisiä, kaikenlaisille yksilöille tulisi löytyä tilaa. Asioille löytyy nimiä ja sanoja, ja niiden prosessoimiseen saa apua.
