- 11 heinäkuun, 2023
Analyysi: Riikka Purran anteeksipyyntö mitataan teoilla
Ylimpien vallankäyttäjien pitäisi antautua myös median haastateltavaksi, kirjoittaa politiikan toimituksen päällikkö Paula Pokkinen.
Vielä vuorokausi sitten perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra kirjoitti blogissaan: “Minulle ei tulisi mieleenikään alkaa irtisanoutua tai pahoitella tekemisiäni ja sanomisiani vuosien ja vuosikymmenten takaa. Miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä?”
Tänään tiistaina Purran seuraajat somepalvelu Twitterissä saivat tyystin toisen viestin.
”Pyydän anteeksi 15 vuoden takaisia typeriä somekommenttejani ja niistä ymmärrettävästi aiheutunutta haittaa ja mielipahaa. En ole täydellinen ihminen, olen tehnyt virheitä”.
Mikä sai Purran lopulta nöyrtymään? Varmasti ainakin presidentti Sauli Niinistön jyrähdys.
– Suomen hallituksen olisi viisasta ottaa selkeä nollatoleranssi rasismiin, se olisi hyvä signaali maailmalle, Niinistö sanoi Vilnan Nato-huippukokouksessa medialle.
Kahden viikon sisään presidentti Niinistö joutui jo toistamiseen älähtämään hallitukselle, siis ottamaan kantaa sisäpolitiikkaan, joka ei virallisesti presidentin tontille kuulu. Mutta maan maine kuuluu.
Ja Suomelle on tietysti erittäin kiusallista, että maan uusi hallitus aiheuttaa äärioikeistoon, natseihin ja rasismiin liittyviä otsikoita ympäri maailmaa, juuri samaan aikaan, kun Suomi saa Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin ja tuoreen Nato-jäsenyyden takia paljon kansainvälistä huomiota.
Mutta saattoi Purran mielenkäännökseen vaikuttaa myös somekansan mielipide. Kun Purran kirjoittamiksi väitetyistä vanhoista teksteistä paljastui suoranaista vihaa ja puhdasta rasismia, monilla vankoilla Purran tukijoillakin näytti ainakin Twitterissä menneen kuppi nurin tai mitta täyttyneen.
Purra, kuten muutkin perussuomalaiset, usein vetoavat siihen, että he puhuvat asioista suoraan ja “niin kuin ne ovat”, toisin kuin monet muut politiikassa enemmän parkkiintuneet puolueet.
Toisaalta Purra äityi vielä maanantaina puolustamaan vanhoja verkkotekstejään sanomalla niiden olleen “vain vihaista tekstiä”. Poliitikkojen, jos joidenkin pitäisi ymmärtää, että tekstit ovat sanoja ja sanat ovat valtaa ja tekoja.
Nyt keskeistä onkin, onko Purran anteeksipyyntö myös teko. Pian Purran anteeksipyynnön jälkeen pääministeri Petteri Orpo (kok.) ehätti kiittämään Purraa anteeksipyynnöstä ja vakuuttamaan, että hallitus ei tähän kaadu.
Läpi Orpon vasta kolmiviikkoisen mutta vaiherikkaan hallituksen taivalluksen on ollut selvää, että hallitusta eivät liimaa yhteen yhteiset poliittiset arvot vaan yhteiset talouspolitiikan tavoitteet.
Silti on erikoista, että hallituksen jäsenten menneisyyden teot ja tekstit yhä uudelleen tuntuvat yllättävän myös hallituksen itsensä. Hallitus ei pääse haluamallaan tavalla keskittymään hallitusohjelman toteuttamiseen – tai pysy edes kasassa – jos vanhoista kammioista kumpuaa koko ajan uusia löytöjä, joita kaikki ministerit eivät suostu julkisuudessa avoimesti käsittelemään.
Tästä eteenpäin hallituksen on pakko torjua rasismia kaikin keinoin ja kaikissa tilanteissa.
Moni äänestäjäkin on meiningistä ymmällään.
Samaan aikaan kun osa kansasta kokee julkisuuden jauhavan vanhoja asioita uudelleen, osalle esimerkiksi nyt esiin nousseet Purran vanhatkin tekstit ovat tulleet täysin yllätyksenä.
Eikä tämä varmasti vähiten johdu siitä, että vain osa äänestäjistä seuraa somepolitiikkaa. Riikka Purra on kommentoinut viestijupakkaa vain kirjallisesti, haastatteluja hän ei ole antanut.
Toimivassa demokratiassa ylimpien vallankäyttäjien pitäisi antautua myös journalistisen median haastateltavaksi ja ison yleisön eteen. Vielä anteeksipyynnön jälkeenkin herää kysymys, onko Purran mielipide vanhoista kirjoituksista muuttunut.
