- 15 maaliskuun, 2023
Jääkiekon alasarjan MM-kisoissa nähtiin Suomesta ponnistaneita pelaajia – Malesian kakkosmaalivahdin torjuntaprosentti vajosi pohjalukemiin
SARAJEVO. Turnausjohtaja Kimmo Leinonen katselee ympärilleen Skenderijassa, jääkiekon miesten 3B-divisioonan MM-kisojen areenalla. Leijonat pelasi samassa hallissa vuoden 1984 talviolympiakisoissa.
– Halli on siinä mielessä ”museoitu”, että ei sille ole tehty oikein mitään. Katto taitaa vuotaa edelleen samasta paikasta kuin silloin (1984), Leinonen kuvailee.
Puuttuvat kattopaneelit, katsomon ruskea värimaailma, tiililattia ja käytävällä leijaileva tupakansavu vievät väkisinkin aikamatkalle lähes 40 vuotta taaksepäin. Tuolloin Neuvostoliitto voitti olympiakultaa lähes näytöstyyliin.
Tällä kertaa Bosnia-Hertsegovinassa dominoi Neuvostoliittoon aikanaan kuulunut Kirgisia. Se voitti helmi-maaliskuun taitteessa kaikki viisi otteluaan ja teki niistä jokaisessa vähintään 10 maalia. Osansa maalitehtailusta saivat kokea järjestyksessä Singapore, Bosnia-Hertsegovina, Malesia, Iran ja Hong Kong.
Monet Kirgisian peräti 76 tehdystä maalista alusti syöttöpörssin selkeä voittaja, 22-vuotias Suomessakin pelannut hyökkääjä Islambek Abdyraev. Nuorena talviurheilulajeista innostunut Abdyraev on yksi harvoista Euroopassa pelaavista kirgisialaisista.
– Jääkiekko ei ole niin suosittua Kirgisiassa kuin haluaisin sen olevan, joten halusin edetä ammattimaisempaan suuntaan.
Ensimmäinen askel oli IIHF:n Vierumäen kesäleiri 2015. Siellä hän pääsi 14-vuotiaana pelaamaan sittemmin NHL:ssä debytoineita Grigori Denisenkoa ja Benoit-Olivier Groulx’ta vastaan.
Sieltä hänen tiensä vei Kazakstaniin ja Itävaltaan ja lopulta Ruotsiin vuonna 2018. Kaksi vuotta myöhemmin koronapandemia pakotti hänet kuitenkin palaamaan kotimaahansa.
– En päässyt takaisin Ruotsiin, joten suuntasin Suomeen, josta löysin ohjelman, jossa pystyin yhdistämään pelaamisen ja opiskelun.
Tuo ohjelma löytyi Lohjan Kisakalliosta kaudelle 2021–22, joten Abdyraev päätyi läntiselle Uudellemaalle pelaamaan alle 22-vuotiaiden sarjaa sekä miesten II-divisioonaa HAKI:n joukkueessa. Suomesta hänellä on pääasiassa vain positiivista sanottavaa.
–Rakastin joukkuetovereitani, he olivat mahtavia minua kohtaan. Muutkin ihmiset kohtelivat meitä kuin omiaan. Vietimme hienoa aikaa. Jääkiekko oli myös hyvätasoista. Opin paljon sen vuoden aikana sekä kasvoin ihmisenä.
Kaikki ei toki ollut kuten kotona tai Ruotsissa.
– Eniten ihmetystä aiheutti sää. Tuona talvena se oli hullua, koska lunta oli todella paljon. Välillä en päässyt harjoituksiin, koska automme oli täysin jäätynyt eikä asunnosta päässyt ulos lumimäärän vuoksi.
Tällä hetkellä Ruotsin 4. sarjaportaalla Tukholman alueella pelaava Abdyraev on hyvin määrätietoinen tulevaisuutensa suhteen.
– Haluan edetä niin pitkälle kuin mahdollista ammattilaispelaajana. En tiedä mihin tie minut johtaa. Haluaisin kehittyä SHL:n tai SM-liigan tasolle, mutta pelaaminen Allsvenskanissa tai Mestiksessä olisi myös hienoa.
Kirgisia oli kaikin tavoin täysin ylivoimainen joukkue MM-ohjelman 7. korkeimmalle sarjatasolle. Tasoerot olivat suuria, ja jotkut pelillisesti tasaiset ottelut repesivät heikon maalivahtipelin vuoksi. Kuvaavaa oli, että kisojen vähämaalisimmassa ottelussa tehtiin 10 osumaa.
