- 14 huhtikuun, 2023
Poliitikkojen hidastelu vaikeuttaa Ukrainan auttamista, sanoo Suomen merkittävin aseteollisuusjohtaja ja nimeää pahimmat vitkuttelijat
Ukrainan armeijalla on vakava pula ammuksista. Tykistötaisteluksi urautunut Venäjän hyökkäyssota vaatii valtavia määriä ammuksia, ja niitä Ukraina kaipaa nyt pikaisesti.
Maaliskuun alussa Ukraina vetosi Euroopan unioniin, että tämä lähettäisi maalle 250 000 tykistöammusta kuukaudessa. Ukrainan puolustushallinnon mukaan tykistökranaattien vähimmäistarve taistelutehtävien onnistumiseksi olisi yli 350 000 ammusta kuukaudessa.
Ammusten suhteen Ukraina on täysin riippuvainen läntisistä tukijoistaan. Maan eurooppalaisten liittolaisten ammustuotanto kuitenkin takkuaa pahemman kerran.
Nyt Suomen aseteollisuuden nokkamies Esa Rautalinko kritisoi suuria EU-maita eurooppalaisen asetuotannon ylösajon viivyttelystä.
– Euroopan aseteollisuus on tuskastunut poliittisen päätöksenteon hitauteen maanosan ase- ja ammustuotannon kunnollisessa käynnistämisessä. Runsas vuosi Venäjän suurhyökkäyksen alkamisesta puheet eurooppalaisen aseteollisuuden kiihdyttämisestä ovat yhä lähinnä puheita.
”Pian Ukrainalle ei ole enää mitään annettavaa”
Rautalinko johtaa Suomen merkittävintä asealan yritystä Patriaa, jonka enemmistöomistaja on Suomen valtio ja vähemmistöomistaja norjalainen sotatarvikeyhtiö Kongsberg. Patria toimii Suomen lisäksi muun muassa Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Norjassa, Ruotsissa ja Virossa. Yhtiön liikevaihto oli viime vuonna 627 miljoonaa euroa.
Rautalinko on myös Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:n hallituksen puheenjohtaja. PIA on 130 puolustus-, ilmailu-, turvallisuus- ja avaruusalan yrityksen edunvalvoja Suomessa. Yritykset työllistävät suoraan noin 9 500 ihmistä.
Tilausten lisääminen Ukrainan auttamiseksi tai Euroopan maiden asevarastojen täyttämiseksi varmastikin edistäisi Patrian liiketoimintaa.
Rautalinko huomauttaa, että sotatarvikehankinnat ovat väistämättä aikaavieviä prosesseja.
– Pian Ukrainalle ei ole enää mitään annettavaa, ellei konkreettisia tilauksia ala teollisuudelle nopeasti tulla. Poliittinen yksimielisyys konkreettisista päätöksistä puuttuu edelleen. Tässä on jo yli vuosi käytetty jahkailuun.
Eurooppa on poliittisissa julistuksissaan toistuvasti sitoutunut antamaan Ukrainalle ase- ja ammusapua sen sodassa Venäjää vastaan. Länsimaissa vallitsee myös laaja yhteisymmärrys siitä, millaista apua Ukraina tarvitsee. Tästä huolimatta sodan etulinjaan ei saada riittävästi ampumatarvikkeita ja aseistusta.
– Ministerien puheet EU- ja Nato-kokouksissa tuppaavat unohtumaan siinä vaiheessa, kun kunkin maan julkista taloutta ryhdytään karsimaan kriisiajan todellisuuteen. Puuttuu poliittista rohkeutta lunastaa pidetyt puheet ja annetut lupaukset.
Maat suojelevat omaa aseteollisuuttaan
Rautalingon kritiikin kärki kohdistuu Ranskaan, Saksaan, Italiaan ja Espanjaan, jotka hänen mukaansa ovat pahimpia vitkuttelijoita.
– Nämä Ukrainalle annetut apupaketit ovat yleensäkin varsin lyhytjänteisiä luonteeltaan. Tehdään avustuspäätös esimerkiksi vuoden aikajänteellä ja sitten jäädään odottelemaan, että mitä tuleman pitää. Näin ei Ukrainan avustamisen pullonkauloja pitkällä aikavälillä ratkaista.
Rautalingon mukaan läntisellä Euroopalla on todelliset edellytykset ase- ja ammustuotantonsa lisäämiselle. Yhteistyö alan hankinnoissa on kuitenkin ajoittain nihkeää, koska isot valmistajamaat suojelevat oman aseteollisuutensa etuja.
Jokainen maa yrittää vetää kotiinpäin, kun sijoituksista kisataan. Jähmeyttä varustelukysymyksessä selittää osaltaan myös valtioiden historiallinen Venäjä-suhde, joka on monisyinen.
Euroopan uudelleenvarustaminen on miljardeja nielevä massiivinen ponnistus.
Tietyissä Venäjän uhan konkreettisesti tuntevissa maissa puolustuspoliittinen päätöksenteko on ollut huomattavasti suuria maita jouhevampaa, Rautalinko ruotii Ylelle antamassaan haastattelussa.
– Suomen ohella myös Baltian maat, Puola ja Norja ovat ponnekkaasti ryhtyneet pystyttämään vastapelotetta Venäjälle.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen Eurooppa riisui itsensä merkittävässä määrin aseista. Seuraavat kolme vuosikymmentä moni maa perusti turvallisuuspoliittisen ajattelunsa siihen, että maanosaan ei enää tule uutta sotaa.
Ukrainan taistelut karua kulutussotaa
Euroopan unioni päätti 20. maaliskuuta kahden miljardin euron käyttämisestä raskaisiin tykistöammuksiin vuoden sisällä. EU sopi hankkivansa Ukrainan käyttöön 155 millimetrin kranaatteja. Kyse on läntisestä, niin sanotusti Nato-yhteensopivasta ammustyypistä.
Suomessa näitä ammuksia valmistavat suomalais-norjalaisessa omistuksessa oleva Nammo Lapua oy ja puolustusvoimien oma Räjähdekeskus yhteistyössä.
Onko Suomen aseteollisuudelle siis luvassa muhkeita tilauksia? Ei välttämättä kovin paljoa, koska meillä alan teollisuus tuottaa sotatarvikkeita jo kutakuinkin täydellä teholla.
Ukrainaan pitäisi EU:n päätöksen mukaan saada toimitettua miljoona tykistökranaattia, joita sodassa eri asiantuntija-arvioiden mukaan maalta kuluu 4 000–7 000 päivässä.
Miljoonakaan ammusta ei siis Ukrainalle riittäisi kuin noin puolen vuoden sodankäyntiin. Jos ammuksia olisi enemmän käytettävissä, voisi niitä myös kulua vieläkin kiivaampaan tahtiin.
Venäjän on arvioitu hyökkäyssodassaan ampuvan jopa useita kymmeniä tuhansia tykinlaukauksia päivässä. Tosin viime aikoina senkin ammusvarastot ovat olleet ehtymään päin.
Rautalinko ynnäilee, että monien Euroopan maiden ammusvarastot hupenisivat hetkessä Ukrainan konfliktia vastaavassa kulutussodassa.
– Monissa valtioissa ammushankinnat ovat olleet suuruudeltaan joitakin tuhansia ammuksia vuodessa. Mikäli tällainen maa päättäisi antaa Ukrainalle ampumatarvikeapua koko vuosivolyyminsa verran, niin se auttaisi mustan mullan maata yhden päivän ajan.
Mitä ajatuksia haastattelu herätti? Voit keskustella aiheesta 15.4. kello 23:een saakka.
Katso A-studion juttu aiheesta:
