- 7 elokuun, 2023
Satumaisen lahjakkaasta amerikansuomalaisesta raakileesta odotetaan pelastajaa – Suomella karu näkymä olympiauinteihin
Suomi on saamassa selvästi pienimmän olympiajoukkueensa uima-altaaseen yli 30 vuoteen. Kasvion perhe saattaa silti tehdä Pariisissa hienoa suomalaista olympiahistoriaa, kirjoittaa Pekka Holopainen.
Pekka HolopainenUrheilutoimittaja
Uinnin MM-kisat Japanin Fukuokassa päättyivät toissa sunnuntaina, ja ne olivat Suomen osalta äkkiä niputettu: ensi vuoden olympiamatkoilla irtosi kokonaista yksi välieräpaikka. Yle Urheilun asiantuntija Ville Kallinen tiivisti kisat osuvasti. Suomen joukkueelta puuttui suorituskyky niin fyysisesti kuin mentaalisesti. Henkilöstövaihtuvuudessaan ME-tasoisessa Uimaliiton toimistossa voisi olla tiukan lajianalyysin paikka.
Vuonna 1988 Soulin olympiakisoissa Suomea edusti altaassa vain rintauintilupaus Petri Suominen, mutta taustalla tapahtui isoja asioita. Kaksiin seuraaviin olympiakisoihin Suomi lähettikin peräti 12 uimaria eikä sen jälkeenkään koskaan alle viittä. Finaalipaikkoja tuli 1992–2021 kuusi ja mitaleitakin kolme. Uinnista tuli hyvin merkittävä osa Suomen kesäolympiakokemusta – näkymä, joka tuntui utopistiselta 1980-luvulla.
Vajaa vuosi ennen Pariisin avajaisia seuraavista olympiauinneista uhkaa tulla Suomelle täydellinen pannukakku sekä valintaseulan läpäisevien urheilijoiden määrän että ennen kaikkea kisamenestyksen osalta.
Mattsson jo sisällä
Suoraan valintaan oikeuttavaa aikaa ei ole uinut kukaan suomalainen; näyttöaikaa on ensi kesäkuuhun. Fukuokassa välieriin hyytyneen Matti Mattssonin rankingaika toki käytännössä riittää kisakutsuun. 200 metrin rintauinti siirtyi kuitenkin Fukuokassa seuraavalle tasolle. Pariisissa Mattssonin Tokion-aikainen mitalikunto veisi olympiafinaalin jäännössijoille.
Seulan tiheyttä kuvaa, että voimassa oleva SE-aika riittäisi suoraan paikkaan 28:sta henkilökohtaisesta olympiamatkasta neljällä. Yksi näistä neljästä matkasta on miesten 50 metrin vapaauinti, jonka ennätysmiehen Ari-Pekka Liukkosen toiminta ei enää viittaa siihen, että olympiataso olisi vakava tavoite. Mutta toisella tällaisella matkalla, miesten 200 metrin vapaauinnissa, on rakenteilla huima tarina.
Satumainen lahjakkuus
Eiffel-tornia ei pyri ihastelemaan SE-mies Matias Koski, vaan tämän satumaisen lahjakas pikkuveli, Georgia Techin kovaan uintijoukkueeseen liittyvä Tomas Koski. Amerikansuomalainen on vielä huippu-uinnin fysiikkavaatimusten vinkkelistä täysi raakile, mutta niin vain suora kisaraja on enää 1,5:n ja kisakutsu alle sekunnin päässä. Kaverissa muhii raju pitkän radan arvokisamitalipotentiaali viimeistään 2025. Häntä ei ole liialla harjoittelulla pilattu; reserviä riittää.
Nyt näyttää siltä kuin Koski todennäköisimmin olisi Mattssonin seurana Pariisissa, mutta sanansa on sanottavana Kalle Mäkisellä, myös USA:ssa harjoittelevalla 50 metrin vapaauinnin ekspertillä.
Ainoa juuri nyt vakavasti otettava naiskandidaatti Pariisiin on erikoista kyllä vasta 17-vuotias, pitkien matkojen lahjakkuus Louna Kasvio, jonka Antti-isä otti Suomen ensimmäisen modernin ajan olympiamitalin Barcelonassa 1992. Tyttären iässä ja isän valmennuksessa edes seitsemän sekunnin nopea ennätysparannus ei ole 400 metrin sekauinnissa mahdoton. Se toisi olympiapaikan.
Samalla Kasvion perhe tekisi suomalaista kesäolympiahistoriaa; edustajia olisi suoraan kolmessa alenevassa polvessa. Talvipuolella tämä kunnia lankesi Esa, Ville ja Emmi Peltoselle 2018.
Esa ja Jani Sievinen. Ari Jaakkola ja Antti Kasvio. Martti Hanski ja Vesa Hanski. Mirjami Seppälä ja Hanna-Maria Seppälä. Marko Malvela ja Jere Hård sekä Ari-Pekka Liukkonen. Eetu Karvonen ja Matti Mattsson.
Suomen menestyneimmät uimarit ovat aina olleet valmentajiensa, eivät systeemin tuotteita. Uimaliiton, Olympiakomitean ja Urhea-akatemian vimma keskittää kansallista huippu-uintitoimintaa Helsinkiin on ihmetyttänyt lajipiirejä kovasti.
Sitä ei tarvitse ihmetellä, kun katsoo, missä ovat ne uimahallit, joissa työskentelevät suomalaiset Pariisiin yrittävät: ne sijaitsevat Porissa, Kauniaisissa, Atlantassa ja Auburnissa.
Pekka Holopainen
Kirjoittaja on porilaislähtöinen kolumnisti ja ainoa urheilutoimittaja, joka on valittu Vuoden journalistiksi Suomessa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 8.8. klo 23 asti. Kommentointiin vaaditaan Yle Tunnus.
