Paikalliset ja turistit pelkäävät Malagan pahamaineista asuinaluetta – Yle kävi Palma-Palmillassa ja näki siitä puolen, jota ei näytetä uutisissa

MALAGA. – Emme luota toimittajiin.

Haastattelu jalkapalloseura CD 26 de Febreron puheenjohtajien kanssa alkaa epäluuloisissa merkeissä. Median edustajat eivät ole Palma-Palmillan asuinalueella Malagassa erityisen kovassa huudossa, mille on toki looginen selitys.

Ylivoimainen enemmistö Palma-Palmillasta tehdyistä jutuista käsittelee sen pimeää puolta. Uutiset kertovat yleensä huumekaupasta, rikollisjengien yhteenotoista ja rankoista elinoloista.

Espanjalaislehti ABC nimesi keväällä Palma-Palmillan yhdeksi Espanjan vaarallisimmista paikoista. Lukemattomat malagalaiset kehottavat alueen nimen kuullessaan kiertämään sen kaukaa.

– Muistakaa laittaa luotiliivit, yksi kaupunkilainen vitsaili kuultuaan tämän juttukeikan kohteen.

CD 26 de Febreron johtohahmoa ja ravintolanpitäjää Fernando Muñozia kyseiset vitsit eivät naurata.

– Emme voi kieltää, ettei tällä alueella olisi huonoa puoltaan. 80 prosenttia Palma-Palmillan asukkaista on kuitenkin ihan tavallisia, hyviä ihmisiä. Miksi huomiota saa jatkuvasti se paha 20 prosenttia? alueella koko ikänsä asunut Muñoz kysyy.

Muñoz ja muut jalkapalloaktiivit ovat turhautuneita. He ovat käyttäneet ison osan elämästään tehdäkseen Palma-Palmillasta paremman paikan elää. Etenkin lapsille ja nuorille, joiden vanhemmat ovat vankilassa, päihdekoukussa tai muuten vain poissa.

Espanjan kuudenneksi suurin kaupunki Malaga on tuttu kymmenille tuhansille suomalaisille, jos ei muuten niin lentokoneen laskeutumispaikkana matkalla Fuengirolan tai Torremolinosin kaltaisiin Aurinkorannikon turistikohteisiin.

Lähes 600 000 asukkaan Malaga on yksi Espanjan turismin helmistä, jonka rannat, ravintolaelämä, kulttuurinähtävyydet ja kaunis luonto toivat kaupunkiin viime vuonna ennätysmäärän matkailijoita (yli 1,3 miljoonaa hotelliyöpyjää).

Vain muutaman kilometrin päässä vauraasta keskusta-alueesta, kuivuneen joen toisella puolella, eletään toisenlaista todellisuutta.

Palma-Palmilla rakennettiin Malagan pohjoisosaan 1960–1970-lukujen taitteessa asuinalueeksi eli barrioksi köyhyydessä ja surkeissa oloissa eläville kaupunkilaisille. Vaikka monien elinolot kohenivat muutoksen myötä, turistibuumia elänyt kaupunki unohti alueen nopeasti.

Palma-Palmillasta tuli eristynyt paikka vailla kunnon palveluja ja infrastruktuuria. Se teki siitä otollisen alueen huumekaupalle ja rikollisuudelle.

Sittemmin aluetta on kunnostettu ja palveluja lisätty, mutta monet ongelmat ovat pysyneet. Eri alueiden vuokratasoja mitanneen Espanjan tilastokeskuksen mukaan noin 30 000 asukkaan Palma-Palmilla on koko maan yhdeksänneksi köyhin asuinalue.

– Perheet joutuvat kamppailemaan toimeentulonsa kanssa. Osa alueen lapsista on kuin orpoja. Heidän vanhempansa ovat vankilassa tai sotkeutuneet huumeisiin, jalkapalloseura 26 de Febreron johtoportaaseen kuuluvat Ismael Gómez ja Juan Rodríguez kertovat.

Jalkapallo on ollut keino auttaa. 26 de Febreron kotikentällä ihmiset ovat tasavertaisessa asemassa riippumatta, mistä he tulevat ja paljonko heidän tilillään on rahaa.

Enemmän kuin jalkapalloa

Tarinan mukaan lähiseurakunnan papit alkoivat aikoinaan potkia palloa lähellä 26 de Febreron nykyistä kotikenttää Virreinaa. Pelit keräsivät vuosien kuluessa suosiota, kunnes yhden lähiön mukaan nimetystä CD 26 de Febrerosta tuli virallinen seura vuonna 1991.

