Pääekonomisti Anni Marttinen muistuttaa, ettei taloustiede ole luonnontiedettä eivätkä ekonomistit vapaita arvoista

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestössä Soste ry:ssä pääekonomistina työskentelevä Anni Marttinen edustaa itse niin sanottua feministisen taloustieteen ajattelutapaa.

31-vuotias Anni Marttinen on ehtinyt kerätä ansioluetteloonsa vakuuttavia työpaikkoja. Hän on työskennellyt muun muassa Suomen Pankissa, Valtiontalouden tarkastusvirastossa,valtiovarainministeriössä Euroopan keskuspankissa, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:ssa ja nyt siis pääekonomistina Soste ry:ssä.

Marttista on tituleerattu myös Suomen ”ensimmäiseksi feministiseksi ekonomistiksi”. Marttinen kertoo, että tätä nimitystä hänestä ovat käyttäneet tutkijat Anna Ylöstalo ja Hanna Elomäki, jotka tekivät selvityksen Juha Sipilän hallituksen toimista ja tasa-arvovaikutuksista.

Marttista on jo opiskeluaikoina kiinnostanut tasa-arvo ja ympäristöasiat, mutta myös rahoitusmarkkinat. Hän kertoo, ettei kuitenkaan opiskeluaikoina osannut ajatella mitään ideologioita.

– Olin ehkä vähän naiivikin silloin. Ajattelin vain, että kaikki on vain tiedettä, eikä ideologia vaikuta mihinkään. Mutta kyllä mua jo silloin ihmetytti, että minkä takia ympäristöasioita ei oteta huomioon opiskeluissa. Minkä takia päntätään malleja, jotka toki on hyviä ja joilla on päästy hienoihin saavutuksiin, mutta ei esimerkiksi oteta ympäristöasioita huomioon. Taloustieteellisissä malleissa ne on ulkoisvaikutuksia. Myös tasa-arvokysymykset jää usein sinne ulkopuolelle.

Hallitusneuvottelujen aika pitää pääekonomistinkin kiireisenä

Hallitustunnustelujen aikaan järjestökentällä riittää vipinää. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestön pääekonomistin päätyö on vaikuttaa päättäjien toimintaan, ja nostaa esiin näkemyksiä vaikkapa tulevan hallitusohjelman linjauksiin.

Talousasiat ovat olleet paljon esillä niin ennen vaaleja kuin nyt hallitustunnustelujenkin aikana. Se on ekonomistista ymmärrettävää.

– Talous vaikuttaa kaikkeen. Se on työkalu ja mekanismi, jolla me vaikutetaan ihan kaikkiin osa-alueisiin meidän elämässä: sosiaalipolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan. Talous on aika usein siellä keskiössä. Mutta jos sitä ei huomioida, että talous on meitä varten – eikä huomioida esimerkiksi ympäristökriisiä tai mielenterveyskriisiä – niin se ei ole minusta oikein.

Talouden asiantuntijoilta on viime aikoina kysytty myös paljon näkemyksiä siitä, millaisella vauhdilla Suomen valtiontaloutta pitäisi tasapainottaa ja velkaantumista hillitä. Näkemykset kuitenkin vaihtelevat. Ketä tässä pitäisi oikein kuunnella ja uskoa?

Marttinen muistuttaa, että ekonomistienkin näkemyksissä vaikuttavat maailmankatsomus- ja koulukuntaerot. Ja kun uusliberaaliin politiikkaan nojaava uusklassinen taloustiede on ollut pitkään valtavirrassa, on nyt noussut talouspoliittisen keskusteluun myös toisenlaista ajattelua ja erilaisia koulukuntia.

– Toki meillä on ollut keynesiläisyyttä, ja keynesiläisyys ja uusklassismi ovat vaihdelleet 1900-luvulla. Mutta on noussut feministisen taloustieteen koulukuntia, heterodoksisen taloustieteen ja käyttäytymistaloustieteen koulukuntia. Eli meillä on eri koulukuntia. Ja kaikki lähtee siitä, miten ekonomisti katsoo maailmaa – maailmankatsomuseroja, Marttinen sanoo.

Katso Anni Marttisen vierailu Puoli seitsemän -ohjelmassa: