- 21 kesäkuun, 2023
Kuukautisista puhutaan jo, kannattaisiko seuraavaksi keskustella erektiosta? Näistä syistä syömishäiriöitä on pidetty vain naisten ongelmana
– Viime talvena kroppa petti ihan totaalisesti. Lääkärihän siinä vastaanotolla sanoi minulle, että ole oikeasti onnellinen, että olet tässä.
Miesurheilija, joka avaa julkisesti taisteluaan syömishäiriötä vastaan, on harvinaisuus. Vielä poikkeuksellisempaa on, että kyse on jääkiekkoilijasta. Jyväskyläläislähtöinen Samu Markkula, 29, on ollut rohkea poikkeus.
Naisten ja naisurheilijoiden syömishäiriöistä tiedetään selvästi enemmän kuin miesten. Syömishäiriötä on tyypillisesti pidetty nuorten naisten ongelmana.
Markkula puhui vuosikausia kestäneistä koettelemuksistaan Ylen suositussa Elossa 24h -ohjelmassa. Markkula toki tuli asiasta julkisuuteen sosiaalisessa mediassa jo syksyllä 2021 ja sitten useissa haastatteluissa.
Elossa 24h -jakson, jossa Samu Markkula esiintyy, löydät Yle Areenasta tästä linkistä.
Urheilijoilla muuta väestöä suuremmat riskit
Koko suomalaisesta väestöstä joka kuudes nainen ja joka neljäskymmenes mies kärsii syömishäiriöstä tai häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä.
Urheilijoilla on lajista, tasosta, iästä ja sukupuolesta riippumatta kohonnut riski, kertoo Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä.
Mikkilän tapaan Turun seudun urheiluakatemian ravitsemusasiantuntija Laura Mierlahti puhuu mieluummin häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä, sillä syömishäiriö viittaa kliiniseen diagnoosiin, jolloin kriteerit voivat olla ahtaita.
– Urheilija saattaa jatkuvasti rajoittaa syömistään, ahmia tai paastota, oksentaa, käyttää haitallisesti lääkkeitä tai ravintolisiä, kuitenkin niin, että oireilua esiintyy harvemmin tai se ei ole niin vakavaa kuin syömishäiriön kriteereissä, Mierlahti selittää.
Häiriintynyt syöminen voi johtaa vakaviin syömishäiriöihin, mutta lieväkin oireilu voi heikentää merkittävästi urheilijan kehittymistä ja suorituskykyä.
Urheilijoiden syömishäiriöitä on tutkittu vielä liian vähän, jotta löytyisi yksiselitteistä, kattavaa tietoa. Se tiedetään, että esteettisten lajien lisäksi erityisiä riskilajeja ovat painoluokkalajit, kestävyyslajit sekä lajit, joissa painolla on iso merkitys, kuten mäkihyppy.
– Mutta mikään laji ei suojaa, vaan kaikissa lajeissa on kohonnut riski, Mikkilä sanoo.
”Alkaa tulla hulluksi”
Jääkiekkoilija Markkulan kehosta lähtivät ensin ylimääräiset rasvat niin kuin alunperin oli tarkoitus. Nopeasti homma kuitenkin lähti niin sanotusti lapasesta ja alkoi ilmetä ongelmia.
Syömishäiriö muistuttaa riippuvuutta elämänhallinnan menettämisen tunteen vuoksi. Ulkonäköpaineetkin vaikuttivat, Markkula on myöntänyt.
– Se on oikeasti aika järkyttävä kokemus, että työntää joka päivä sormet kurkkuun, pyöritteli Markkula päätään syksyllä 2022 kuvatussa ohjelmassa.
Ruotsissa tilanne alkoi avautua, kun Markkula passitettiin tutkimuksiin, joissa hänen kaliumarvonsa oli 1,1, kun viitearvo on 3,3–4,9.
– Lääkäri sanoi, että sen vuoksi sydämeni voisi pysähtyä kesken ottelun. Se oli aika järkyttävä uutinen, Markkula kertoi 2021 Keskisuomalaiselle.
Markkulalla oli rytmihäiriöitä. Öisin hän sai kunnolla unta maksimissaan kaksi tuntia.
– Kun menee niin miinuksella, alkaa tulla jopa hulluksi, Markkula päivitteli.
Juniori-ikäluokissa Markkula oli joukkueidensa parhaita. Mielessä oli NHL. Absoluuttinen huippu jäi, ehkä syömishäiriön takia, saavuttamatta.
Ruotsista kaudelta 2021–22 Markkulan tilastoihin jäi lopulta yksi pelattu ottelu.
– En nähnyt enää mitään ulospääsyä. Romahdin ihan täysin.
Ruotsista Markkula palasi Suomeen toipumaan psykologin, lääkärin ja ravitsemusterapeutin avulla. Hän meni myös tukiryhmään.
– Ensin ajattelin, että ei perhana, olen ainoa mies täällä. Sitten ajattelin, että syvään päähän, otetaan kaikki apu vastaan.
