- 17 elokuun, 2023
Kustannusten päivittely suomalaisten yleisurheilijoiden MM-matkoissa on absurdia – urheilun ydin unohtuu muutaman tuhannen euron takia
BUDAPEST. Mitä maksaa? oli vuosituhannen vaihteessa Suomessa esitetty tietokilpailuohjelma. Siinä osallistujat kisasivat, kuka arvioi lähimmäksi eteen kiikutettujen tuotteiden hinnat.
Jos kyseistä formaattia sovellettaisiin suomalaiseen urheilukeskusteluun, ja etenkin yleisurheilun viime vuosien MM-valintoihin, arvausten haitari olisi todennäköisesti suuri.
Päivittely pohjaa Urheiluliiton viime vuoden tilinpäätökseen, joka oli 120 000 euroa alijäämäinen.
Tuloksen syntipukiksi nousivat julkisessa keskustelussa Oregonin MM-kisojen matka- ja majoituskulut, joista liitto maksoi noin 300 000 euroa. Summa oli 100 000–150 000 euroa yli budjetoidun.
Siihen puolestaan vaikutti Suomen MM-joukkueen ennalta suurempi koko. Joukkue kasvoi viime hetkillä muiden maiden urheilijoiden peruutuspaikkojen myötä, eikä urheilijoiden lähettäminen toiselle puolelle maapalloa Yhdysvaltain Oregoniin ollut SUL:lle rasti halvimmasta päästä.
Yksittäisten urheilijoiden MM-matkan hintalappua on pyöritelty yhdessä jos toisessa kahvipöydässä ja mediassa, mutta lukujen suhteellistaminen on unohtunut täysin.
Lienee maininnan arvoista, että Urheiluliiton viime vuoden kulut olivat 6,8 miljoonan euroa. 120 000 euron tappio muodosti siis 1,8 prosentin osuuden.
Kristallipallo puuttui
Liiton budjettipöydästä puuttui syksyllä 2021 kristallipallo, joka olisi kertonut Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja siitä seuranneesta merkittävästä kustannusten kasvusta. Kun tämänkin tekijän ottaa huomioon, edellä mainittu 100 000–150 000 euron budjetinylitys matkakuluissa on luokkaa olematon.
Näin etenkin siitä syystä, että SUL:n vuoden 2022 vuosikertomuksen mukaan sillä oli tilikauden päättyessä edelleen 481 053,99 euroa omaa pääomaa.
Yksittäisten urheilijoiden MM-kustannuksista puhuminen on absurdia myös siksi, että urheilijan valitsematta jättäminen olisi tarkoittanut SUL:lle käytännössä automaattikeikkaa Urheilun oikeusturvalautakuntaan.
Se olisi siunannut urheilijan matkan vedoten SUL:n selkeään valintamuotoiluun.
Budapestin kulut minimissä
Yleisurheilun arvokisamatkat ovat kansallisille liitoille liikkuva palanen hahmoteltaessa seuraavan vuoden budjettia.
Tämän vuoden Budapestin MM-matkassa SUL:n ei tarvinnut ottaa huomioon viime vuoden kaltaisia pitkiä valmistavia leirejä, jotka liittyivät sopeutumiseen matkustettaessa toiselle puolelle maapalloa.
Kun lasketaan yhteen Kansainvälisen yleisurheiluliiton urheilijakohtainen matka-avustus ja kisajärjestäjien poikkeuksellisesti kuittaama majoitus, SUL:n pomoporras on välttynyt Oregonin MM-kisojen kaltaiselta kustannusten valitusvirreltä.
Mutta entä jos MM-kisat olisi järjestetty Budapestin sijaan toisella puolella maapalloa kuten vaikkapa Tokiossa, joka on järjestäjävuorossa kahden vuoden kuluttua? Entä jos vuonna 2025 maailmanpoliittinen tilanne heijastuu edelleen hintoihin? Pitäisikö SUL:n kiristää arvokisavyötään mitä tulee urheilijavalintoihin?
Ydin unohtuu helposti
Suomen Urheiluliitto on siinä mielessä harvinainen, että pelkästään vuonna 2023 sen tehtäväkenttään kuuluu paraurheilu ja nuoret mukaan laskettuna kaikkiaan 21 arvokisaksi laskettavaa kilpailua.
Arvokisamatkoihin liittyvät omavastuuosuudet ovat vasta tulleet osaksi esimerkiksi Pohjoismaisia mestaruuskisoja, jotka nauttivat kansallisessa mediassa olematonta näkyvyyttä.
Nuorten arvokisoissa omavastuu poistuu ikään kuin bonuksena, mikäli urheilija saavuttaa mitalin. Pistesijan myötä omavastuu pienenee.
Näissäkin tapauksissa puhutaan muutamista sadoista euroista, kun monissa lajeissa omavastuut huitelevat useissa tuhansissa.
Yleisurheilijat nauttivat Suomessa tuloihinsa nähden massiivisesta TV-kiinnostuksesta. Suurin näkyvyys on tarjolla olympia-, MM- ja EM-kisoissa.
Kovat karsintarajat
Torstaina Budapestissa ei kilpailtu vielä lainkaan, mutta päivän pääuutinen oli kenttälajien karsintarajojen julkistaminen.
Vaikka urheilijan on tarvinnut vain ani harvoin tehdä karsintaraja päästäkseen MM-finaaliin, jotain osviittaa Suomen joukkueen realiteeteista kertoo, että 22 kenttälajin urheilijasta vain Wilma Murron, Oliver Helanderin, Toni Kuuselan, Anni-Linnea Alasen ja Silja Kososen kauden paras riittäisi suoraan finaalipaikkaan.
Entä koko muu Suomen joukkue? Toisin kuin monessa muussa lajissa, yleisurheilussa on oleellista vertailla paitsi urheilijoiden välisiä voimasuhteita myös urheilijan omaa kehitystä.
Suomessa tätä lähestymistapaa ehdittiin harjoitella vuosina 2017–2021, kun joukkueen mitalitili ammotti kerta toisensa jälkeen tyhjyyttään. Vuoden takaisen Münchenin neljän mitalin EM-menestyksen jälkeen Budapestissa on edessä paluu realismin tielle: jokainen pistesijakin on kivenkova suoritus.
Lisäksi on syytä antaa arvo Anniina Kortetmaan kaltaisille urheilijoille. Kortetmaa on ponnistanut 5 000 asukkaan Keski-Pohjanmaan Kannuksesta 50 000 -paikkaiselle MM-areenalle.
Hän oli yksi kahdeksasta suomalaisesta, jotka pääsivät Budapestiin peruutuspaikkojen avittamana.
Palataan vielä alun Mitä maksaa? -formaattiin.
Näille kahdeksalle suomalaiselle SUL kustansi yhden Budapestiin lähetetyn valmentajan ja yhden lihashuoltajan. Sen päälle tuli maksettavaa lentolippujen ylijäämäosuudesta.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto maksaa jokaisesta urheilijalipusta 500 euroa. Nykyhinnoilla Budapestiin saa meno-paluun matkatavaroineen 700 eurolla.
Jokainen voi tykönään laskea, paljonko lentolipuista koituneet pari tuhatta ja kahden henkilön kokonaiskustannukset ovat 6,7 miljoonan euron vuotuisissa menoissa.
