- 23 kesäkuun, 2023
”Putinin kokki” nostaa panoksia kamppailussaan puolustusministeriötä vastaan – Prigožin sanoo, että sota on ministeri Sergei Šoigun syytä
MOSKOVA Wagner-palkkasotilasyhtiön johtaja, liikemies Jevgeni Prigožin on päättänyt jatkaa omaa yksityistä sotaansa Venäjän puolustusministeriä Sergei Šoigua vastaan.
Uudella videollaan Prigožin sanoo, että Venäjän joukot vetäytyvät jo Hersonin ja Zaporižžjan alueilla.
– Ukrainan asevoimat työntävät venäläistä armeijaa, meitä pestään verellä, reservejä ei anna kukaan, minkäänlaista johtoa ei ole, Prigožin sanoo lehdistöosastonsa julkaisemalla videolla.
Hänen mukaansa puolustusministeriö petkuttaa presidentti Vladimir Putinia.
Puheet kymmenistä tuhotuista Leopard-panssarivaunuista ja tuhansista kaatuneista ukrainalaissotilaista ovat totaalista hölynpölyä, Prigožin syyttää.
Tämä ei edes ole rajuinta, mitä Prigožin sanoo puoli tuntia kestävän vuodatuksensa aikana.
Hän menee jo ”sotilaallisen erikoisoperaation”, Venäjän viime vuoden helmikuussa aloittaman avoimen hyökkäyssodan, perusteisiin ja kiistää ne.
– Ukrainan asevoimat eivät olleet hyökkäämässä Venäjää vastaan Naton kanssa, Prigožin sanoo videolla.
– Venäjän puolustusministeriö huijaa yleisöä ja presidenttiä.
Hän sanoo, että Ukrainan Volodymyr Zelenskyi oli presidentiksi tullessaan valmis sopimaan asioista.
– Olisi tarvinnut vain laskeutua Olympokselta, mennä ja sopia hänen kanssaan, Prigožin sanoi viitaten Antiikin Kreikan mytologiaan jumalten asuinsijoista.
Prigožin sanoo, että sota aloitettiin, jotta puolustusministeri Šoigu saisi kunniaa ja mainetta: marsalkan arvonimen ja Venäjän sankarin kunniamerkin, kultaisen tähden.
– Kaikki tämä vain siksi, että yhden ihmisen, psyykkisesti sairaan, tyynylle tuotaisiin tämä tähti, kun hän makaa arkussa, Prigožin messuaa videolla.
Prigožin syyttää sodasta myös oligarkkien klaania, joka hänen mukaansa halusi nostaa Ukrainan johtoon oligarkki Sergei Medvedtšukin päästäkseen jakamaan keskenään ukrainalaisia omistuksia.
Koko tilanne vaikuttaa absurdilta. Vastaavista puheista Venäjällä on sodanvastustajille langetettu monivuotisia tuomioita asevoimien mustamaalaamisesta.
Kaksi suurta kysymystä ovat, miksi Prigožin on tähän asti ollut koskematon ja kuinka kauan tämä voi jatkua.
Prigožin on vain yksi niistä poliittisista yrittäjistä, jotka kaupittelevat hyviä palveluksiaan Kremlille. Hänen asemansa riippuu viime kädessä siitä, onko hänestä Kremlille hyötyä vai haittaa.
Presidentti Vladimir Putin otti jo kantaa puolustusministeriön puolesta, kun hän sanoi viime viikolla, että Wagner-palkkasotilasyhtiön taistelijoiden pitäisi rekisteröityä puolustusministeriön alaisuuteen.
On vaikea tietää, mitä Prigožinin päässä todellisuudessa liikkuu. Hän elää julkisuudesta ja näyttää haluavan sitä aina vain lisää.
Ehkä Prigožin kokee, että hänellä ei ole enää mitään menetettävää, että hän on jo mennyt liian pitkälle perääntyäkseen valtakamppailussa.
Ehkä Prigožin kiinnittää huomiota itseensä, jotta vallanpitäjät eivät yksinkertaisesti kehtaisi ryhtyä toimiin häntä vastaan.
Voi olla, että hän laskee jyrkän linjan kansallismielisten piirien kannatuksen varaan: Kreml ei halua pahoittaa sotahankkeensa fanaattisimpien kannattajien mieltä.
Prigožin esittäytyy myös kansanmiehenä syyttämällä oligarkkipiirejä. Putin nostatti presidenttikautensa alussa itsekin kannatustaan käymällä epäsuosittujen suurliikemiesten kimppuun.
Ehkä Prigožin ajattelee tarjoavansa Putinille Šoigun muodossa hyvän syntipukin, jonka harteille voi kaataa koko epäonnistuneen sotahankkeen.
Prigožin on luultavasti aliarvioinut Šoigua, joka ei pidä itsestään suurta meteliä mutta toimii tehokkaasti kulissien takana.
Venäjän väkivaltakoneistoa tutkinut Mark Galeotti kiinnitti huomiota Šoigun peliliikkeisiin Spectator-lehden kolumnissaan viime maaliskuussa.
Viime syyskuussa Šoigu siirsi syrjään logistiikasta vastanneen varapuolustusministerin Dmitri Bulgakovin, jota pidettiin Prigožinin miehenä puolustusministeriössä.
Sitten Prigožinilta vietiin oikeus värvätä taistelijoita rangaistussiirtoloista.
Tammikuussa yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov otti sotatoimet johtoonsa, ja Prigožinin ja jyrkän linjan kansallismielisten ylistämä julmamaineinen kenraali Sergei Surovikin alennettiin kenttäkomentajaksi.
Toisaalta Bahmutista käydyt taistelut verottivat pahoin Wagner-joukkojen miehistöä.
Ei siis ole ihme, jos Prigožin tuntee olonsa ahtaaksi. Yhä uudet hyökkäilyt valtaeliittiä vastaan kertovat ehkä siitä, että ”Putinin kokkina” tunnettu mies ei osaa perääntyä.