Markkula on kertonut tarinaansa, jotta muut tajuaisivat tilanteensa ajoissa. Jo viime syksynä hänen ajatuksensa pyörivät täysin eri raiteilla kuin vielä pari vuotta sitten. Mestis-kaudella Kooveen riveissä syntyi 42 runkosarjaottelussa tehot 14+28=42.
– Kaikista ihaninta on, että voi käydä kavereiden kanssa syömässä ja viettää normaalia nuoren miehen elämää.
Voiko miehellä olla syömishäiriö?
Mikkilä kertoo, että nykytietämyksen mukaan lajeissa ei ole suuria sukupuolieroja syömishäiriökäyttäytymisessä. Toki esimerkiksi voimistelun ja tanssin kaltaisissa esteettisissä lajeissa on selvästi enemmän tyttöjä ja naisia kuin poikia ja miehiä.
Vuonna 2017 julkaistun suomalaisen tutkimuskatsauksen mukaan häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä oli pojista ja miehistä 20 prosentilla, tytöistä ja naisista 25 prosentilla.
Norjalaistutkimuksessa urheilijoiden syömishäiriöt olivat yleisempiä kuin vertailuväestön (14 % / 4,6 %), ja naisurheilijoiden syömishäiriöt yleisempiä kuin miesurheilijoiden (20 % / 8 %).
Tuossakin tutkimuksessa muistutettiin, että syömishäiriöt mielletään naisten sairauksiksi, mikä voi hankaloittaa miesten häiriöiden tunnistamista tai johtaa siihen, että miehillä ongelmasta kertominen on vaikeampaa.
Tiina Malmberg tutki Tampereen yliopiston 2018 julkaistussa pro gradussaan syömishäiriöuutisointia. Median kirjoittelu tuki näkökulmaa, että miesten syömishäiriöiden on sanottu olevan alidiagnosoituja ja väärinymmärrettyjä.
Malmberg kirjoittaakin, että miehen syömishäiriö ei istu modernin länsimaisen yhteiskunnan logiikkaan siitä, mikä on miehelle ominaista, odotettavaa tai hyväksyttävää.
Sen sijaan urheilussa syömishäiriöitä ei ole aina pidetty psyykkisenä sairautena, vaan jopa rationaalisena tapana selvitä urheilun vaatimuksista.
”Toden totta, tämähän voi tulla kenelle tahansa”
Kestävyyslajeissa on puhuttu pitkään naisurheilijoiden oireyhtymästä. Se tarkoittaa, että lisääntynyt energiankulutus ja riittämätön ravinnonsaanti voivat johtaa oireyhtymään, jonka merkkejä ovat kuukautiskierron häiriöt sekä luiden laadun heikkeneminen.
Pahimmillaan oireyhtymä voi johtaa syömishäiriön puhkeamiseen, rasitusmurtumiin ja harjoittelutaukoihin.
Miehillä vastaavaa merkkiä – kuukautisten toimivuus – riittävästä painosta ja energiansaannista ei ole.
– Sitten alettiin puhua suhteellisesta energiavajeesta. Tajuttiin, että toden totta, tämähän voi tulla kenelle tahansa sukupuolesta riippumatta, Mikkilä pohtii.
– Se, miten tätä ongelmaa on tunnistettu, on ollut varmasti sukupuolittunutta.
Suhteellinen energiavaje on tila, jossa energiansaanti on kulutukseen nähden riittämätöntä. Pitkään jatkuessaan suhteellinen energiavaje vähentää harjoittelun tuloksellisuutta sekä lisää riskiä loukkaantumisille.
Ravitsemusasiantuntija Mierlahti sanoo, että energiavajeen ensimmäiset merkit liittyvät usein jaksamisen, palautumisen ja yleisen mielialan heikentymiseen. Niiden osalta urheilijan kanssa toimivien tulisi olla hereillä.
– Naisurheilijoiden osalta on opittu sitä, että voidaan keskustella kuukautisista, ja tiedetään, että ylikuormitus ja energiavaje voivat vaikuttaa haitallisesti hormonitoimintaan.
– Miesurheilijoilla vastaavaa mittaria ei oikein ole, mutta on kyllä tutkimustietoa, että energiavaje vaikuttaa miehilläkin hormonitoimintaan. Esimerkkinä siitä voivat olla seksihalujen muutokset tai erektiohäiriöt. Mutta taitaa olla vielä aika epätavallista tästä aiheesta keskustella valmennuksellisessa mielessä.
Naisten syömishäiriöoireilusta tiedetään enemmän myös ulkonäköpaineiden takia. Siihenkin on havahduttu vasta jälkijunassa, että miehetkin kokevat ulkonäköpaineita.
Esimerkkejä voi hakea muodista. Mikkilä muistelee, että vuosituhannen vaihteessa pukeuduttiin väljästi. Sitten alkoi vaihe, että niukka pukeutuminen oli muotia miehillekin.
Toki oman mausteensa on tuonut sosiaalinen media, joka on vahvistanut niin miesten kuin naisten oirehdintaa.
