Supersiskot viihtyvät Pesäkarhujen matkapelaajina – talvitreeneihin Linnat kulkevat junalla

Annika ja Emilia Linna ovat oululaisia pesäpalloilijoita, joiden joukkue on 500 kilometrin päässä. Talvikaudella joukkueen kanssa kokoonnutaan parin viikon välein, kesäksi naiset muuttavat Poriin.

Pesäpalloilija Emilia Linna kävelee parikymmentä metriä kodistaan pihan yli naapuritaloon ja soittaa ovikelloa. Eteisessä vastaan tulee Emilia Itävalo, Porin Pesäkarhujen pelaaja hänkin. Annika Linna huudahtaa keittiöstä tervehdyksen.

Emilia pelaa jo kuudetta kauttaan Pesäkarhuissa. Annika pelasi vielä viime kaudella kasvattajaseurassaan Kempeleen Kirissä. Yhdeydenotto Porista kauden päätteeksi oli miellyttävä yllätys.

– Kaipasin uusia haasteita ja halusin kehittyä. Siirtomahdollisuus huippuorganisaatioon tuli hyvään saumaan, Annika Linna kertoo.

Hienosta mahdollisuudesta huolimatta siirtoa pohdittiin hartaudella myös siskon kanssa. Linnoja mietitytti, kuinka tiivis yhdessäoleminen niin treeneissä kuin perheenä vaikuttaisi heidän väleihinsä.

– Sovimme, että mahdumme samaan joukkueeseen, mutta emme samaan taloon. Se olisi ollut jo liikaa, naiset nauravat.

Urheilijoijden valtaama taloyhtiö

Yhdessä asuminen oli luonnollinen puheenaihe, sillä vaikka Emiliakin on pelannut Pesäkarhuissa vuodesta 2018, siirtyy hän muuttolintujen tavoin talveksi muualle – tosin etelän sijaan takaisin pohjoiseen kotiseudulle Ouluun.

Molemmille löytyi kuitenkin helposti toinen asuinkumppani, sillä Pesäkarhuissa on muitakin matkapelaajia. Pesäpallostadionille on kesäkämpältä vain kilometri ja musalaisessa taloyhtiössä asuu runsaasti muitakin urheilijoita, kuten Musan Salaman jalkapalloilijoita.

– Odotin, että uuteen ympäristöön sopeutuminen olisi vienyt enemmän aikaa. Yllättävän nopeasti on pohjoisen tyttö Poriin kotiutunut, Annika Linna kertoo.

Kivojen naapureiden takia vieraalla paikkakunnalla ei ole tarvinnut potea yksinäisyyttä. Halutessaan omassa huoneessa saa olla yksin, mutta vapaa-ajan harrastuksiin löytyy aina kavereita.

Vaikka Annika kaupungissa viihtyykin, suuntaa hänkin kauden jälkeen pohjoiseen. Siellä odottavat psykologian opinnot Oulun yliopistossa sekä ystävät ja perhe.

Itseohjautuvat ja kurinalaiset matkapelaajat

Pesäkarhuissa on kaikkiaan kahdeksan matkapelaajaa, joten joukkueen toiminta rakennetaan talvikaudella muista joukkueista poikkeavalla tavalla.

Pelijohtajan näkökulmasta harjoitusten ulkopuolinen yhteinen tekeminen on joukkueen tiimiytymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

– Talvella viikonloppuleirit kestävät torstaista sunnuntaihin ja ovat todella intensiivisiä, Pesäkarhujen pelinjohtaja Jarkko Pokela kertoo.

Emilia Linna on henkeen ja vereen aamuihminen. Joukkuetoiminta painottuu yleensä iltoihin, joten matkapelaajan rooliin kuuluva itsenäinen harjoittelu sopii hänelle erinomaisesti.

Hänen mielestään joukkuedynamiikka muuttuu herkästi jo yhden pelaajan muutoksella, mutta joukkueeseen etänä kuulumisesta ei Emilian mielestä ole yhteishengelle haittaa.

– Itse asiassa joukkue kasvaa ihan eri tavalla yhteen, kun olemme talvella usein pitkiä viikonloppuja yhdessä. Tässä joukkueessa on vähän samaa virettä kuin vuoden 2021 mestaruusjoukkueessa, Emilia maalailee.

Viikonloppuleirejä joukkueella on marras-huhtikuussa keskimäärin kahdesti kuukaudessa. Matka taittuu sujuvasti junassa, vaikkei Oulu–Pori-välillä ole suoraa junayhteyttä. Edestakaisiin matkoihin kuluu siis leiriviikonloppuna reippaasti yli työpäivän mitan eli kahdestatatoista kolmeentoista tuntia.

Annika Linna on saanut matkapelaajan arkeen paljon tukea ja neuvoa siskoltaan. Oulusta matkaseuraksi tulee myös kankaanpääläislähtöinen Itävalo.

Päivät Porissa täyttyvät harjoitusten ja pelimatkojen lisäksi töistä. Emilia on jo viidettä kesää töissä lastensuojelulaitoksessa ja Annikalla on muutaman sadan metrin työmatka läheiseen Prismaan.

Pesäpallon pudotuspelit alkavat keskiviikkoiltana. Pesäkarhut saa puolivälierissä vastaansa Feran.