- 29 kesäkuun, 2023
n varaustilaisuudessa on oire vakavasta ongelmasta suomalaisessa jääkiekossa
NHL:n varaustilaisuudessa oli jälleen kerran laiha suomalaisanti, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-toimittaja Tommi Seppälä.
Tommi SeppäläYle Urheilun NHL-toimittaja
Kolme NHL:n varaustilaisuutta ja kaksi ensimmäisellä kierroksella varattua suomalaispelaajaa. Tämä on kylmää faktaa kolmen edellisvuoden osalta. Eivätkä vuosi sitten ykköskierroksella varatut Joakim Kemell ja Brad Lambert ole rehellisyyden nimissä vielä lähelläkään NHL-maailmaa. Odote ei kummankaan kohdalla ole NHL-tasolla ykköskorissa.
Onko suomalaisella jääkiekolla aihetta huoleen?
Näin voisi todeta.
Kotimainen kärki NHL-tasolla on toki kova, mutta se tuntuu myös luoneen yhdessä arvokisamenestyksen kanssa jonkinlaisen illuusion suomalaisen jääkiekkoilun nykytilasta. On hyvä muistaa, että Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Roope Hintz, Aleksander Barkov ja Juuse Saros – muutamia mainitakseni – ovat kesien 2015 ja 2013 varauksia.
Kahdeksan ja kymmenen vuoden takaa.
Sen jälkeen suomalainen jääkiekko on tuottanut NHL:ssä eturiviin kolme pelaajaa: Patrik Laineen, Miro Heiskasen ja Anton Lundellin.
Suomalaisia on varattu NHL:ään viime vuosina valtavat määrät, mutta monet näistä ovat niin sanotusti kakkoskorin pelaajia tai farmipelaajia. Suurelta yleisöltä jää usein myös huomaamatta, miten monella nuorella suomalaispelaajalla on vaikeuksia jopa AHL-maailmassa, NHL:n kehitysliigassa.
Esimerkiksi vuonna 2020 NHL:ään varattiin 17 suomalaispelaajaa. Anton Lundellia lukuun ottamatta yksikään pelaaja ei ole pystynyt edes koputtamaan NHL-oveen.
Vuotta myöhemmin varatuista vain Vancouveriin kaupatulla Aatu Rädyllä on juuri nyt realistinen NHL-näkymä urallaan.
Trendistä on syytä olla huolissaan.
Tuntuu kuin Suomessa oltaisiin palattu vuosituhannen alun aikakaudelle. Etenkin vuodet 2003–2008 olivat suomalaiselle NHL-kiekolle nuoren polven näkökulmasta synkkää aikaa – Vierumäki tuotti NHL:ään vain kolmosketjun laitureita.
Jotakin samaa on tässä ajassa.
Muutamaa poikkeusyksilöä lukuun ottamatta Suomi tuntuu tuottavan pelaajia, joiden yksilötaidot tai luistelu ei riitä maailman eliittitasolle. Usein homma jää kiinni molemmista. Eivätkä parhaat suomalaisyksilöt NHL:ssä nytkään mitään selkeitä suomalaisen liukuhihnan tuotteita ole, enemmänkin kukin oman polkunsa kulkeneita.
Alle kuuden miljoonan ihmisen kansaksi Suomi tuottaa edelleen hyvin pelaajia, mutta samaan aikaan lusikka olisi kyettävä ottamaan käteen ensitilassa. Harrastajamäärien dramaattinen lasku esimerkiksi pääkaupunkiseudulla luulisi olevan Jääkiekkoliitolle valtava huolenaihe, kun puhutaan pelaajatuotannosta.
Jonkinlaiseen suureen Vierumäki-seminaariin voisi myös kuvitella muutenkin olevan aihiot kasassa.
Lajiväen kannattaisi istua ison pöydän ääreen miettimään, miten lapsia ja nuoria tätä nykyä Suomessa valmennetaan ja miten tulevaisuuden pelureita kannattaisi valmentaa. Tuntuu kuin koko suomalainen jääkiekkoyhteisö seuraisi yhtenä lampaana ihannoimansa Jukka Jalosen Meidän pelin perässä.
Meidän pelille kuuluu kunnia suomalaisen maajoukkuekiekon suurista vuosista (2019–2022), mutta ollaanko taustalla takavuosikymmenien tapaan kaitsemassa kaikki samaan muottiin yhteisen hyvän nimissä.
Jääkiekko on joukkuepeli, mutta ilman voimakkaita panostuksia yksilötaito- ja luisteluvalmennukseen emme jatkossakaan tuota pelaajia parhaalla mahdollisella tavalla maailman ja sitä kautta myös maajoukkueen kärkirooleihin.
Tulokset eri tasoilla ovat jo nähtävillä alkaen 18- ja 20-vuotiaiden arvokisoista ja lopulta miesten maajoukkueessa asti. Junioreissa mitaliputket ovat poikki ja miehissä on edessä sukupolvenvaihdos. Kysyä sopii, mistä rakennetaan miesten maajoukkueen seuraava kultainen sukupolvi.
Suomalainen jääkiekko humaltui muutaman kultaisen vuoden aikana omasta erinomaisuudestaan. Takamatka on tämän vuoksi jo nyt mittava. Samalla liiton pitäisi kyetä vastaamaan haasteisiin paitsi yhteiskuntatasolla että lajin sisällä. Lasten liikkumattomuus sekä jääkiekon harrastamisen sietämätön kalleus ovat maamme ykkösurheilulle isoja haasteita.
Kun samaan aikaan jääkiekkoliitto kärsii valtavasta johtajuusvajeesta, ei ole suurikaan ihme, että koko alus tuntuu olevan tuuliajolla. Kenellä on näkemys siitä, missä jääkiekon absoluuttisella huipputasolla mennään ja visio siitä, miten suomalainen jääkiekko siihen vaatimustasoon omat nuoret pelaajansa parhaalla tavalla valmistaa?
Juuri nyt ei ilmeisesti kenellekään, koska minkäänlaisia ulostuloja ei olla aikoihin nähty.
Tämä sekasorto näkyy lopulta myös NHL:n varaustilaisuuksissa, jossa on nähty suomalaisittain jo useampi laiha vuosi.
Voit keskustella aiheesta 30.6. klo 23 asti. Kommentointiin vaaditaan Yle Tunnus.