– Kauneusihanteet muuttuvat kuvien myötä yhä epärealistisemmiksi. Toisaalta some on myös täynnä ”ravitsemustietoa”, josta on vaikea päätellä, mitä pitäisi uskoa ja mitä ei. Esimerkiksi liian rajoittavien ruokavalio-ohjelmien noudattaminen saattaa altistaa syömishäiriöille, Mierlahti tietää.
Miehet kompensoivat treenaamalla
Sekin vaikuttaa tietämyksen sukupuolittumiseen, millaisia syömishäiriöt ovat tyypillisesti. Ortoreksia on syömishäiriö, jonka taustalla on pakonomainen tarve syödä mahdollisimman terveellisesti.
Miehillä tämä näkyy usein lihaksikkuuden tavoitteluna, jolloin häiriöitä ei tunnisteta niin helposti kuin naisilla, joilla oireilu näkyy stereotyyppisesti hoikkuuden tavoitteluna.
Syömishäiriöistä yleisimmin tunnistetaan edelleen anoreksia. Myös ahmimishäiriöön eli bulimiaan viittaavaa käytöstä on havaittavissa urheilijoilla.
Ahmimishäiriö ei välttämättä tarkoita, että henkilö oksentaisi. Se voi näkyä kompensaatiokäyttäytymisenä, eli ahmimisen jälkeen henkilö rajoittaa entistä tiukemmin syömistään tai liikkuu entistä enemmän.
– Kaikenlainen oireilu on urheilussa esillä. Jos miettii sukupuolittumista, miehillä oireiluun liittyy useammin treenaaminen, kompensoiva urheilu, Mikkilä sanoo.
– Myös syöminen itsessään on sukupuolittunut ilmiö. Miehille on aina ollut enemmän ok syödä paljon. Ahmintaoireilun tunnistaminen voi olla hankalampaa miehillä.
Valtava kehitys vuosituhannen vaihteesta
Asiantuntijat eivät näe miesten jääkiekkoa riskilajina, jos mietitään, millaista ruoka tai kehopuhetta ylläpidetään eri lajeissa.
Mikkilä muistuttaa, että lajista riippumatta yksikin väärin toimiva henkilö tai yksittäinen urheilijalle lausuttu kommentti voivat altistaa häiriölle. Muitakin altistavia taustatekijöitä kuitenkin tarvitaan, sillä yksi kommentti ei sairastuta. Oleellista on lajikulttuuri.
– Esimerkiksi kun luin Noora Rädyn kirjan, niin naisjääkiekossa syömishäiriöt ovat hyvinkin tyypillisiä. Onko sitten niin, että miesjääkiekkoilijoilla sitä ei ole tunnistettu tai se on niin tabu, ettei siitä puhuta, Mikkilä nostaa esille mahdollisuuden.
Keho on tavallisesti urheilijan tärkein työväline. Mikkilä uskookin, ettei urheilusta tule koskaan täysin vapaata syömishäiriöistä, mutta paljon voidaan silti tehdä.
– Suomessa on menty paljon eteenpäin. 10–20 vuotta sitten urheiluravitsemuksen osaaminen oli ihan eri tasolla. Aiemmin puhuttiin niukkuutta, kurjuutta ja askeettisuutta korostaen. Nykyisin puhutaan riittävyyden ja joustavuuden merkityksestä.
Esimerkiksi sitä on tärkeää pohtia, missä tilanteissa urheilijan kehonkoostumuksen ja painon mittaaminen on perusteltua ja tarpeellista.
– Nämä ovat konkreettisia juttuja, joissa tehdään jo paljon hyvää, mutta kulttuurit muuttuvat hitaasti. Olemme muutoksen hitaassa alussa, Mikkilä luottaa.
Mierlahti sanoo, että minkäänlainen paino- tai kehopuhe ja kehon muokkaaminen tai arviointi ei kuulu lasten ja nuorten urheiluun tai harrasteliikuntaan.
– Aikuisvaiheessa, huippu-urheilijoilla painon optimointi voi kuulua urheiluun osana muuta suunniteltua fyysisen kunnon optimointia, mutta se on toteutettava asiantuntijatiimin tuella, huolellisesti suunniteltuna.
Pohjakosketus voi antaa voimavaroja
Mierlahti muistuttaa, että syömishäiriöstä parantumiseen tarvitaan asianmukaista hoitoa. Urheilijoiden paranemisennuste on yleisesti ottaen hyvä, sillä urheilu toimii myös motivaatiotekijänä – kehon pitää toimia, jotta voi menestyä.
Mikkilä ei halua puhua paranemisesta loppuelämän prosessina, sillä siitä voi tulla voimavara kohti joustavampaa suhtautumista kehoon ja syömiseen.
Hän kehottaa suhtautumaan toiveikkaasti ongelmiin, sillä syömishäiriöoireilusta voi toipua nopeastikin.
– Hieman kuin työuupuneet oppivat usein pohjakosketuksen kautta suhtautumaan työhönsä fiksummin.
– Sairastuminen voi tarjota mahdollisuuden opetella selviytymis- ja ratkaisukeinoja elämän hankaliin tilanteisiin.
