Suomalaistutkijat kumosivat 50 vuotta vanhan käsityksen puheen ja laulun synnystä

Uuden tutkimuksen mukaan laulettujen sanojen tuotto liittyykin samoihin aivojen kieliverkoston osiin kuin puhuminen.

Avaa kuvien katselu

Afasia on aivoverenverenkiertohäiriöstä johtuvaa puheen tuottamisen vaikeutta.

Tutkimuskirjallisuudessa tunnetaan lukuisia tapauksia, joissa aivoverenkiertohäiriöön sairastunut henkilö on menettänyt puhekykynsä, mutta pystynyt edelleen laulamaan tutun sävelmän sanoja sujuvasti.

Laulu onkin ollut tärkeässä roolissa afasiapotilaiden kuntoutuksessa. Hyvä esimerkki tästä on australialainen Stroke a Chord -kuoro, joka koostuu aivoverenvuodon tai -halvauksen kärsineistä laulajista.

– Yli 50 vuotta vallinneen käsityksen mukaan laulukyvyn mahdollinen säilyminen afasiassa perustuu siihen, että oikea aivopuolisko tarjoaa ikään kuin kiertoreitin laulettujen sanojen ilmaisuun, väitöskirjatutkija Anni Pitkäniemi kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tekemä tutkimus kuitenkin ravistelee nyt vanhaa ja vakiintunutta käsitystä.

Arvostetussa Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kyky tuottaa sanoja laulamalla ei ollutkaan yhteydessä oikean aivopuoliskon rakenteisiin, vaan vasemman aivopuoliskon kieliverkostoon puheen tavoin.

Vaurion laajuus vaikuttaa puheen ja laulun eroihin

Oikean aivopuoliskon rakenteet, joita on pidetty laulamisen kannalta keskeisinä, ovat tutkimuksen mukaan todennäköisesti tärkeämpiä esimerkiksi melodian ja rytmin tuottamisessa.

Tutkimuksessa saatiin selville, että laulettujen sanojen tuotto kuitenkin liittyi vasemman aivopuoliskon kieliverkoston yhteen osaan, puheen ymmärtämiseen liitettyyn niin sanottuun ventraaliseen radastoon.

Sujuvan puheen tuottaminen todettiin kieliverkoston kannalta monimutkaisemmaksi, sillä se voitiin liittää ventraalisen radaston lisäksi etenkin niin kutsuttuun dorsaaliseen radastoon sekä kokonaan kieliverkoston ulkopuolisiin, tiedonkäsittelyyn ja motorisiin toimintoihin yhdistettäviin radastoihin.

Pitkäniemen mukaan havainto selittää, miksi kyky tuottaa tutun laulun sanoja säilyy vain osalla sairastuneista. Kaikista eniten siihen vaikuttaa vaurion laajuus kieliverkoston sisällä.

Helsingin yliopiston tutkijat aikovat seuraavaksi selvittää, mitkä aivojen verkostot ovat yhteydessä esimerkiksi uusien laulujen oppimiseen tai melodian ja rytmin tuottamiseen.

Tavoitteena on löytää afasiaa sairastavien kuntouttamiseen lauluun perustuvia menetelmiä, joita voitaisiin hyödyntää entistä yksilöllisemmin ja tehokkaammin.