- 11 kesäkuun, 2023
Ääriään myöten täysi Senaatintori todisti 30 vuotta sitten spektaakkelia, joka ei enää olisi mitenkään mahdollinen
Pitkään mustaan samettimekkoon ja juhlahansikkaisiin pukeutunut Kirsi Tykkyläinen kajautti hiukset asiaankuuluvasti etutötterölle kammattuna alkujuonnon, kun Leningrad Cowboys esiintyi Puna-armeijan kuoron kanssa Helsinki-päivänä 12.6. vuonna 1993:
”Ladies and gentlemen, Leningrad Cowboys and The Academic Alexandrov Red Army Choir and Dance Ensemble welcome you to outrageous spectacle: Total Balalaika Show!”
– Koimme tekevämme jotain mullistavaa, kun itä ja länsi kohtasivat Senaatintorilla, mutta se oli samaan aikaan myös hauskaa, oikein ratkiriemukasta, Tykkyläinen muistelee nyt.
Konsertin aluksi 100-henkinen venäläiskuoro lauloi mylvivälle yleisölle Finlandian – suomeksi. Seuaava kappale oli rock-klassikko Let´s work together.
Kaikki sai alkunsa sattumasta. Bändi löysi Puna-armeijan kuoron kasetin saksalaisesta vuokrabussista keikkamatkallaan ja ihastui kuoron sointiin.
– Mietittiin, että tämä olisi todella kova yhdistelmä rokkibändin kanssa. Ajatus jäi kutkuttamaan ja päätettiin selvittää, onnistuisiko se, Leningrad Cowboysin silloinen johtohahmo Mato Valtonen muistelee.
Yhteyden saaminen kuoroon kesti useamman viikon.
– Neuvostoliitto oli juuri hajonnut, eikä ollut mitään Moskovan keltaisia sivuja, joilta Puna-armeijan kuoron numeron olisi voinut katsoa, Valtonen luonnehtii.
Konsertin juontaneella Tykkyläisellä oli kuitenkin Venäjän elokuva-alalla työskenteleviä ystäviä, joiden kautta yhteystiedot lopulta löytyivät.
Bändin edustajat matkasivat kuoron toiveesta paikan päälle Moskovaan neuvottelemaan yhteistyöstä joulukuussa 1992.
Sopimus syntyi kuin syntyikin ”arvovaltaisen suomalaisvaltuuskunnan” edellispäivänä hankkimasta ”karmeasta kankkusesta” huolimatta.
Samalla reissulla suomalaiset pääsivät myös seuraamaan kuoron harjoituksia ja itkivät sen alusta loppuun liikutuksesta. Tämä rikkoi lopullisesti jään kuoron ja bändin väliltä.
Tarleena Sammalkorpi haastatteli Mato Valtosta ja Sakke Järvenpäätä kolmisen kuukautta ennen konserttia vuonna 1993:
Leningrad Cowboysin ja Puna-armeijan ensimmäinen yhteiskonsertti, Helsinki-päivän Total Balalaika Show, toteutui nopealla aikataululla.
Valtosen kanssa tapahtumaa valmistellut Ritva Väänänen palkattiin tuotantokoordinaattoriksi viisi viikkoa ennen H-hetkeä.
– Se oli ihan huippua, kun kaikki kaupungin instanssit ihan selkeästi halusivat, että konsertti toteutuu. Helsingistä oli tulossa portti idän ja lännen välille. Se oli ihan kaupunkistrategiaan merkitty ja näkyi tällaisena proaktiivisuutena, Väänänen muistelee.
Erityisesti Väänänen kiittelee edelleen myös saaneensta yhteydenottoja sellaisista asioista, joita he eivät itse ehtineet tai osanneet huomioida.
– Esimerkiksi puolustusvoimista soitettiin, että ymmärrättehän, että kuoro tarvitsee luvan vieraan vallan univormuissa Suomen kamaralla liikkumiseen. Sekin asia hoitui heidän avullaan nopeasti.
Tapahtumapäivänä Valtonen huomasi tavoistaan poiketen jännittävänsä esiintymistä. Esimerkiksi tekniikka olisi voinut pettää pahemman kerran.
– Se olisi voinut romahtaa mistä kulmasta tahansa! Ei sellaista ollut kukaan tehnyt koskaan aikaisemmin. Meillä oli lavalla esimerkiksi suurin piirtein kaikki valot, mitä Suomesta siihen aikaan löytyi. Kuoron ja bändin mikitys, miten se toimii, että kaikki kuuluu ulos ja niin edelleen.
Konsertti kuitenkin onnistui kaikin puolin, eikä esimerkiksi järjestyshäiriöitä ollut tiettävästi yhtään. Ainoa isompi ongelma oli vessojen puuttuminen tapahtumapaikalta.
– Ihmisiä oli niin paljon, että ei sellaista määrää vessoja ollut olemassakaan. Eihän siellä kukaan päässyt edes liikkumaan mihinkään, kun yleisöä oli niin paljon. Yleisö teki siis tarpeensa niille sijoilleen. Tätäkin väki muistelee nykyään naureskellen, Valtonen kuittaa.
Senaatintorilla oli viranomaisarvioiden mukaan 70 000 ihmistä. Lisäksi alueelle pyrki moninkertainen määrä yleisöä, joka ei mahtunut torille.
Konsertin alkujuonnon lausunut Tykkyläinen nousi lavalle vielä kertaalleen laulamaan illan viimeisen kappaleen Those were the daysin väliosan.
Oi niitä aikoja huokaa edelleen Mato Valtonen ja moni muukin Total Balalaikaa muistellessaan.
Tapahtumaa on Valtosen mukaan luonnehdittu jopa yhtä merkittäväksi kylmän sodan päättymisen merkiksi kuin Berliinin muurin murtumista.
– Edelleen kuulen viikoittain kommentteja ja muistoja paikalla olleilta ihmisiltä. Kyllä tämä konsertti on isoimpia asioita, joissa minä olen ollut elämäni aikana mukana, ellei se kaikkein suurin. Aivan ikimuistoinen tapahtuma. Enää en toki kuoroa maahan toisi, Valtonen korostaa Venäjän ja Ukrainan väliseen sotatilaan viitaten.
Bändi teki kuoron kanssa kymmeniä keikkoja ympäri maailmaa, muun muassa Music Televisionin vuotuisessa palkintogaalassa ja jatkobileissä New Yorkissa vuonna 1994.
Yhteiskeikkaa suunniteltiin myös Venäjälle useaan otteeseen, mutta se ei koskaan toteutunut. Iso osa kuoron laulajista, joskin kaikki eri ihmisiä kuin Senaatintorilla, kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 2016.
Leningrad Cowboysin taustayhtiö teki konkurssin tänä keväänä. Valtonen ei ole ollut bändin eikä taustayhtiön toiminnassa mukana enää 25 vuoteen.
Kirsi Tykkyläinen uskoo edelleen siihen, että kulttuuri ja taide voivat muuttaa maailmaa
– Tämäkin sota loppuu ja jälleenrakentamisen aika tulee vielä, hän toteaa.
Olitko paikalla Total Balalaika Show:ssa Senaatintorilla vuonna 1993? Voit muistella tapahtumaa ja keskustella aiheesta maanantaihin 12.6. kello 23:een saakka.
