Pitkäaikainen Suomen ennätys on tullut tiensä päähän, ennustaa asiantuntija – tällä suomalaislupauksella on paikka räväyttää kunnolla

1,32 sekuntia.

Tuon verran erottaa Joonas Rinteen Pekka Vasalan vuoden 1972 Münchenin olympiafinaalissa juoksemasta 1 500 metrin Suomen ennätyksestä 3.36,33. Se on voimassaolevista yleisurheilun aikuisten Suomen ennätyksistä toiseksi vanhin.

Jopa ikuisena pidetty SE on ehtinyt jo 50 vuoden ikään. Syyskuun 10. päivä se voisi täyttää jälleen vuosia. Yle Urheilun Jaakko Ojaniemi uskaltaa kuitenkin olla eri mieltä.

– Veikkaisin, että uusi Suomen ennätys nähdään vielä tämän kauden aikana.

Rinne juoksi Joensuun GP-illassa kelpo suomalaisajan 3.37,65. Sillä hän kohensi 15 sadasosaa muutama viikko sitten Kuortaneella juoksemaansa ennätystään. Tuolloin kisa juostiin ihanteellisissa olosuhteissa.

Keskiviikkona Joensuun etusuoralla puhalsi kova vastatuuli. Se saattoi vaikuttaa myös Rinteen kangistumiseen loppusuoralla, vaikkakin hän siitä huolimatta pystyi puristamaan ennätysaikaan.

Rinnettä seitsemän vuotta nuorempi, 2002 syntynyt Santtu Heikkinen hurjasteli Australian Adam Spencerin voittamassa kisassa niin ikään ennätyksensä (3.38,17). Myös hän juoksi vajaa kolme viikkoa sitten silloisen ennätyksensä 3.38,59.

– He juoksivat yllättävän hyvin tuossa kelissä. Molemmat peesailivat aika hyvin, etteivät he lähteneet tuulta halkomaan. Siinä oli hyvä jänis, (Ville Lampinen) joka veti ja helpotti. Takasuoralla he saivat rullailla hyvässä myötäisessä, mutta eivät ne optimaaliset olosuhteet olleet, Ojaniemi sanoo.

Lampinen oli tositoimissa pitkän tauon jälkeen.

– Mahtava nähdä Ville radalla. Lähdimme aika napakasti. Arvelin, ettei ole tasaisin vauhti jaloissa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kestin alkuvauhdin ja sain vahvan lopun siitä huolimatta, Rinne totesi.

Avaa kuvien katselu

Heikkinen mitalijahdissa

Pääjoukko oli alussa kovassa vauhdissa. Ensimmäinen 400 metriä taittui 56,06. Meno alkoi hiljalleen hyytymään.

– Alku mentiin tosi kovaa. Vauhti vähän tasaantui, mutta loppu meni kiihtyvästi. Sen välikierroksen pitää olla kovempi, jos Suomen ennätykseen haluaa päästä, Heikkinen kertoi Yle Urheilun haastattelussa.

Ojaniemi sanoo SE:n olevan kiinni enää vain tasaisemmasta vauhdinjaosta.

– Alku oli aavistuksen kova. Ei paljon, mutta kuitenkin pikkaisen. Tonnivitosella kolmannella kierroksella vauhti meinaa usein hieman tippua. Kolmas kierros heikensi hieman mahdollisuuksia.

– Vielä vähän lämpöisempää ja tyynempää. En usko, että se hirveästi muuta vaatii. Uskon, että tuossa samassa kunnossa pystytään tekemään Suomen ennätys. Ei tarvitse hirveästi parantaa kuntoa.

21-vuotiaan Heikkisen kehitysloikka viime kesästä on ollut iso. Viime kesän jälkeen ennätys kirjattiin vielä aikaan 3.41,65. Nyt se on 3,5 sekuntia komeampi.

Heikkisen kauden pääkisat koittavat ensi viikolla Espoossa, jossa järjestetään alle 23-vuotiaiden EM-kisat. Suomalaisnuorukainen lähtee kisoihin tilastokasina.

Brittijuoksija Matthew Stonier erottuu pakasta selvästi ennätyksellään 3.32,50. Arvokisoissa tonnivitosen juoksut ovat kuitenkin pääasiassa taktiikkapitoisia.

Paljon siis on katettu myös Heikkistä varten.

– Hän ainakin taistelee mitalista. Voi olla, että nappijuoksulla hän pystyy mitalin nappaamaan, Ojaniemi arvioi.

Eri mieltä SE:n rikkojasta

Rinne on vienyt tämän kesän juoksuissa Heikkistä pidemmän korren. On ajateltu, että Rinne juoksee Suomen ennätyksen ensimmäisenä.

– Minä totta kai, Rinne kuittasi.

Heikkinen on kuitenkin asiasta eri mieltä.

– Kyllä luulen, että minä sen juoksen.

Ojaniemi antaa Heikkiselle sauman jo tälle kesälle.

– Ei se mahdotonta ole. Joonasta pidän todennäköisempänä, mutta eihän sitä ikinä tiedä, jos Santulla sattuu olosuhteet kohdilleen ja kunto nousee vielä ylöspäin.

Ojaniemi kuitenkin muistuttaa, että monta jänisjuoksua tuskin on tämän kesän osalta enää jäljellä.

– Arvokisoissa se on sitten vaikeampaa, Ojaniemi tiivistää.