Nykyään 26 de Febrero on kasvattajaseura, jolla ei ole aikuisten joukkuetta. 19-vuotiaat ovat seuran vanhin ikäryhmä. Sen jälkeen pelaajat siirtyvät yleensä muihin Malagan ja Etelä-Espanjan seuroihin.

Mutta 26 de Febreron päätehtävä ei ole tuottaa jalkapalloilijoita.

– Haluamme, että lapsista ja nuorista kasvaa hyviä ihmisiä. Tuli heistä muurareita tai putkimiehiä, pääasia on, että he arvostavat itseään, varapuheenjohtaja Juan Rodríguez sanoo.

26 de Febreron seura-aktiivit ovat tuttuja näkyjä koulujen luokkahuoneissa ja pihoilla. He ovat vieneet heitteillä olevia lapsia kouluun, auttaneet opettajia välitunneilla ja painottaneet opiskelun tärkeyttä.

Puheenjohtaja Muñoz kertoo sopimuksesta, jonka seura on tehnyt pelaajiensa kanssa: harjoituksiin ovat tervetulleita kaikki, mutta viikonlopun otteluissa saavat pelata vain ne, jotka ovat käyneet todistettavasti koulussa.

– Jos saamme tietää, että joku on lintsannut, hän istuu koko pelin penkillä apuvalmentajan vieressä. Apuvalmentajan tehtävä on selittää nuorelle, miksei tämä pääse kentälle.

Lapset ja nuoret saavat pelata 26 de Febrerossa ilmaiseksi, jos heidän perheillään ei ole varaa maksaa seuralle 10 euron kuukausimaksua. Isolla osalla ei ole.

– En tiedä, kuinka monta kertaa olemme antaneet nälkäisille lapsille ja heidän perheilleen ruokaa. Lapset ovat meille kaikki kaikessa. He ovat tämän alueen tulevaisuus, Ismael Gómez sanoo.

Nuorten opettaminen ja valmentaminen on vain osa 26 de Febreron työtä. Vähintään yhtä paljon hommaa on riittänyt vanhemmissa.

Jokainen espanjalaisissa alasarja- tai nuorten peleissä käynyt tietää, miten helposti tunteet katsomossa kuumenevat.

Palma-Palmilla ei ollut poikkeus. Katsomoissa nähtiin usein riitoja ja tappeluja, kunnes seura aloitti systemaattisen työn pelaajien perheiden kanssa.

– Vanhemmilla keittää helposti yli, sillä he näkevät lapsessaan uuden Messin tai Ronaldon. Kauden alussa keräämme vanhemmat kokoon ja käymme läpi, miten kentän laidalla kuuluu käyttäytyä. Kotikentällämme ei ole ollut välikohtauksia 15 vuoteen, Gómez kertoo.

Lauantai-iltapäivänä Virreinan kentällä pelattavat eri ikäluokkien ottelut osoittavat, että Gómezin sanoissa on perää. Ämyreissä soi täysillä salsaa ja muuta tanssimusiikkia, nauru raikaa ja olut virtaa. Joukko kovaäänisiä futisäitejä ja -isiä pitää mekkalaa, mutta kentälle suunnattu palaute pysyy kannustavana.

Ottelutapahtuma tuo mieleen festarit, joissa vallitsee innostunut ja rento tunnelma. Kolmen euron hintainen pääsymaksu on vapaaehtoinen.

Palma-Palmillan monikulttuurisuus näkyy kentällä ja katsomossa. Joukossa on espanjalaisia, romaneja, arabeja ja afrikkalaistaustaisia, kaikki barrion oman seuran puolella.

Täällä asuinalueen vaikeudet tuntuvat kaukaisilta.

– Palma-Palmillassa eri kansallisuudet ovat oppineet elämään rinta rinnan, Fernando Muñoz huomauttaa ja ottaa esimerkin viime vuoden lopulta.

Kun Espanja ja Marokko kohtasivat joulukuussa jalkapallon MM-kisojen neljännesvälierissä, espanjalaiset ja marokkolaiset seurasivat Palma-Palmillan baareissa tiukkaa ottelua yhdessä.

– Se oli todella hyvähenkinen ilta. Marokkolaiset saavat kiittää voitostaan (Espanjan päävalmentajaa) Luis Enriquea, joka keksi panna kentälle kokemattoman vävynsä! Muñoz julistaa nauraen ja viittaa Ferran Torresiin.

26 de Febreron työ on tuonut tulosta myös pelikentällä. Seurasta on ponnistanut lukuisia pelaajia Espanjan koviin sarjoihin ja Eurooppaan.

Juuri nyt Palma-Palmillan nuoret kohkaavat Antoñínista.

23-vuotias hyökkääjä pelasi viime vuosina Espanjan nuorten maajoukkueessa. Nykyään hän on lainalla Kyproksen pääsarjassa.