Turnauksessa syntyi myös muutama maailmanennätys. Hong Kongin Emerson Keungista tuli 50-vuotiaana MM-historian vanhin maalivahti. Vanhimman pelaajan ja vanhimman maalintekijän titteli vaihtui Bosnia-Hertsegovinaa edustavalle puolustaja Anthony Londonille. Sarajevossa vuosikymmeniä asunut ja lakialalla työskentelevä London jaksaa hieman raskaasta jalasta huolimatta yhä pelata 51-vuotiaana.
Kyseiset herrasmiehet olivat vastakkain voittolaukauskilpailussa, joten koskaan ennen ei laukojan ja maalivahdin yhteisikä ole arvokisoissa ollut yli 100 vuotta.
Monet kisajoukkueista olivat lähes uusia MM-tasolla. Iran, Singapore ja Malesia debytoivat vasta keväällä 2022. Malesian oli määrä osallistua kisoihin jo 2020 ja Singaporen 2021, mutta koronapandemia perui tuolloin kaikki alempien divisioonien turnaukset.
Suomen vaikutus jääkiekkomaailmassa on laaja ja se ulottuu myös Malesiaan. Siitä on saanut nauttia maajoukkueen 26-vuotias kapteeni Arie Versluis, jonka veli Deen pelaa myös maajoukkueessa. Katraan täydentää kolme siskoa, jotka pelaavat naisten maajoukkueessa.
– Malesiassa on paljon suomalaisia. He pelaavat meidän eri sarjoissamme ja on mahtavaa, että saamme oppia heiltä. Suomalaiset pelaavat kovaa, mutta he ovat loistavia joukkuekavereita.
”Tiikerit” on pelannut virallisia maaotteluita vuodesta 2007. Malesialaispelaajia on kulkeutunut jo pitkään IIHF:n kesäleirille Vierumäelle kehittämään taitojaan.
– Olin Vierumäellä 15-vuotiaana. Siellä on pelaajia joka puolelta maailmaa. Se oli hauskaa ja kovaa. Itse asiassa sain siellä ensimmäisen aivotärähdykseni. En ollut tottunut kontaktiin ja minut tyrmättiin siellä.
Fyysinen pelitapa ei varsinaisesti kuvaa Malesian kokematonta joukkuetta, jolla ei ollut suuria odotuksia turnaukseen.
– Meillä on paljon nuoria pelaajia, joista osalle nämä olivat ensimmäiset ottelut, joissa saa taklata. Malesian sarjoissa ei taklata lainkaan, joten he yrittävät sopeutua peliin. Osa heistä näytti selkeästi pelkäävän taklauksia.
Malesia hävisi avausottelunsa Iranille 4–14 ja heti seuraavana päivänä 43-vuotias päävalmentaja Peng Tan veti ässän hihastaan. Mies puki varusteet päälle ja oli takalinjoilla luutimassa rakasta paikallisvastustajaa Singaporea vastaan. Singapore ei tästä hätkähtänyt ja lopputulos oli selkeä 0–10.
Jokin ennätys lienee Malesian kakkosmaalivahti Tze Tanin tilastorivi. Peliaikaa kahdessa ottelussa 10.52, 4 torjuntaa, 10 päästettyä maalia ja torjuntaprosentti 28,57. Malesia jäi turnauksessa lopulta pisteittä murheellisella maalierolla 6–77.
Kapteeni Versluis toivoo saavuttavansa kyseisen vastuun aikanaan myös työelämässä. Hän valmistui kolme vuotta sitten lentäjäksi, mutta kuten Sarajevossa, myös ilmailualalla meno on ollut hyvin turbulenttista.
– Tilanne on kannaltani vaikea. Yritän silti pysyä optimistisena. Valmistuin hyvin huonoon aikaan, vain kolme päivää ennen kuin maani meni sulkuun. Tänä vuonna alamme vihdoin avautua ja toivon, että se avaa mahdollisuuksia myös minulle.
Joukkueiden absoluuttinen taitotaso on luonnollisesti kaukana maailman kärjestä. Sijoittuminen, syöttötarkkuus ja erityisesti joidenkin maiden maalivahtipeli kaipaavat lisäharjoittelua.
Ilahduttavaa on, että pelinopeus sekä luistelu- ja laukaisutaito ovat kehittyneet 10 vuoden aikana tälläkin tasolla huimasti.
IIHF:n suhtautumisesta aladivisiooniin kertoo paljon se, että uusi presidentti Luc Tardif oli viime vuonna paikalla Kirgisiassa 4-divisioonan MM-kisoissa sekä nyt Sarajevossa.
Tällainen omistautuminen myös IIHF:n tasolta vahvistaa turnausjohtaja Leinosen näkemyksen siitä, miksi alempien tasojen kisat ovat seuraamisen arvoisia.
– Täällä on ehkä suurin intohimo ja palo lajiin kuin missään muualla. He ovat kovin ylpeitä siitä, että ovat päässeet tänne mukaan.