Toinen menestystarina on kaupungin ykkösseurassa Malaga CF:ssä pelaava Luis Muñoz. 26-vuotias keskikenttäpelaaja on kertonut olevansa ylpeä juuristaan Palma-Palmillassa.

– Sellainen palaute on parasta, mitä voimme saada. Että poikamme lähtevät täältä muualle ja kertovat, ettei Palma-Palmilla ole niin paha paikka kuin sanotaan, Ismael Gómez sanoo.

26 de Febrerosta on tullut Etelä-Espanjassa vakavasti otettava kasvattajaseura. Se on lisännyt sponsorien ja kykyjenetsijöiden kiinnostusta. Varat ovat tulleet tarpeeseen. Vaikka puheenjohtajat ja monet seura-aktiivit tekevät hommiaan vapaaehtoispohjalta, seura on panostanut laadukkaiden juniorivalmentajien palkkaamiseen.

He ovat tuoneet 26 de Febreron joukkueisiin kurinalaisen urheilijanelämän ja harjoittelun kulttuuria.

– Pelaajat näkevät joka päivä, että heihin panostetaan. Niin joukkueenjohto kuin valmentajat tekevät parhaansa, jotta saisimme itsestämme kaiken irti, 16-vuotias keskikenttäpelaaja Juan Ignacio Barrionuevo kertoo.

Lempinimellä ”Nake” tunnettu Barrionuevo haaveilee pelaavansa tulevaisuudessa Espanjan pääsarjassa La Ligassa. Hän sanoo olevansa kiitollinen opeista, joita seura on antanut.

– Seura on painottanut nöyryyden ja yhteistyön merkitystä. Tärkeintä on ollut kunnioitus. Ilman kykyä kunnioittaa toisia elämässä ei pärjää.

Pelaajiin on iskostettu, että paras lääke ennakkoluuloja vastaan on suhtautua muihin arvostavasti.

Sen huomasi myös Benalmadenan kaupungissa 20 kilometrin päässä asuva futisisä Alberto Bustos. Bustosin poika Nicolas, 14, halusi liittyä pari vuotta sitten 26 de Febreroon tullakseen paremmaksi pelaajaksi. Isä-Bustos ei innostunut.

– Kaikki, mitä olimme kuulleet Palma-Palmillasta, loi pelkoa. Suostuin siirtoon pitkin hampain. Sitten tulimme tänne ja paikalliset ottivat meidät omakseen. He auttoivat meitä kaikessa. En voi kuin nostaa näille ihmisille hattua, Alberto Bustos sanoo.

Nicolas Bustos ja toinen benalmadenalaispelaaja Juan López, 15, kertovat, ettei heidän kotialueellaan edelleenkään ymmärretä päätöstä pelata Palma-Palmillassa.

– Kaverimme ihmettelevät, miten voimme olla täällä. He eivät ole kuitenkaan koskaan käyneetkään täällä päin.

Palma-Palmillan ongelmilta ei voi sulkea silmiään. Kun menee Virreinan jalkapallokentältä syvemmälle alueelle, näkee eron siisteyttään hohtavaan turisti-Malagaan.

Kaduilla kulkee hoippuvia ihmisiä sumuisine silmineen, talojen julkisivujen on annettu ränsistyä ja katseissa on kovan elämän aiheuttamaa väsymystä. Kameran kanssa ei ole asiaa niihin laajan alueen sopukoihin, joissa rikollisuus kukoistaa selvimmin.

Mutta sitten on Palma-Palmillan toinen puoli. Kupliva ilmapiiri puheenjohtaja Muñozin pyörittämässä lounasravintolassa, kaduilla pienten pöytien äärellä lautapelejä pelaavat kaveriporukat, kuulumisia vaihtavat naapurit…

Palma-Palmillan kaduilla on yhteisöllisyyttä, jonka monet paikat ovat kadottaneet.

Alueen kasvatit Muñoz, Gómez ja Rodríguez liikuttuvat kertoessaan, mitä Palma-Palmilla heille merkitsee. Rakkaus omaa barriota kohtaan huokuu kaikesta: tavasta puhua alueen elämästä ja puolustautua raivokkaasti kritiikiltä.

– Tämä on ennen kaikkea työläisten alue. Elämä on vaatimattomampaa kuin muualla, mutta pidämme toisistamme huolta, Fernando Muñoz kuvailee.

– Minulla on ystäviä, jotka asuvat Malagan hienostoalueilla. He ovat kertoneet, että siellä naapurit eivät edes tervehdi toisiaan. Mitä elämää se muka on? Ismael Gómez ihmettelee.